maanantai 15. kesäkuuta 2015

Rahavarojen riittävyys

Suomessa peruseläminen maksaa enemmän kuin useimmissa maissa. Tarvitaan asunto, jossa on lämmitys, aika terveellistä ruokaa ja vuodenajan säihin sopivat vaatteet &kengät. Jollei ihmisellä itsellään ole työtä tai muuten varoja näihin, niin yhteiskunta kustantaa ne halpoina mutta kelvollisina. Jos ihminen tarvitsee tai haluaa jotakin peruselämisen ylitse menevää, niin sitä pidetään kannustimena työhön, josta saisi hyvää palkkaa.
Välttämättömistä menoista suminen ja ruoka ovat suurimmat, jotenjos niistä onnistuu säästämään jonin osan, niin sen on heti aika suuri huojennus rahatilanteeseen.
Asunnon vuokran määrää suurin piirtein huoneiden lukumäärä (pääsyynään talvilämmityskustannukset ja osuus taloyhtiön huoltokustannuksista). Huoneita pitäisi olla yhtä monta kuin asukkaita, niin on mukavin asua. Siihen yhteiskunnan tuetkin on mitoitettu. Liian iso asunto syö säästöt hetkessä, joten jos tarvitsee säästää, olisi tärkeää heti muuttaa sopivan vähän huoneita sisältävään kivaan asuntoon kivalla alueella, jonka vuokrakin on halvimmasta päästä, muttei välttämättä ihna halvin, koska jos uupuu asuntoon, niin muita kuluja tulee helposti enemmän. Asuinpaikkaa valitessa on olennaista myös lähikaupan tms käytetyn ruokakaupan hintataso, jonka pitäisi olla aika halpa tai halpa.
Ruokamenot kannattaa sovittaa alhaisemmiksi kuin mihin olisi tarkkaan laskien varaa, niin muuhun jää enemmänja joustonvaraa on. Jos syö ihan vain halvinta, syö liian yksipuolisesti ja jokin prakaa ja sitten onkin kallista kun joutuu paikkaamaan väärää ruokavaliota, huilaamaan ja hoitamaan vaivaa eikä ehkä pääse kauemmas halvimpaan kauppaan. Eli vaikka söisi halpaa, niin söisi ruokaympyrän mukaan ja vaihtelevasti, eli lähikaupan hintatason pitäisi olla laajalti riittävän halpa eikä vain muutamissa tuotteissa. Etenkin keskikaupungilla jotkin pikkukaupat voivat olla kalliita. Samoin jotkin syrjäseutujen kaupat voivat olla kaatumisvaarassa. Ihan pelkän halvimman sijasta pitäisi ostaa vaihtelevaisesti, terveellisesti ja mielitekojen sekä sään ym rasituksen mukaan halvimmasta päästä, esim. halvimpia ja toiseksihalvimpia, ja sallia osa tuotteista keskihintaisia jotta olisi vaihtelua ruokavaliossa ja tilaa mieliteoille. Jos jättää tilaa repsahduksille, esim. suklaapatukalle vähintään kerran viikossa mutta mieluummin muutaman kerran viikossa jotakin ekstraa, niin budjetissa on helmpompi pysyä.
Muut välttämättömät menot, kuten puhelin, kannattaa myös yrittää huolehtia halvalla kuntoon ilman, että tulee halpuuden puutteista lisälaskuja tai karhulaskuja.
Kierrätyksestä saa tavaraa halvalla. Kierrätyskeskuksessa T-paita voi maksaa euron ja talvitakki reilun kympin. Netissä http://www.tori.fi myy monenlaista käytettyä tavaraa ympäri maan, ja ilmoittaa saa siellä itsekin, mutta turvallisuudesta on tärkeää huolehtia, jollei sitä kukaan vahdi. Posti on hyvä vaihtoeto. Jos edes osan ostaa kierrätyksestä, on varaa ostaa joskus jotakin uutenakin, esim. halvemmista tavarataloista. Tässäkin tuntuu pätevän, että hintataso oikein, kyllin alas ja sitten lisäksi sen puitteissa tilaa tunteille, omille mieltymyksille, arvoille yms, repsahduksiakin joskus sallien jolleivät ole kalliita ja jätä ostamatta, jollet tarvitse tai jos on sellaisen elämäntavan osa, johon sinulla ei ole varaa. Tai mene töihin...