maanantai 4. marraskuuta 2013

"Elä ja anna toisten elää!" = "Tilaa onnelle!"; TÄRKEÄ oppia kaikissa maissa

Tämä käyttäytymisen ohjenuora, yhteiskunnan pelisääntö tarkoittaa jotakuinkin, että elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua muiden elämään - muuten kuin reilusti estääkseen näitä puuttumasta muiden elämään epäreilusti.

Tämä sanonta ei ole kirjaimellinen eikä liity väkivallattomuuteen tai pasifismiin tai luovuttamiseen, vaan elelemiseen, hyvään tahtoon ja oikeudenmukaisuuteen. Parempi sanonta tähän tarkoitukseen olisi vaikka "Tilaa onnelle!". Ideana on, että saa elellä vapaasti elämänmyönteisesti, muttei tuhota toisten onnea, jolleivät nämä ole epäreilun pahaatekeviä. Oikeudenmukaisuus on tämän säännön sisältö, eli se sallii mm. puolustussodat ja moraaliset sodat ym. oikeudenmukaisuuden väkivaltaisenkin puolustamisen. Mutta yleensä tämä sääntö tekee yhteisen edun ymmärrettäväksi kenelle hyvänsä ja siistii siten kaikkien käytöksen lähes täysin moraaliseksi. Tai siis käytös ei paljoakaan muutu, mutta kunkin tekojen vaikutusalueet rajataan niin, että eläm'änmyönteiset vaikuttavat laajalti, jotta monet pääsevät niiden hedelmistä nauttimaan rasittamatta niiden tarjoajaa, ja ikävän epäreilun pahat teot rajataan vaikuttamaan vain tekijäänsä ja muihin samanmoisiin siis yhtä pahoisin tai pahempiin. Eli saat elellä vapaasti elämänmyönteisesti omien reilujen toiveidesi mukaan kunhan annat saman tilan kaikille muille.
Jos koko ohje/sääntö tuntuu hankalalta kerralla alkaa noudattaa, kannattaa sinun ja tuttaviesi varmaan opetella se taitona, tapana, jolla arjen sosiaaliset suhteet saa osa-aikaisesti mukavasti sujumaan, mutta jota ei tarvitse käyttää koko aikaa.
Tämä sääntö edellyttää kaukonäköisyyttä siinä, miten reagoidaan huijaamisyrityksiin ja juoniin ym, eli kaikki pitäisi arvioida kokonaisvaikutuksensa mukaan siltä kannalta, mitä ne onnistuessaan vaikuttaisivat "Elele ja anna toisten elellä!"_säännön kannalta arvioiden, ja reagoida sitten jo ihan heti alkuun sen mukaan, mikä moraalisimman lopputuloksen käytännössä tuo. Eli jos joku juonii, niin pitäisi tuumia "No, nyt hän huijaa, ei tartte eikä saa lähteä hänen juttuihinsa mukaan." ja luotettava sitten niihin, jotka kyllin rehtejä ovat ja mikä muuten vain on varmaa tietoa. Eli ikäviin tekoihin vain jätetään osallistumatta, eikä ikäviä aikeita useinkaan rangaista vaan vain estetään niitä vaikuttamasta, niin kuin "Tilaa onnelle!"-sääntö kehottaa tekemään. Näin ei tarvita sotilaan tai poliisin taitoja, jotta saisi yhteiselon sujumaan ihan hyvin. Hankala ihminen saa usein vastaansa huonompia elinoloja, epämukavampia kuin muut, ja vaihtaa siksi maisemaa: koska hän ei antanut omasta puolestaan elintilaa muille, niin kuin sääntö edellyttäisi, niin hän ei myöskään itse saanut muilta yhtä laveaa elintilaa kuin muut. Tämä pieni rangaistus tulee siis porukan taholta eikä erityisesti uhrilta, ja sen syynä on usein pottuntuneisuus ja vastuun kantaminen porukan tulevaisuudesta, mitä pidetään erityisen toivottavana ominaisuutena kaikilla.

Eli koko juttu toimii kaikkien kesken samaan tapaan kuin perheenjäsenten tai ystävien välinen kommunikaatio siitä, mitä kukin haluaisi tehdä: kukin saa vapaasti itse valita ja ongelmakohdat selvitetään oikeudenmukaisuuden mukaan. Kaikki asiat saa itse varmistaa, myös hyvien tuttujen välillä. Esim. koirani ei halua urheilla ja minä haluan, joten joudumme aina varomaan tuota toisen mieltymystä, vaikka välit ovat ystävälliset. Ratkaisuna tottakai, että käydään lyhyellä lenkillä koiran kanssa ja lisäksi liikun muuten.
Ja on tottakai otettava täydesti huomioon se, etteivät kaikki läheisetkään ole luotettavia tai ymmärtäväisiä, joten päätöksen saa tehdä aina itse. Etäisempien tuttavien kanssa tämä piirre korostuu: usein ei yritetäkään suoralta kädeltä asioihin puuttumalla auttaa vaan vain kerrotaan hyvistä vaihtoehdoista ja omista elämän ongelmien ratkaisuista, elämänviisaudesta, vähän vain jeesataan niin kuin kanssakulkijaa sopii auttaa, mutta ymmärretään erilaisuus ja oman itsenäisyyden tarve autettavallakin.
Perusperiaate on aina sama: elelen ja annan toisten elellä. Yleensä, kun ehdottaa toisille ratkaisuja, nämä tsekkaavat ensisijaisesti, jättävätkö ratkaisut heille itselleen elintilaa. Siksi tällainen "Elelen ja annan toisten elellä" on hyvän ratkaisun perustyyppi. Useimmiten hankalatkin kontaktit, niin ihmisiin kuin ryhmiinkin ja kansoihin (kansojen välisiin suhteisiin hyvä ohje!), saa hyvin sujuvalle tolalle, kun miettii kaiken heidän kannaltaan ja juttelee siitä, mikä heille olisi edullisinta (muu maailma huomioonottaen!), ja auttaa sitten omasta puolestaan järjestämään niin, muttei kaikkea heidän vuokseen tehden vaan oma elämä etusijalla. Tämä "Elä ja anna toisten elää"-ohje on paras ratkaisu siihenkin: kaikki hyvä ja siis hyödyllinen käytetään täydesti hyväksi ja ikävät vaikutukset vain rajataan pois vaikuttamasta tarvitsematta siihen kompastua tai uhrata isommalti voimia. Niinpä Suomella on yleensä harvinaisen ongelmattomat välit ulkomaihin, esim. paljon helpommat kuin Ruotsilla tai kai isoilla maillakaan, joiden asioihin monet haluavat puuttua ja joilta puuttuu tämä sääntö "Elä ja anna toisten elää!".
Mitkaan ihmissuhteet eivat tee poikkeusta tahan saantoon, ei esim. ystavyys, vihollisuus, aiti-lapsi-suhde, seurustelu, valinpitamattomyys, halveksunta, rakkaus jne. vaan aina sama saanto kaikessa. Pitkalti on niin, ettei muita saantoja sitten olekaan.

Kats myös http://yksinaisille.blogspot.fi/2012/03/build-perfect-relationship.html

Yksi mahdollinen muotoilu tälle säännölle olisi kai "Itsekäs saa olla, muttei puuttua toisten elämään (muuten kuin reilusti epäreilua puuttumista estääkseen)".

 * * *

Sosiaalisten ongelmien ja yhteisön ongelmien ratkaisemisesta "Elä ja anna toisten elää säännöllä"
"Elä ja anna toisten elää" katsotaan yhteiskunnan tärkeimmäksi pelisäännöksi oikeudenmukaisuuden, vastuuntunnon, terveen järjen, kokonaiskuvallisuuden ja tervehenkisyyden ohella. Se on siis sääntöjen, lakien, ja aseman oikeutus siltä osin kuin ne ovat "Elä ja anna toisten elää"-säännön mukaisia ja toisaalta se kertoo, etteivät nämä muilta osin ole oikeutettuja, eivät ansaitse yhteisön hyväksyntää, eivät tuo oikeutusta esim. toimia virassa sääntöä vastaan rikkovin tavoin. Yhteisön tervehenkinen meininki katsotaan ylemmässä asemassa olevaksi sääntöä rikkoviin asemaansa väärinkäyttäviin nähden. Tätä sääntöä vastaan rikkovia pidetään lyhytnäköisinä, yhteisölle epäedullisina, huonoja elämänoloja tuovina, taloudellisesti pitkällä aikavälillä ja elinolot huomioonottaen epäviisaina, koska aiheuttavat isoja vahinkoja tavoitellessaan yksittäisessä asiassa lyhyen aikavälin taloudellista hyötyä. Yksilö luonnostaan valitsee paremman vaihtoehdon, joka ei vaadi häneltä melkein mitään, jotain tavallista vain, ja joka tuo hyvät elinolot ja monenlaisen yhteisön toimivuuden edut. Niinpä kysymys ei ole, liittoudutko rikkomuksen tekijän kanssa vai uhrin vaan kannatatko hyviä elinoloja viisaalla taktiikalla yhteisön toiminnan kivasti rullatessa ja jättäessä paljon vapautta vai jotakin, mikä tuhoaa nämä itseltäsi ja keittää sopan, josta ei pääse kuin taas samaan sääntöön turvaamalla. Rikkomuksen tekijä siis putoaa hierargiassa ja hänen tekojensa vaikutukset jäävät heikoiksi, kun taas ok tavalla toimivilla on yhteisön tuki puolellaan ja kukin saa vapaasti elää omaa elämäänsä muiden häiritsemättä, sovussa ympäröivän maailman kanssa, yhteisön järjestelyjen tukemana muttei niiden varjolla tehtyjen rikkomusten uhrina. Yleensä suomalainen kulttuuri ei luokittele yksilöitä ihan isoon tai ihan pieneen asemaan vaan "Elä ja anna toisten elää" ohjeen mukaiset puolet ja teot isoon asemaan tai siis sallituiksi ja vallitseviksi ja tuota sääntöä vastaan rikkovat puolet yhteisön yhteisvoimin pois vaikuttamasta muihin kuin rikkojaan itseensä.Näin ongelmat ikään kuin haihtuvat pois, koska niille on epäsuotuisat olot, vaikka ihmiset ovat aika lailla entisenlaisia.

Jos "Elä ja anna toisten elää!"-ohje on sinulle uusi ja et oikein tiedä. ottaako sitä käyttöön vai ei ja miten ottaa se käyttöön, niin kokeile mielikuvituksessasi, miten asiat menisivät, jos noudattaisit tätä ohjetta, niin näet sen hyödyt ajatuksissasi ja opit, millaisia ratkaisuja se tarkoittaisi käytännössä, ja voit verrata aiempaan.

Toimii hyvin esim. kolmiodraamoissa ja mietittäessä vastuita vanhan heilan lapsista yms tavallaan sivuhenkilöistä(?), joihin vaikutus on suuri.

tämä sääntö pätee myös hoitotyössä: potilaiden ym asikkaiden olisi annettava itse päättää, tarvitsevatko hoitoa vai eivät, haluavatko sitä, ja annettava heidän myös päättää hoidpostaan, että mitä saa tehdä ja mitä ei ja mitkä valinnat tehdään. Sillä ei ole tarkoitus hoitotyön varjolla tehdä pahaa. "Elä ja anna toisten elää"-sääntö vaatii tuekseen myös kyllin hyvän ymmärryksen, kyllin hyvän moraalin ja rehellisyyden siinä, mikä on vale, tottumus ja miten epäluotettavia jotkut oelttamukset ovat ja mikä on paha tek ja mikä ei, missä valmistellaan pahoja tekoja tai vallan riistoa.

 En oikein tiedä, mihin tämä kuuluisi, mutta laitan se tähän kun tämän sortin sallivaisuus on "Elä ja anna toisten elää"-säännön vallitessa ongelmatonta, haittaamatonta. Kokemukseni mukaan ehkä kolmanneksella aikuisista suomalaisista on kulloinkin, kenellä milloinkin, ulkomaalai nen heila vaikkapa sähköpostituttu, jokin kulttuuri tai laulaja, joku sellainen, minkä voi siinä ohessa pitää ja mistä ei ole haittaa vaan hyötyä vaan kun yksilö saa itse päättää millaisen elämän haluaa, mistä on harrastunut ja mitä taitoja ja lahjakkuuksia vaalii, minkä tyypin sosiaalisuudesta pitää, vähän niin kuin harrasteen kuukaudeksi tai pariksi, tai ruokalassa että otanpa tähän lisäksi kermamarengin, kun satun siitä nyt pitämään, ei se elämääni tai parisuhdettani puolisooni mitenkään haittaa, saanpahan vain vähän omaa vapautta, pääsen tuulettumaan, saan seurata mielitekojani harmittomalla tavalla ja niin olen hyväntuulisempi, vapaampi, jaksavaisempi ja parempaa seuraa tavalliselle ympäristölleni.





Kaartaen juokseva hevonen, vapaan tunteidenmukaisen elämän malliksi, hevosaiheinen neulekuvio
( http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti