Neljä vuodenaikaa : Vuodenaikojen elämisen ohjeita (pitkä, hyvin tärkeä Suomessa)

Vuodenkierto ja henkinen hyvinvointi  (pitkästi)

Neljä vuodenaikaa: Kevät, Kesä, Syksy ja Talvi. 

Monet kaipaavat vuodenaikojen elämisen ohjeita. Ole ystävällinen ja suosittele tätä tekstiä muillekin!  

Lämmittelyohjeita pitkästi http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html
 

English translation of this long text about living the four seasons is at http://finnishskills.blogspot.com/2014/11/living-with-seasons.html

Tässä suomenkielisessä versiossa on ollut tietokoneongelmia. Jos haluat kopioida koko tekstin, valitse alusta pätkä, paina shift-näppäin alas, mene vieritinpalkista loppuun ja paina kursori tejkstin loppuun, niin koko teksti tulee valittua. Siutten sen voi kopioida tavalliseen tapaan. On myös mahdollista sivulla ollessa ihan vain painaa "tallenna", niin selain tallentaa koko sivun, tyyelineen ym, ja sitä voi myöhemmin lukea internetselaimella, vaikkei olisi netissä.

Tekstiin tulee vielä lisäyksiä. Nyt, vuonna 2019, vuodenkierron edetessä sävelmänpätkiä.Nuotit ovat vain tekstin lisänä eivätkä yksinään toimi ollenkaan yhtä hyvin. Kesä 2020: tämä vuodenaikakirjoitus on valmis.

Minulle on muutaman kerran käynyt niin, että olen huhtikuussa ja kai muinakin vuodenaikoina ollut iloisemmin tyytyväinen vuodenaikaan kuin moni muu Suomessa. Montaa kikkaa minulla ei ole, niistä olen tähän blogiin kirjoitellut (plus katso syksyaiheinen kirjoitus engl. blogistani http://Finnishskills.blogspot.fi kohdasta http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html missä myös tämän pitkän vuodenaikakirjoitukseni engl. käännös), mutta olen yrittänyt kerätä elämääni vahvistavia ja hyväätekeviä elementtejä. Lisäksi käytän säänkestäviä vaatteita, kenties hiukan liian lämpimiä ja pidempään ulkoillessa usein vedenpitäviä hengittävää kangasta olevaa takkia. Niinpä pidän Suomen säistä ja Suomen luonnosta. Kiva liikuntaharrastus antaa myös voimia.
Aiemmin harrastin liikuntaa ja kävin viikoittain luontoretkillä, sekä olin aloittamassa haaveammatissani maanviljelystöissä , (ks. Haaveammattiin-blogiani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi ). Nyt paistaa aurinko ikkunaani, ulkoa kuuluu linnunlaulu ja isoimpia lintuja näkee, hyönteisiäkin ollut jo ja viereisellä omakotitaloalueella on talojen seinustoilla jo kukkia. Minulla on ikkunalla kukkia ja minulla on vapaa-aikaa sekä koirat seuranani.
Muita laatimiani onnellisen elämän ohjeita olen koonnut tämän blogin kohtaan Terveet elämäntavat http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ja engl. blogiini http://happinesstipsblog.blogspot.fi .


Lue 1-5 kuukautta kerrallaan: kenties edellinen kuukausi, kuukausi tai kaksi eteenpäin ja korkeintaan kuluvan tai lähiaikoina alkavan vuodenajan loppuun, kun vuodenaika kääntyy seuraavaksi. Eri vuodenaikoina on lämpötilojen kehitys erilainen ja siksi niihin kuuluvat eri asenteet ja eri elämäntavat eikä niiden elämistä paranna, jos lukee niistä vuodenaikoina, jolloin ei käytännössä eletä siihen tapaan, sellaisten suurten realiteettien kanssa.
Kevään (maalis-, huhti- ja toukokuu) lukeminen pitäisi aloittaa maaliskuusta, kesän (kesä-, heinä ja elokuu) toukokuusta, syksyn (syys-, loka- ja marraskuu) elokuusta ja talvi (joulu-, tammi- helmi- ja maaliskuu) tarvitsee tuekseen syksyn lämpimänä pysymisen taidot, mutta varsinaiuset talviaiheiset kirjoitukset alkavat ensilumesta.

Näiden ohjeiden pehmennetty tyyli on niitä varten, joille säät ovat skriiiik-mäiset, hankalat kestää. Nämä ohjeet on kirjoitettu mielialan parantamisen ja sosiaalisen toimeentulevuuden parantamisen kannalta ja siihen lämpimämpänä pysyminen yleensä on paras. Mutta sään tenhoa tuo sään tuntu, joka usein viilentää jonkin verran ja niin vaatii lämmittelyn jälkikäteen ja ulkoillessa viisautta lämpimänä pysyttelemisestä, mutta on sointuisaa, hyvää mieltä tuovaa ja virkistävää, jos lämmittelyn muistaa.

Vuodenkierto

Suomen vuodenajat ovat hyvin erilaiset, sopivat eri tekemisiin, ovat eri tavalla viihtyisat ja eri tavoin jaksamatto9muutta aiheuttavat.
Kesasta pitavat kaikki, silloin on lammin ja vehreaa ja voi ulkoilla jatkuvasti, uida jarvessa ja kaikilla on hyva jaksavainen mieli, elama jotenkin tuntevampaa, sosiaalisempaa ja elamanvbiisaampaa. Kesalla ladataan voimia, joilla jaksaa hyvin lopun vuotta.
Syksylla on rankkaa kesasta luopuminen ja talven laheneminen, paluu sisatiloihin seka kouluunja toihin, luonnon lakastuminen ja pimeat illat seka sateiset viilenevat saat. Syksyn alussa on kesan tuomaa hyvaa mielta ja jaksavaisuutta viela jaljella. Siksi on hyva suunnitella kaikenlaista kivaa, jonka varassa jaksaa yli talven. On viisasta aloittaa elo-syyskuussa muutama uusi tai vanha tuttu harrastus, joista on aina haaveillut ja joiden tuoman hyvan mielen, tuttavien ja kivan puuhastelun varassa jaksaa yli talven. Syksyn ja talven kuluessa ehka osa harrastuksista jaa pois, mutta olennaista on, etta jotakin kivaa harrastettavaa myos jaa jaljelle, uein enemman monenlaista kivaa on kivempi kuin urautuneesti yhta ja samaa, mutta tipahtaneet harrastukset tai jotakin uutta kivaa voi aloittaa taas kevatlukukauden alussa.
Syksyn kliseisiin kuuluvat syksyn lehtien variloisto, varikkaat sadevarusteet ja kivan kirjan lukeminen pimeina syysiltoina sisalla lampimassa vilttiin kaariytyneena nojatuolissa teekuppi kadessa. Syodaan sään vaatimalla tavalla vahitellen yha tuhdimpia ruokia, etenkin lampimina. Ulkoilu tekee edelleen hyvaa, mutta siita tulee reippaampaa, urheilullisempaa ja valilla sisalle pakenevaa. Retket puistoihin ja puutarhatyot piristavat tunnelmaa.
Talvella lumen tulo tuo helpotuksen mielialoihin ja saihin. On taas valoisaa ja vahitellen valostuu uudelleen ja kevaan odotus alkaa. Lintujen talviruokinta jossakin keittionikkunan lahella tuo hyvaa mielta, mutta vaatii jokapaivaisen ruokinnan lapi talven eivatka siemenet saa loppua kesken edes keskella talvea, jolloin niita kuluu valtavan paljon enemman. Lumityot ja ulkoilu piristavat mielialoja olennaisesti. Siksi liikuntaharrastus ja hyvat talvivaatteet ovat jaksamisen kannalta tarkeat. Olennaista on ulkoilla paivanvalon aikaan ja katsella luontoa, silla se piristaa mielialaa olennaisesti. Paljo sisallaolo potuttaa ja tekee epaviisaaksi ja siihen juuri vapautunut ulkoilu tuo parannuksen, vaikka ensin ajatteleekin, etta ulkona on kylmaa, mita sinne nyt muka, niin kylla se kannattaa kumminkin ulkoilla. Talvella syodaan monin verroin tuhdimpaa ruokaa kuin kesalla, talvella liharuokia ja kenties leivonnaisia ja kesalla salaattia ym. kevytta.
Kevaan airuena ovat maaliskuun puolivalin aurinkoiset sakenoivan kirkkaat hanget ja tiasten titityy. Kylmat saat ovat menneet ja samoin pimeys. Silmat on siristettava melkeinkiinni, jotteivat ne vahingoitu valosta ulkoillessa. Hyvat ulkoilusaat ovat alkaneet. Pian lumi sulaa ja alta paljastuu palvia sulaa maata. Huhtikuussa lumi sulaa kokonaan ja kasvien silmut paisuvat ja paasiaisen tienoilla ensimmaiset puutarhakukat ilmestyvat ja niiden myota ensimmaiset perhoset. Huhtikuussa kaivetaan polkupyorat esiin ja poiketaan tielta muutama metri pusikkoon ihailemaan luonnon rajua elinvoimaa, kun se kestaa talven ja puhkeaa vuosi vuoden jalkeen kukoistukseen.  Toukokuun alussa saavat puut lehtensa ja toukokuun lopussaon jokesa, lapsetkin paasevat koulusta ja kaikki vaihtavat vapaalle.. Kevatta sanotaan kuulun linninlaulukonsertin vuoksi (lintujen ja hyönteisten) rakkauden ajaksi. (Ne etsivät pitkin kevättä laulaen puolison ja hankkivat poikasia, kun puihin on toukokuun alkupuoliskolla tullut lehdet, ja tuo kuoro vaikuttaa joihinkin ihmisiinkin, muutenkin kuin kevään tulon merkkinä.)

* * *
Katso http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html kirjoitukset vuodenajoista ja luonnossa liikkumisesta, etenkin syksy ja räntäsääkirjoitus ovat onnistuneita.

* * *

Maaliskuu

Kevättalvi
Kun helmikuun lopulla ja maaliskuussa pakkassäät alkavat lämmitä ja pian lumi sulaa, on vielä talvi mutta kevään merkkejä. Sanotaan, että on kevättalvi.
Lumen sulamista on hauska seurata. Maisema muuttuu päivästä päivään ja lumikristallit muuttavat muotoaan, penkat sulavat etelänpuoleisilta sivuiltaan, maisema on erilainen eri osiltaan ja lunta on monenlaista ja pian ilmestyy auratuille kohdin lumettoman maan pälviä. Yöllä on usein pakkasta ja hanki jäätyy uudelleen, jolloin sen pinnasta tulee kova niin, että sen päällä on hyvä aamupäivisin hiihtää ja kevyemmät lapset voivat kävellä sen pinnalla uppoamatta. Linnut laulavat kevättä, tiaisten titityy täyttää ilman ja on varma kevään merkki.
Kevättalvi on siis jo kevättä ja samalla se on lopputalvi. Talven valta on murtunut, ilmat lämpenevät ja luonto herää vähitellen eloon. On lupauksia keväästä.
(Lumen osin sulettua sulavat myös järvien ja meren jäät, joten jos haluaa hiihdellä järven tai meren jäällä, niin on tarkkailtava, mistä on sulanut liikaa niin, ettei sinne enää voi mennä. Virtapaikkoihin kuten purojen ja ojien suiden lähelle (10m?-50m) ei voi mennä talvellakaan ja entiset avannot ja umpeen jäätyneet alkutalven laivaväylät saatavat sulaa eri tavoin kuin muu, samoin rannat ja aurinkoiset paikat, kivien kohdat yms.)

Kun paistaa aurinko ja lämpötila nousee plussan puolelle, alkaa sulavan hangen päällä ja paljastuvassa maassa olla hiukan pöpöjä. Kun koskee paljain käsin sulavaa lunta tai maata ja vanhoja korsia, tajuaa kevään tulon paremmin, tulee iloisempi mieli ja on jotenkin samassa rytmissä luonnon vuodenaikojen kanssa.
Keväällä valon lisääntyessä on hyvä aika vuodesta ulkoilla ja mm lukea runoja.

Kevään laulaminen
Lintujen mielestä ihmistenkin sopisi aloittaa kevään laulaminen (katso toukokuun osion alku!) jo kun lumi alkaa sulaa: hyräile tai laula vaikkapa jotakin tuttua sävelmää mutta keväästä tenhoutuen, niin on jotenkin sopusoinnussa vuodenajan voehätyksen kanssa, sen uomilla.

Kun helmikuun pakkasten jälkeen koittavat lämpimämmät säät ja aurinko paistaa alkaen sulattaa lunta, tulee siitä useimmille parempimieli ja jotenkin elävöittävä olo, jolloin tarvitsee ruokaakin talven raskaan ruuan sijasta vain tavallista tai ainakin hiukan kevyempää ja paljon hedelmiä, vihanneksia yms. Keväästä tulee jotenkin elävöitynyt olo ja syömiset on hyvä sovittaa sentapaista oloa vaalimaan, niin voi hyvin.

Kevätsiivous
Kun keväästä saa kipinän, intoa, niin voi myös siivota ja laittaa kotianiin, että on jotenkin positiivisella mielellä vuodenajassa mukana. (Kirjoittelin joskus tuollaisen http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/siivoamisesta.html .) Mutta huhtikuussa on yleensä voimaton, joten puhtia ja hyvää mieltä, jolla jättää kivaa jälkeä, on lähinnä maalis- ja toukokuussa. Ikkunat on tapana pestä keväällä, kun auringonpaiste näyttää niiden suttuisuuden.
Helmikuussa talven kevätpuolella on hyvä käydä läpi paikkoja, laatikoita yms, joihin ei ole kuukausiin jaksanut koskea. Maaliskuussa aurinkoisina päivinä on kiva siivota tavalliseen tapaan ja laittaa kotia kevättä varten. (Sisustamisesta kirjoittelin joskus tuollaisen http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html ) Huhtikuussa ei niin siivota, mutta kannattaaelellä vauhdikkaasti ja  pehmentää kotia jotenkin sisustuksen keinoin, jos maiseman harmaus käy voimille. Toukokuussa laitetaan jo kotia kesää varten.

Useimmille kai ei edes laihdutuskuuri vaan kevennetty ruokavalio, jonka ohessa vaivattiomasti hiukan laihtuisi, olisi paras.

"Äkkiä (vain 5min), helposti ja mukavasti laihtumisesta

Jos tunteenomainen ihannepainosi on hoikempi kuin nykyinen painosi.
Ja jos vuodenaika on sellainen, että ruokaa kuluu aika paljon.
Muttet kumminkaan tarvitse edes kaikkia nykyisiä läskejäsi pakkasen varalta tms.

Niin silloin kai voisit laihtua nopeasti jonkin verran, esim. viidessä minuutissa ja sitten olisi jo laihdutuskuurisi ohitse siltä erää.
Ja olo siinä olisi vähän kuin rasvaista ateriaa tai leivonnaista syödessä.

Eli voit kiinnittää huomiosi tunteenomaiseen ihannepainoosi,
jonka tarvitsee olla rehellisesti arvbioitu,todellinen tavoitteesi.
Ja siitä sitten ottaa sen mukaisen kropan identiteetiksesi, siis hiukan pienemmän kehon, oman luonteenlaatusi mukaisen muotoisen ja kokoisen.
Tästä ylitse jäävät läskit, etenkin hankalalta tuntuvat voi antaa liueta pois, tulla mahalaukun tienoille rasvaisenruuan tapaisena vaikutuksena, jokakorvaa jonkin lähiajan aterian rasvaa muttei muita sen ravintoaineita.
Siis terveelliset ateriat tarvitaan edelleen.

En tiedä, miten hyvin tällä laihtuu, mutta vaikuttaisi siltä, että ainakin jonkun verran, jos identiteetiksi jää tuo hoikempi, tyytyväisempiminäkuva.
Jotenkin olettaisi, että ihmisluonnossa olisi jokin tämäntapainen luonnollinen painonsäätelykeino."
Blogi Laihduta hauskasti http://laihdutuskikkoja.blogspot.com/

1. emotional ideal weight, 2. extra fat, 3. melt away, and 4. (two last notes) come as bakery like feeling to near the stomach
http://learntalents.blogspot.com/2019/03/getting-thinner-quick-5-min-easily-and.htm
Jos tavoitteena ja kiinnekohtana oleva kropan muoto ja koko ovat sellaiset, että luonteenlaatusi, arvosi ja kropaasi tuntemukset sanovat, että näin on hyvä, valitaan tämä, näin olisi hyvä elää, niin on luultavaa, että kroppasi pyrkii muuntautumaan siihen suuntaan ja kerran sen saavutettuaan pysymään siinä, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta, luonnolliselta parhaalta ratkaisulta.

Sanotaan, että kovimmat pakkaset loppuvat ja keväisemmät säät alkavat viimeistään naistenpäivänä 8.3., mistä syystä sitä vietetään juuri silloin.

Se, että kevät aika monesta osan aikaa tuntuu rasittavalta tai rankalta, johtuu kai siitä, että arvioivat jaksavaisuutensa tavalliseen tapaan mutta rasitukset ovatkin muutaman kerran totuttua isompia, kai osin siksi, että keväällä on kylläisempi vähäisemmällä ruokamäärälläja silloin on energiaa tosiaan vähemmän käytettävissä, osin siksi, että moni laihduttaa ja niin he eivät jaksa olla yhtä elämänviisaita kuin tavallisesti. Osin on keväässä paljon katseltavaa, vaatii kuntoa enemmän kulkea ja olla liikkeellä, ja toisaalta kevään viehätys on erityyppistä kuin talven, johon on tottunut. Lämpimyys tekee lösömmäksi ja silloinjaksaa tavallista vähemmän. Toisaalta lämpötilaerot ovat tavallista suurempia, enemmän pukeutumisen, ruuan ja lämmönsäätelyn tyypin vaihtelua vaativia. Viherkasvit ja musiikki ovat kovin tarpeen, väsyttää, jollei niitä ole, ja kenties kaikki prakaa. Eiole hyvä koko kevättä ihan vain odottaa tulevaa, vaan kevään sopisi olla löytöretki, vinhan elämisen aikaa.

Kevät ei yleensä suju hyvin ottamalla mallia keväällä syntyneistä, kai siksi, että ovat tottuneet puolustelemaan, että onhan kevät ihan lämmin, ja fiilistelemään kevättä jo liian aikaisin. Sen sijaan kevät yleensä sujuu hyvin, jos on jäänyt hiukan vielä talviurilleen: on sattumalta jäänyt lämpimät vaatteet ja elelee omia uomiaan ja havahtuu silloin tällöin huomaamaan, että oi, kevät on jo näin pitkällä!
Vaikutelmani on, että ihmiset yleensä osaavat hyvin syntymäpäiväänsä seuraavan vuodenajan tai ainakin sen alun. Voisikohan oman syntympäivän vuodenaikaa opetella samaan tapaan omin päin edellisen vuodenajan taitojen taustalta?

Kevät on vuodenaika, josta monet pitävät. Valoisuuden ja lämmön lisääntyminen tuo kesää koko ajan lähemmäs. Talveen tottuneena on kevät aika lämmin, jollei liian äkkiä vaihda viileämpiin vaatteisiin. Lisääntyvät ulkoilu- ja toimintamahdollisuudet on kiva vaihteeksi käyttää aika tarkkaan, mutta on varottava, ettei ulkona vilustu, sillä on vielä aika kylmä, ei vielä kesä. Kevät tuo helpotuksen talven sisällä istumiseen ja tekemisten puutteeseen. Koko ajan sää menee parempaan suuntaan vaikkakin vaihtelevasti ja väliin tulee kylmempiä säitä kuin antaakseen miettiä, haluaako talven vai kesän.

"5.3.2019   Keväällä haasteen lämmönsäätelylle ja sitä kautta ruuan määrän arvioimiselle tuovat vaihtelevat säät: auringonpaisteella on selvästi lämmintä ja sitten kun menee pilveen tai kävelee varjoon, niin selvästi viileämpää, ero kai kuin 15 asteen ero lämpötilassa. Ja sitten kun välistä on kylmemmät säät, niin ainakin 10 astetta kylmempää ja se on jo 25 asteen ero siinä, mihin on säätynyt, ja siksi vaikea ottaa huomioon ja tarttee tuhdimman ruuan, lämpimämmät vaatteet kuin pilviselläkään säällä ja liikkumisessa ja lämpötaloudessa myös sään mukaisen eron.
Mutta keväällä olisi hyvä syödä jotenkin elävöittävästi ja ravintoaineita saaden, ei pakkasen tapaan tuhdisti, paitsi jonkin verran pakkastakin varten kylmemmillä säillä. Siksi kevät olisi kai hyvää aikaaetsiä sopivaa ruokavaliota ja sen säiden mukaisia vaihteluja perusruuan ympärillä mehuun tai tuhdimpaan päin. Keväällä kai yksi sää on varsin lyhyen aikaa, kun se jo pitää ottaa huomioon kuin päivän säänä, esim. kun aurinko menee pilveen ja on taas viileämpää, kirpeyden tuntu ilmassa ja samalla raikas." http://uskontojajarki.blogspot.com/2018/02/paasto-ja-soiva-elamankokemus.html
Kevään säiden eläminen sujuu yleensä hyvin, kun kokee kunkinhetkisen sään vahvasti, lähtee elämään sen mukaan, eikä koko päivää samalla tavalla kuin olisi koko ajan sama sää.

Kevättalvella, kun on paljon lämpimämpää kuin vähää aiemmin ja vielä hanget, on moni kylläinen kuin juuri täyden aterian syönyt, vaikkei olisi vähään aikaan syönyt mitään. Silloin voi tulla hankala olo, jos menee sellaisena hetkenä syömään ihan vain siksi, että on tottunut tekemään niin.

 Vuodenaikojen värit sisustuksessa ja vaatteissa opettavat tuolle vuodenajalle viihtyisää virettä, joka siis viittaa ulkoilun tapaan ja luonnon ihailemisen tuomiin voimiin, eikä sinällään kangas tms tuo voimia, vaan terveet elämäntavat ovat se, joka tuo voimia ja viihtyvyyttä. Siksi vuodenajan värejä ei ole hyvä käyttää liikaa, jolleivät ne satu olemaan omia lempivärejä niin suuressa määrin.

Ulkomaalaisista saa välillä kuvan kuin yrittäisivät seurata sään tunnelmaa kuin se olisi sosiaalisuuden ohje, mitä se ei ole vaan lämmönsäätely- ja ulkoiluohje, joka sisältää arvioita hyvistä ulkoiluajoista, liikkumistavasta, liikkumisnopeudesta, elämänpiirin laajuudesta, mahdollisuuksista seisoa paikoillaan palelematta tai istua saamatta virtsarakontulehdusta ja vilustumatta, sisälle paluun tavasta (esim. kevättalvella märät kengät kuivumaan (puhtaat kuivat sanomalehtipaperirullat kenkiin sisälle) ja jonkin verran saa olla lämmennyt ennen kuin tavallinen sisäelämä alkaa) ja säihin sopivasta elämänmenosta sekä ulkoilun ohokohdista sään, vuodenaikaan sopivien tekemisten ja luonnon osalta. Sosiaalisuuteen vaikuttaa sosiaalisen tilan laajuus, joka on paljon lämpötalouteen vaikuttava tekijä ja vaihtelee siksi vuodenajasta toiseen, sekä tietenkin mahdollisuudet seistä juttelemassa ja puuhailla yhdessä ulkosalla.

En löytänyt kevätaiheisia lauluja, jotka opettaisivat kevään elämisen perustasoa ja viihtyvyyttä etenkin kaupungissa, joten koetan säveltää (nyt keväällä 2019, siihen asti, kun puihin tulee lehdet - hups, sopikin paremmin kevään elämiseen säveltää niitä vain siihen asti kunnes ruoho paikoitellen vihersi) joitakin omia sävelmänpätkiä kevään taitojen avuksi. Kevätaiheiset laulut, kuten Karjalan kunnailla, tuntuvat usein olettavan kovin paljon osaamista vuodenajoista ja luontoympäristön. Jos kopioit nuottejani, säilytä niiden otsikot, sillä ne ovat kaikki eri aiheista ja lyhyitä.
(Nuotinluku- ja soittotaidon oppimisesta kirjoittamani ohje pianolle ja kosketinsoittimelle http://musiikkipaivakirja.blogspot.com/2015/07/ohje-opi-soittamaan-pianoa-opi.html )
 
Alkukevään loskasää: talven hanget, talvea vielä, mutta kevään merkkejä vahvasti: kevät on jo täällä!
Jollet jaksa märkiä kenkiä, kokeile kumisaappaita, villasukat kumisaappaissa. Kalossejakin on mutten tunne niitä. Lenkkitossut toimivat aika ok. Talvikumisaappaitakin on mutta ovatko ne vedenpitävät? Lisäksi on olemassa lokasaappaita, mutta ovatko nekään vedenpitäviä? Kengät kuivatan joko kuiva puhdas sanomapaperirulla kengässä ja vaihtaa sen aina kuivaan, tai sitten jos kestävät moista, niin patterilla (hyvä lenkkareille). Patterilla ei saa kuivata villaa (kutistuu) eikä nahkaa (menee kovaksi koppuraksi).

 (Sävelmän jälkiosassa jämäkkyys liittyy jalkojen lämpiminä pitämiseen, jos kengät vähän kastuvat, ei siis kevääseen.)

Aurinkoisella kevätsäällä saa kevään viehätyksestä paremman otteen, jos laulaa kevättä (Katso ohje tämän kirjoituksen toukokuun osion alusta, siitä on iloa!): laulele vaikka My bonnie is over the ocean kevään tunnelman kiehtovuutta korostavalla tavalla, tunnelmasta tenhoutuen mutta vapaamuotoisesti (muttei kai ole hyv kaikkien aina laulaa samaa laulua). Niin voi myös oppia jotakin säveltämisestä.

Kun sitten on pilvessä, tuumitaan kai, että on mennyt pilveen ja että pakastaa (yhdestä muutamaan astetta aurinkoisen ajan varjopaikkoihin verrattuna): käperry lämpimäksi ja ota reipas asenne.
Ainakin, kun on vielä lunta, kylmemmät säät hahmottuvat talven hankien ("tämä on aika pohjoinen maa") ja kevään merrkien yhdistelmänä: kevät on vahvasti läsnä, kevät on jo täällä!

Koetin tehdä sävelmänpätkän huojennukseksi kevättalven pilvisen sään ankeuteen sisällä olijoille, jotka kenties ovat laihduttaneet tavalliseen tapaan (tai joiden kauniit perspektiivit tuppaavat prakaamaan keväällä):

Vaikutelmani on, etteivät kaikki jaksa lukea näitä ohjeita lähes ollenkaan huhtikuussa vaikka tarvitsisivat jotakin ohjetta huhtikuun elämiseen. Siksi huhtikuun ohjeet, siis mieluumminkin koko kevät loppuun asti pitäisi lukea jo maaliskuussa, kun jaksavaisuutta on.

Kevätpäiväntasaus eli päivä, jolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät, puoliväli talven ja kesän välillä valoisuudessa, on 20. maaliskuuta tai niille main, mutten ole huomannut, että siihen päivään liittyisi mitään erityistä. Pikemminkin sää vaihtelee jaksoissa. Kevättalvella on kai muutaman viikon jakso, että aurinko paistaa paljon ja sulattaa lunta, ja siihen virittäytyminen on olennaista.

Huhtikuun 2020 takatalven jölkeen aurinkoa

Useimmat pitävät kovasti maaliskuun aurinkoisista päivistä ja niitä on maaliskuussa paljon. Aurinkoiset hanget ovat kovin kirkkaita ja usein joutuu siristämään silmänsä melkein kiinni, jotteivät silmät vahingoittuisi valosta. Niin on etenkin järven tai meren jäällä kulkiessa. Mutta on lämmin ulkoilla ja lumi sulaa, kevään tulon näkee sekvästi.

Lumen osin sulettua ja maanpinnan osin kuivuttua on ilmassa pölyä.
Ruotsalaisessa kulttuurissa on ideana vain seurata ohjeita, mutta Suomessa eläminen edellyttää lisäksi omaa havaintokykyä arjen asioissa ja omien arkijärkisten ratkaisujen keksimistä niin lämpimänä pysymiseen kuin moneen muuhunkin arjen pulmaan. Ohjeet ovat suomalaiselle vain kimmokkeena ja oma järki tekee varsinaisen työn arjen järjestelyiden keksimisessä. Koeta siis itse keksiä, miten selviät esim. kevätpölystä, lämmittelystä jne. (Sulje silmät melkein kiinni, kun pölypilvi osuu kohdalle, käännä kasvot poispäin tuulesta silloin, kun tuulenpuuska nostaa pölyä.)

Sulamisvesi muodostaa vielä lumisille ja jäisille teille lätäköitä. Niistä näkee kevään tulon.

(Näissä kolmessa kuvassa maaliskuun puoliväliltä jäljellä vielä helmikuun tunnelmaa.)

Aurattujen katujen etelärinteiltä sulaa lumi ensimmäisenä.

Syksyllä ja etenkin joulun alla käperrytään sisälle, laitetaan kotia ja elämää kivaksi talviaikaa varten. Keväällä on suunta ulospäin, avautuviin elämänmahdollisuuksiin päin, mutta sitä ei tarvitse ottaa raa'alla tavalla, taidoitta, vaan poimia etenkin se, mikä tekee elämästä mukavaa: maaliskuun auringonpaiuste, lämpö, linnut, männyn vehreät oksat, mukavasti sujuvat tekemiset, suunta parempaan päin. Etenkin huhtikuussa on poimittava mukavia puolia ja kiinnitettävä huomiota omaan lähestymistapaansa: etenkin vauhdikkaissa tekemisissä ulkona voi olla täysillä, mutta kauempaa katsottuna eloton harmaa maisema täytyy sivuuttaa vähemmällä painotuksella, jos se masentaa, etsien kevään merkkejä, heinikon seasta esiin puskevia nuoria lehtiä, lintujen kevätkonserttia ja niiden tapaa elää kevät huhtikuukin innolla, ulkoilumahdollisuuksia ja mukavia tekemisiä sisätiloissa.

Kevättalvella kivoja ovat lämpö, auringonpaiste, sulavat hanget ja mahdollisuus kulkea pitkiä matkoja ulkona noin vain.
Sulavia hankia ei tunnelmoida, sillä ne ovat jotenkin lysähtäneitä, muodottomia ja hiukan likaisempia kuin talven hanget ja tuovat siksi väsymystä. Sen sijaan tunnelmoidaan kevättä, sulavien kohtien tuomaa elävöittävää tunnetta, ulkoilun mukavuuden tuomaa avaruuden tuntua säässä ja maisemassa hankineen ja auringonpaisteen, linnunlaulun ja sulavien lumien tuomaa eläväisyyttä, kevään lupauksia tulossa olevista paremmista ulkoilusäistä, kevään etenemistä (ja vihreiden lehtien, ensikukkien, pörriäisten ja linnunpoikasten odotusta).

Sävelmä keväältä 2020

Keväällä jos on tokkurainen tai ankea niin kuin pakotettuna tai "Iik ääk äiti en mä jaksa" vaikket ole enää lapsi, niin olet liiaksi talviuomillasi, talven tapaan lämptaloudesta huolehtinut, ja hiukan viileää ilmaa, esim. ikkunasta tai nostamalla hattu ylemmäs ja takkia vähän auki tai viileämmät vaatteet, avaa olon paremmaksi, pääset heti taas elämään mukaan ja viileämpänä voit vaihtaa reippaaseen keväiseen menoon talven tallustelun ja teekuppi kädessä istuskelun huonojen tottumusten sijasta.

Kevaisessä rräntäsateessa (osin sulanutta lunta) on jotakin juovuttavaa: kevät on jo täällä!

Vaikka lumisade on tavallaan kauniimpi, on kiva myös pitkästä aikaa kuulla sateen ropina. Siinä on jotakin huojentavaa, ja kevät etenee nopeammin, kun vesi sulattaa lunta ja myöhemmin routaa tehden tietä vihreille lehdille.

Hermostunut olo kevättalvella tai keväällä liittyy siihen, kun ajattelee, että hei kevät on jo täällä, mutta ajattelee sen liian rehevösti kuin nurmikko, lämpö, lehdet puissa, linnunlaulu jne, vaikka mitään sellaista ei todellakaan vielä ole, ei ole mihin nojata, ei rehevyyttä, ei kesää. Osan aikaa on vielä pakkasta. Se, mihin pitäisi nojata, on kevään elävöittävyys, kevään tuntu ilmassa, elinvoimaistuminen ja vauhdikkuus, lisääntyvät elämänmahdollisuudet ja kevään merkit, ne mitä jo on- etenkin luonnossa, vaikkapa tienvarren pusikossa. Lämpötilat vaihtelevat, joten pukeutumista on tarpeen muutella myös, sillä väliin paistaa aurinko ja on tyyntä, talveen tottuneelle lämmintä, mutta viileämmissä vaatteissa tulee vilu ja hermostus: enkö osaa lämpimänä pysymistä?

Jos hanki tuntuu jonkin verran lyttyyn menneeltä ja olo rupuselta, niin olet kai hahmottanut kevään pidemmällä olevaksi kuin se onkaan. Ajattele, että on vielä talvi, kevättalvi, ja lumi sulaa, on kevään ilmapiiriä ilmassa mutta tavallaan talvi, talven tavala ulkoiltava, mutta lämmin hyvä ulkoilusää ollakseen talvea.

Keväällä kun aurinkoisella paikalla ensi kertaa voi olla hetken ilman hattua tai hanskoja, niin se on useimmista kiva, mutta pian tulee viileä ja tarvitsee taas hatun ja hanskatkin. Jaloissa on tärkeää olla lämpimästi yllä, mutta monesti on mukavampi olo, jollei takki ole vanhasta muistista liian lämmin.

Tein sävelmänpätkän helpottamaan näkökulmaa, jos kevättalvinen maisema tuntuu sisätiloissa pilvisenä päivänä ankealta, kun lumi on jo teiltä sula mutta muualla hankia on vielä.

" Joillakin kevät on huhtikuumaisen kraahmallinen ja palikkajärkinen ja ankea. Siihen jos haluaa säveltää jonkin neuvon, niin on kai tärkeää sävelmässä kuvata miten kävellään keväällä tuossa säässä arkijärkisen tunnelmatajuisesti ja ymmärtäen, miten maisemassa on tervehenkinen elämä luonnollinen. Siis askelten rytmin kuvaus, vaikkapa että menin ensin tuonne katselemaan lumen sulamista ja sitten tuonne, jottei tule ajattelun avuksi kauniimman ja viisaamman elämän ymmärtämisessä vain rappuset ja tyhjät seinät sekä ehkä kuolleen heinän ankeus ja antiseptisyyden voimattomuus (johon auttaa, kun pitää aina ihon luona kerroksen lämmintä ilmaa)."

Keväällä jotakuinkin vappuun asti, mutta maaliskuussa vielä useasti, saattaa ola välillä pakkasta vaikka vähän aikaa sitten olisiollut selvästi plussan puolella. Pakkasella täytyy aina varoa, ettei mikään kasvojen osa tms palellu, mikä vaara on paljon suurempi, jos on sopeutunut lämpimään auringonpaisteeseen tms. Pakkasella tarvitaan aina talviulkoilutaitoja ja varovaisuutta sekä tervettä järkeä.


Keväällä kun on säiden lämpenemisen puolesta helpompi ja jotenkin tunteidenmukaisempaa, moni yrittää omin päin tuntemustensa mukaan etsiä tapaa elää kevään, mutta tottumattomana se sujuu huonosti. Jos haluaa tuntemusten mukaan elää kevättä tai muitakaan elämän asioita, niin tarttee ajatella, siis olla maisemakuva ainakin vuorokauden mittaisesta ajasta eri puolineen ja tekijöineen, oloineen ja tärkeine huolehdittavine asioineen, ja toisaalta kenties parin viikon ajalta, jotta voi ennakoida, sopeutua elämänolosuhteisiin ja oppia siitä, miten eri ilmiöt vaikuttavat oloon, jaksavaisuuteen, vireeseen ja tekemisten laatuun sekä viihtyvyyteen. Eri tekijät otetaan arkijärkisesti huomioon, kaikki yhtä aikaa (vaikka käydään siis yksi kerrallaan läpi vaikutuksineen) tuossa vuorokauden tai kahden viikon mittaisessa kuvassa. Ei siis putkinäköisesti tunnelmoida vain yhtä asiaa vaan pikemminkin sanotaan, että minulla on tämä mieliteko nyt, jos seuraisin sitä nyt ja huolehtisin nuo muut asiat kohta, kun ehdin.

Onnellisuus kevällä liitty kai useimmiten siihen, että on kiehtoutunut säähän ja kevääseen sopivasta tekemisestä ulkona ja saa jonkin verran liikuntaa säähän sopivalla tavalla, sekä ettei sisällä ota mallia niistä naisista, joiden mieliala on onneton tai ankea, vaikka olisivat kodin laittamisesta ja elämänviisaudesta kiinnostuneita.
Lasten koulukuria tarvitsisi keventää kevään edetessä ja huolehtia, että kouluasia olisi mielekästä ja mielekkäästi esitetty, jottei kevät menisi ankeaksi siksi, että lapsille on koulu rankka, ihan liian joustamaton.

Tänään oli ulkona kaunista, tiet jo sulat mutta osin märät ja hiekkaiset, aurinko paistoi viistosti ja tuli jotenkin toukokuu mieleen, ja venäläinen kevät, jota en tosin niin hyvin tunne, mutta suomalainen kokee raskaaksi venäläisen teoriaperspektiivin dominantin aseman ja miettii, eikö jokin muu olisi oikeampi valinta, esim. arkijärki (joka sisältää sivistyksen ymmärtämisen ja noudattamisen) ja elämänviisauden (joka sisältää terveet elämäntavat ja tervehenkisyyden) tavoittelu ja sulava jokin olisi hanget. Nyt oli hiljalleen kulkiessa jotenkin tunnelmallista, kuin kyyneleet silmissä, kun hanget sulavat, se kai on hyönteisten näkökulma, joka tulee linnunlaulun myötä osaksi maiseman tunnelmaa, kevään henkeä. Männyt näyttivät vehreiltä ja nuorilta ja se tuntui liittyvän ilman kosteuteen.

Kävin eilen, kun oli kaunist, kirjastossa ja lainasin pari teosta, joita ajattelin lukea vähän niin kuin postikortin tapaan: selata ja jättää kiinnostavasta kohdasta auki, miettiä syntyjä syviä elämästä ja katsella kiehtovia kuvia. Siitä jäi hyvä mieli, tuntui kuin kevät kaipaisi jotakin kukkeaakin, esim. kukan ikkunalle tai noita kuvateoksia, ym hienoa, mistä jää hyvä mieli, tekee viikonlopun vieraisilla olon tuntua viikollekin.

Jotkut olettavat, ettäkeväällä olisi oltava erityisen tunteva, mutta tuottavat jotakin holtitonta, kuin aineissa oleva. Jos on laihdutuksesta heikkona, paljon valoa vaikkei jaksa ja samaan aikaan viileää ja ei vehreää, niin tunne-elämä voi olla holtittomampi, taitamattomampi kuin tavallisesti ja silloin ei pitäisi lähteä uuteen erikoijuttuun tunteiden saralla. Kevään vauh-tunne liittyy luonnon kasvaviin elämänmahdollisuuksiin ja lintuihin, kun ne solmivat seurustelusuhteita ja löytävät puolison, hankkivat poikasia, sekä ihmisten vapautumiseen pakkasen rajoittamista ulkona liikkumisen mahdollisuuksista takaisin laajempaan elämänpiiriin. Muuttolinnuilla voi myös olla holtiton ohkainen olo, kun ne muuttomatkan rasittamina lämpimämpään tottuneina joutuvat alkuun vähällä ruualla selviämään viileässä. Myös yhteisö tuki tässä suhteessa on keväällä tavallista heikompi, kun moni laihduttaa.  Lisäksi on myös puiden siitepölykausi, jolloin nekin voivat olla samassa aihepiirissä vankkana seisomisen sijasta. Oikea ratkaisu on siis kai että kevät juovuttaa, ja tunteidenmukainen on hyvä olla tavalliseen tapaan seuraamalla ohjetta "Elä ja anna toisten elää!" eli elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua toisten elämään muuten kuin reilusti, ja jo vähäinenkin puuttumienn lasketaan, jos se häiritsee toista tämän omasta mielestä.

Kullakin pohjoisella maalla, esim. Suomella, Venäjällä ja Ruotsilla, on kullakin oma tapansa elää vuodenajat säineen. Jos osaat yhden kulttuurin tavan, voit kai yleensä huoletta harrastaa jonkun toisenkin kulttuurin tai seudun tapaa elää vuodenajat, mutta koska nuo tavat ovat erilaiset, niin ei voi yhtöä aikaa opetella useamman maan tapoja elää vuodenajat, sillä ne eivät tue toisiaan lähimainkaan yhtä hyvin kuin yhden maan tavat, kulttuuri,ajattelutapa ja luonteenlaatu yms. Luulisin, että jos yrittää yhtä aikaa opetella Venäjänja Ruotsin tapoja elää kevät, niin se voi aiheuttaa holtittomuutta.

Jos ilmapiiri on keväällä huono, niin se johtuu kai siitä,ettämonilaihduttaa tai ei osaa kevättä, ja niin kenties ilmapiiriä auttaisi, jos hjelppaisi muitakin hankaluuksien ylitse, mihin on nämä vuodenaikojen elämisen ohjeet, mutta moni ei jaksa niin lukea keväällä, joten paremmin kenties auttaisi neuvoa vain yksittäinen kohta tai muutama. Paras kevään ohje lienee ollut, että ihan luona olisi oltava kerros lämmintä ilmaa, ja viherkasvit ikkunalla, vaikkapa lyhytikäisetkin, jos niitä ei osaa hoitaa (kokeile kukkaa), ovat kovin tärkeä osa kevään viihtyvyyttä. Ravinnontarve tarvitsisi kai arvioida uudelleen aina puoli tuntia kerrallaan ja joskus nopeamminkin,koska säät eivät yleensä pysy kokonaista päivää samanlaisina vaan illalla on viileämpää yms.

Kevät ei kai suju kovin hyvin nojaamalla kevääseen vaan olisi oltava muutakin sisältöä elämässä, arvostamaansa kukkeaa, mihin kevät vertautuu erilaisena mutta sointuisana. Näin syntyy ainakin osa kevätklisheiden mukaisesta keväästä.

Maaliskuussa, kun lumi sulaa, on huomi: "Kevät on täällä.", ja huhtikuussa, kun lumi on jo sulanut muttei ole juuri vihreää, on huomio: "Odotetaan vähän, että maa sulaa syvemmältäkin ja puiden juuret saavat vettä, jotta puu voi tehdä lehdet. Seurataan viimeistenkin lumien sulamista varjopaikoilta metsissä, jäiden lähtöä, silmujen kehittymistä ja pääsisäisen tienoillaensimmäisten puutarhakukkien ja pörräisten ilmaantumista.". Ja toukokuun alkupuolella, kun puihin tulee lehdet, on huomio: "Huh! Nyt voimme ottaa rennommin. Kesä on jo melkein täällä, puiden ja lintujen mielestä on jo kesä, puiden lehtien suojissa rakentavat heti pesän. Kohta alkavat koulujen lomatkin."

Keväällä lumi sulaa ensin tummien kappaleiden läheltä. Lumen alta paljastuvia oksankäppyröitä ym kannattaa katsella lähempää: Niissä avautuu loputon muotojen, värisävyjen ja kasvun tunnelmien rikkaus, kun niitä katsoo yksikerrallaan eikä silmissä vilistävänä kuolleen heinikon värisenä sekamelskana.

Kevääseen hyvää mieltä tuovasta sisustuksesta katso Huhtikuun osio, heti kiinalaisen runon jälkeen. Viherkasveja on usein hyvä ostaa maaliskuussa, koska pakkasilla niitä ei ole helppo kuljettaa kaupasta kotiin. (Jos ostat ruukkukukan marketista, niin se saattaa olla halvempi kuin pieni viherkasvi, mutta toimia kukittuaan viherkasvina.)

Kevään väreinä pidetään vaaleanvihreää ja keltaista, luulen että vaaleita värejä ylipäätään. Joidenkin mielestä pinkki kuuluu kevään väreihin, mutta mielestäni se voi olla jotenkin rankka, etenkin vappuna, kun kaikki puolisoehdokkaat eivät ole parhaimmillaan keväällä, etenkään huhtikuussa. Kevään väreihin kuuluisi mielestäni myös jokin punainen, josta sattuu pitämään.

Keväällä, kun lumi sulaa mutta maa on vielä jäässä, jää usein joillekin paikoin vettä paikoilleen, kun maa ei ime sitä, ja niin maa on ihan vetistä ja höttöä ja siihen tulee isot jäljet, vaikka yrittäisi vähän kiertokautta koskeimpien paikkojen ohitse. Sanotaan, että hiekkateillä on silloin kelirikko: ei pääse kulkemaan vaan on odotettava muutama päivä, jotta tiet ehtivät kuivua. Mutta siitä tajuaa, että kevät on vihdoin täällä! Ja ei kestä kauaa, kun on jo kesä, ensimmäiset kukkaset, pörriäiset ja puihin tulee lehdet, kuukausi kenties vain. Ja sitä ennen sulavat loputkin lumet ja järvistä lähtevät jäät. Ja silmujen paisumista voi seurata.

Lumen alla näyttävät jotkut heinät säilyneen vihreinä, lätistyneen vain maata vasten. Tämä kuva on etelänpuoleiselta tienpenkalta.

Vesisateisessa maaliskuun loppupuolen metsikkömaisemassa on oma tenhonsa, viileä, tyyni, tunnelmallinen vähän kuin peura.

Kun keväällä tulee valosta, lämmöstä, lumen sulamisesta, lisääntyvistä elämänmahdollisuuksista ja linnunlaulusta elävöitynyt olo, niin luonnostaan tarvitsee vähemmän ruokaa. Jotkut ihmiset lihoavat talveksi ja silloin osa läskistä on talven pakkasia varten, samoin osa ruuasta ja ruuantuomasta lämpöisyydestä. Keväällä kun miettii säitä pari viikkoa eteenpäin ja miten niissä säissä olisi mukava elellä, miten tuhti olo ruuasta, miten lämpöinen, miten paljon tuoreita hedelmiä yms, ja mikä taas on talvivaraa, josta hyvin voi nyt luopua, niin silloin kai talven lihavuus, jos sitä on, on ylimääräistä ja saa kulua pois päivän askareissa, ihan jo erikseen laihduttamattakin, kuin tuhdimman aterian tarpeen korvikkeena, niin kun jatkossa kumminkin on lämpimämmät säät, niin ei läskiä tai tuhteja aterioita enää tarvita vaan pääasia on kevään vireen tavoittaminen ja säätyminen vähitellen kesään päin.

Talvella pakkanen eristää kodin ikkunan ulkona kulkijoista, mutta kun keväällä ilmat lämpenevät, niin ihmiset lähtevät ottamaan laajemmin kontaktia ympäröivään maailmaan, vaikkei tunnelma heillä olisi hyvä esim. koulun, työn tai laihduttamisen ja kevään ankeuden vuoksi, ja niin kodin ilmapiiri on parempi, jos ikkunan luona on vähän niin kuin muuri, vaikkapa viherkasveista sen verran kuin hyvältä vaikuttaa. Kori ikkunan luona helpottaa ruskean heinän katselemista ja toimii myös muurina.
Kivempia näkökulmia ja viihtyvyyttä voi valita vähän samaan tapaan kuin harrastuksia: sukeltaa niihin hetkeksi ja jatkaa sitten taas tavallista elämää.

(Kuva huhtikuun alusta 2018, kevät on myöhässä ja lunta vielä paljon.)

Huhtikuu 

Selaa läpi ja lue kiinnostavilta tai hyödyllisiltä osin kerralla koko maalis- ja huhtikuu, kenties toukokuun alkukin samalla. Puihin tulee lehdet vasta toukokuun alussa.

Tämän vuodenaikakirjoitukseni koko kevätosio sävelmänpätkineen näyttäisi tekevän huhtikuusta romahtelemattoman, ainakin lähes tulkoon täysin romahtelemattoman.

Keväällä huhtikuussa sulavat viimeisetkin lumet ja järvistä lähtevät jäät (jotka jo aiemmin ovat liian vaarallisia kulkea). Lisääntyvä valon määrä tuo enemmän virikkeitä, enemmän tilaa toimeliaisuudelle, samoin lisääntyvä lämpö ja lumen alta paljastuva maa on täynnä kaikenlaista katseltavaa ja koettavaa, mutta vähemmän ennen varsinaista kesän alkua.

Yksi miellyttävä tapa kulkea huhtikuisessa pakkassäässä, kun lunta vielä on, ja kai viileässä huhtikuun säässä myöhemminkin, on vaatimaton ja tunnelmallinen mielentila.

Huhtikuu, pakkasta, vielä lunta

Huhtikuu ei ole hyvä ajanjakso miettiä kokonaisena ja tyypitellä huhtikuumaiseksi, vaan huhtikuun alkuosa on hyvä, jos sen voi elää vielä maaliskuumaisesti tai maaliskuun pohjalta jatkaen, ja muut osat huhtikuuta taas on hyvä elää eri vetovoimatekijöiden kantamana niin kuin lumen alta paljastuvien ja ensimmäisten vihreiden kasvien katselu, mäntyjen vehreys, heräävän luonnon elinvoiman tuntu, linnunlaulukuoroon liittyvät uudet lajit, ensimmäiset puutarhakukat omakotitaloalueen seinustoilla sekä ensimmäisten hyönteisten näkeminen, silmujen kauneuden ihaileminen ja niiden kehittymisen seuraaminen sekä aurinkoisen ym säiden tunnelmat sekä lämpenevien säiden mahdollistama lisääntyvä toimeliaisuus ja vauhdikkaampi elämä.

Lumen isolta osin sulettua ja huhtikuussa on edelleen auringonpaistetta ja maa sulaa antaen kasvien juurille tilaa. Säässä on jotakin sitä samaa konkreettista kauneutta kuin sorsan sulkien väreissä rannan luona auringossa tai auringoss kimmeltävän veden ja lumen tuoma udun tuntu tai valossa oleva pöly- tai sumu, joka tekee vieläkuivien lehtien peittämän elottoman maan ja puiden runkojen lomassa kulkemisen kokemukseksi, johon elinvoimaa tuovat taju varpujen ja puiden silmujen eloon heräämiseen valmistautuvasta voimasta, kyvystä kestää talvi ja tuoda kesä. On samaan aikaan sekä kylmä, kolea, että lämmin, kuin lämpimämpänä päivänä marraskuussa ja väritlkin ovat samoja pastellisävyjä ja lämpimät vaatteet edelleen tarpeen, vaikka hatun voi jo osan aikaa nostaa otsalle, hanskat riisua hetkeksi kädestä ja käyttää viileämpää takkia, vaikkakin vielä talvitakkia. Vauhdin tuntu, elämäntäyteisyys ja lisääntyvien elämänmahdollisuuksien käyttäminen sekä silmujen kehittymisen seuraaminen tuovat huhtikuuhun omaa tenhoaan ja viihtyvyyttä.

Puutonta kaupunkikeskustaa aurinkoisena huhtikuun päivänä

Jos kaupungin keskustan lähinnä taloista ja teistä koostuvista maisemista tulee huhtikuussa ikävä olo ja ne ovat rumia, nii niitä voi katsoa sumeammalla tavalla ja keskittyä auringonvalon, pölyn yms estetiikkaan ja muutaman sekunnin välein katsella myös ihmisiä ym elävää tai näyteikkunoita yms tarkalla katseella, hahmottaen silloin myös niiden ympäristön,mutta tarraamatta tuohon yksinään katseltuna ikävään maisemaan sen enempää.
Japanilaisilla on elämänfilosofia nimeltä zenbuddhalaisuus, joka opettaa, että havaintokyvyn parantaminen lisää onnellisuutta (terveiden ikiaikaisten elämäntapojen saralla toimiikin) ja taitoa (oppii kaikenlaista ja viisaammaksikin), muttei se tarkoita ikävään maisemaan tarraamista, vaan siinä on ideana opetella myös elämänviisaammaksi, jolloin, jos jokin herättää ikäviä tuntemuksia, niin ei tarrata siihen kiinni, vaan ohitetaan ja ratkotaan se aihe paremmalle tolalle, kuten esim. että koko talvel pakokaasujen lika näkyy kaikkialla ohuena verkkona hangen päällä, kun taas tummat ikävän näköiset penkkojen päällä ovat hiekotushiekkaa. Eli pitäisi havaita ilmiöt eri puolineen ja mikä olisi sopiva lähestymistapa kunkin ilmiön kuhunkin puoleen.

Katseleminenkin vaatii voimia (huomionkäyttöön, ryhtiin, eloisuuteen, tunteidenmukaisuuteen ja innokkuuteen liittyvä lihaksisto), samoin ulkona liikkuminen ja puuhastelu rauhallisemmin sisätiloissa pitkälti elettyjen talvikuukausien jälkeen, ja niin keväällä tulee monelle kevätväsymystä.
Sen sijaan, että yrittäisit kerralla saada kevät vaihteen päälle, niin jos valo väsyttää ja ulkona on vielä kylmä ulkoilla, niin joskus aurinkoisena hetkenä katsele muutaman sekunnin verran auringonpaisteläikkiä, valon eloisuutta ja jää sitten sulattelemaan tuota mukavaa tuntemusta sen sijaan, että yrittäisit heti olla pitkään virkeä. Väsyneenä vaipuu horteeseen, mutta pienissä pätkissä hyvällä motivaatiolla kevät on kiva ja tuo voimia ja viikon parin päästä olet virkeänä koko päivän ja nautit keväästä.
Myös ulkoilla voi pienissä pätkissä: ota muutama askel kiemurtelevaa polkua pitkin ja katsele, mitä maan alta on paljastunut, luonnon vuodenaikoja ja villin luonnon karua elinympäristöä, sen moninaisuutta ja sitä ympäristöä, jossa hyönteiset ja linnunpoikaset pian elävät. Toisena kertana voit ulkoillessa kulkea muutaman tuollaisen pätkän ja muutaman päivän päästä ulkoilla pidempäänkin, jos sää on aurinkoinen.

Puolukka kannon vieressä. Puolukka säilyttää vihreät lehtensä hangen alla.

Talvisaikaan helmikuussa pikemminkin musitellaan elämää ja elämänviisautta, pondeerataan, vietetään aikaa sisällä kaikenlaisen hyvin itselle sopivan tekemisen merkeissä, ja niin kevään tulo avaa uuden rikkauden, kun mahdollisuuksia on monia, tekemistä ja sen rikkautta, sen mielekkyyttä hiljaiseloon nähden on aina vain enemmän, lisääntyvien toimintamahdollisuuksien myötä sää nostaa meiningin konreettisesti sellaisiin korkeuksiin, joista talvella vain haaveiltiin. Luonto, aurinko, lämpö, liikunta, toimeliaisuus ja yhteisön toimeliaisuus ulkona pihapiirissä tuovat elämään hyväätekevää sisältöä ja valmistavat nauttimaan aina vain lämpimämmistä säistä ja katselemaan kesän vehreyttä.

Koirani miettivät nyt huhtikuun alussa illalla myöhään lämmön palautumista kehoon sisällä, kun oli ulkoillut viileässä tai pakkasessa. Ja niin koetin säveltää siitä jotakin, onhan se talvipuoliskoon vuotta sopiva aihe, ja kenties jopakesään.

Huhtikuun pakkaspäivänä jos on huono olo kuin olisi pöpöjä esim. pilaantuneesta ruuasta, niin se ehkä johtuu siitä, että plusasteilla ilmassa voi olla pöpöjä mutta pakkasilmassa ne kuolevat, jolloin ei voi antaa kylmän ilman vapaasti tulla lähelle kehoa vaan pitäisi yrittää pysytellä lämpimänä lämpöisen ilman pallon keskellä kuin syksyllä.

Takatalven lumisateen peittämiä ensimmäisiä vihreitä lehtiä nurmikolla.

Kevään tullen ei tarvitse enää niin tuhtia raskasta oloa kuin talvipakkasilla, ja niin samoihin aikohin, kun alkaa tulla mielitekoja kevyemmästä ruuasta ja juomasta sekä hedelmistä, niin vaihdetaan astetta tai paria kevyempään perusruokaankin sitä tahtia kuin tuntuu keholle hyvältä ottaen huomioon, ettei enää ole pakkasia kestettävinä vaan lämpö lisääntyy koko ajan. Samalla vaihdetaan liikkumistapaa hiukan toimeliaammaksi ja liikunnallisemmaksi niiltä osin kuin se on ollut sisällä lösivä.

Niin jalan kuin pyörällä ja autolla ajaessakin huomiokykyä liikenteessä parantaa olennaisesti, jos katselee puita, niiden näyttävyyttä maiseman osana.

Puut tykkäävät lumen sulamisvedestä: mäntyjen vehreyden tuntu ja myös lehdettömissä koivuissa ym heräävän elinvoiman tuntu.

(Tätä sävelmänpätkää tehdessäni puiden alla oli siis vielä lunta, ja aurinko paistoi sulattaen lunta.)

Kun on vain vähän vihreää tai elävää luontoa, katse keskittyy elävään luontoon ja kevään merkkeihin sekä auringonpaisteeseen yms, ja ikään kuin tylppänä liukuu kiinnostumatta kuolleen heinän, talven hiekoitushiekan yms ylitse.

Silmuja voi katsella tunnelmatajun avulla kuin taideteoksia, jotka muuttavat tunnelmaansa kevään edetessä: uuden elämän ihme, vaikka ne puhkeavat lehteen vasta viikkojen päästä.

Huhtikuun puolivälissä ilmaantuvat ensimmäiset puutarhakukat pihoille.
Kevään kuluessa muuttolinnut palaavat ja linnunlaulukuoroon liittyy uusia eri tavalla laulavia lintulajeja. Peippo on yksi elisimmistä lintulajeista ja sen lauluääni on kesäisen vehreä.
Huhtikuussa paisuvat puiden ja pensaiden silmut ja yleensä toukokuun alussa niihin puhkeavat lehdet.

Keväinen pakkasjaksokin on omalla tavallaan kaunis. Niinä aikoina ei lumi tietenkään sula.

Keväällä vaihdetaan kevyempiin vaatteisiin, muttei liian vikkelään, jottei vilustu ja joudu viettämään kevättä flunssassa. Viileällä ei saa istua, jottei sairastuisi. Jos pukeutuu vaikkapa liian lämpimään takkiin, on lämmin kuin helteellä ja niin ei ole kunnolla hereillä vaan rauhallisen uneksivainen kuin helteellä ja se ei ole oikea tapa suunnata Suomen kevääseen ja kesään vaan hiukan viileämmin pukeutuen pääsee elämään mukaan ja niin tulee hyvä toimeliaisuudesta kylläine mieli talven toimettomuuspaaston jälkeen.

Tämä sävelmänkappale on jälkikäteen (viikkoa myöhemmin)  tehty, muistikuva ehkä maaliskuun 2019 lopulta, mutta osin märkä tie on yleensä omalla tavallaan kaunis, kiva kulkea, etenkin jos aurinko paistaa viistosti.

Huhtikuussa, kun ei vielä ole ulkona paljoakaan vihreää, piristävät huonekasvit ikkunalla. Mehikasvit, kaktukset ja anopinkieli pärjäävät taitamattomallakin vähällä hoidolla, jollei niitä kastele lähes koskaan. Voi myös kylvää taimia ruukuihin ikkunalaudalle kesäkukiksi tms. (Ylemmän kuvan kukkiin on saatu näyttävyyttä sillä, että ruukun paikka ja asento on valittu hyvänä päivänä hyvällä hetkellä, esim. auringonpaisteisena vapaahetkenä, noin vain ohimennen sellaiseksi kuin mikä hyvältä tuntuu, ja jätetty ruukku ja kasvi sitten siihen ruukkuun koskematta lehteäkään oikomatta, kastellessakaan, viikoiksi tai kuukausiksi, jolloin kukka itse asettuu valon ja tilan mukaan niin kuin sille on hyvä kasvaa ja nättiä on.) (http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html)

Niin kuin talvellakin, keväälläkin kannattaa pitää huoli koko ajan siitä, että ihan ihon luona on aina lämmintä ilmaa edes pieni kerros, niin ei tule niin akea antiseptinen olo, jotenkin voimaton ja äkäinen tai alkukeväästä huimaava. Teen juominen voi viilentää ihon nyt, kun tee tuo liikaa lämpöä. Sen sijaan kylmän veden juominen ( ei liikaa vaan luokkaa lasillinen) saa kehon lämmöntuotannon päälle ainakin minulla.

Jos keväinen maisema on liian karu, konkreettinen, ruma, palikkajärkisen tasoinen, epäviisaasti elämisen tunnelmainen, niin konkreettisen katselemisen perustason kanssa kannattaa käyttää elämisen arkijärkistä tasoa yhdessä näköaistin aj tunnelmatajun kanssa, niin tunnelmataju yhdessä nähdyn rakennehahmotuksen kanssa kuvaa konkreettisesti monimutkaisemmatkin ilmiöt, jolloin mm kauneus on elämän jonkun puolen tai jonkin osan piirre, jonka ilmiön kuvaa arkiärki.

Kovin palikkajärkiset, insinöörimäiset, kkrraahh-malliset ihmiset ilmoittavat usein olevansa huhtikuun tyyppisiä ja yrittävät vallata koko huhtikuun, siis kaikkien huhtikuun omantyyppiseensä menoon, mistä muut kovin kärsivät. Sitä ei kannata suosia vaan etsiä kevään merkkejä. Kyllä insinöörikin ajattelee työssän paremmin, jos on enemmän luonnon katseluun päin suuntautunut ja monimutkaisempaan tervehenkiseen elämään kuin vain ruutumallisiin asioihin.

Jotkut yrittävät huhtikuussa karsia toisilta skriik skrääk kuin viiltäen kaiken viisaan ja tunteidenmukaisen kuin se olisi talviajan juttu, josta on kevään tullen luovuttava. He ovat kai ihmisiä, jotka hahmottavat talviajan lämpimäksi, lämpimämmäksi kuin kevään ja kesän, jotka he hahmottavat viileiksi. He lienevät siis joko syöneet talviaikana enemmän kuin pitävät hyvänä tai sitten ovat tropiikista tulleita.

Ihmisillä on usein aika ankea käsitys huhtikuusta, joten muiden huhtikuuklisheistä ei kannata ottaa mallia, mutta usein moni elää vauhdilla tai muuten ongelmitta huhtikuun, joten heidän tekemisistään ja vauhdikkuudestaan voi ottaa mallia, sillä ne usein tuovat paljon elämänsisältöä ja huhtikuun tunnelmana voi käyttää sitä mitä se on luonnossa liikkuessa: aurinko, kasvavat silmut, luonnon herääminen, ja lisäksi toki omat harrastukset elämänsisältönä.

Kansansävelmä On neidolla punapaula toimisi huhtikuun ("Oi huhtikuu!") elämisen ohjeena, jos siihen laittaisi muunnellut sanat: "Kas näin kevätlintuset leikkihin käy. -Vai luuletko, että mä karkajan pois!"

En tiedä, mutta vaikuttaakohan jaksavaisuuttani parantavasti se, etten ole erityisemmin seksuaalinen keväällä, kun kaikki ovat jaksamattomia, vaan mieluummin kesällä, kun on kaikilla hyvä mieli ja ulkonäkö parempi ja jaksavaisuutta riittää, millä kantaa yli tulevien aikojan, ja pitkin vuotta kivoissa yhteyksissä, joita juuri haluan elämääni lisää.
Keväällä on kuolleita lehtiä ja heiniä, mutta jo aikaiseen, kun katsoo heinikkoon tarkemmin, näkee uusia vihreitä lehtiä. Kun jää kevään lehtien ja silmujen tunnelmallista kauneutta ihastelemaan, oppii jotakin elämänviisautta siitä, miten rakennetaan uusi alku ja tuleva kukoistus. Kevät on toipumisen ja henkiin heräämisen aikaa, ihmeiden malli.

Pitäisiköhän huhtikuussa jotenkin juhlia hyönteisten, muiden eläinten ja monivuotisten kasvien selviämistä talven ylitse, jo ennen kuin niiden kukoistuskausi alkaa, laji kerrallaan?

Joillakin paikoilla ruoho vihertää jo melkein heti lumien sulettua. Lieneeköhän kasvupaikasta, aurauksesta vai lajikkeestakin kiinni? Tietäisivätköhän puutarhamyymälässä?

Vuoden aikana kehon lämpötaloutta on useampaa eri tyyppiä. On tärkeää noudattaa kuluvan vuodenajan kehon lämpötaloustyyppiä. On talvipakkasten lämpimään käpertymistä, lämpimiä vaatteita, tuhtia ruokaa ja lyhyitä ulkoiluja. On räntäkelien ja parin plusasteen säiden Stenka Rasin -laulun tyyppistä tsemppiä ja lämmön hönkimistä keskikehosta iholle. On kevään ja syksyn alkupuoliskon reippaasta liikkumisesta lämpöä saavaa hyvien ukoilusäiden (välivuodenaikatakissa) ulkoilemista, milloin ruokakaan ei ole niin kovin tuhtia vaan aika tavallista. On huoneenlämpötilaisten ja vähän lämpimämpien kesäsäiden rentoa leppoisaa menoa, jossa kehoa ei kummemmin tarvitse lämmittää mutta vähän kyllä. Ja on helteitä, jolloin hellevaatteet, uiminen ja puolivarjo puiden alla sekä aterioiden keventäminen tai välttäminen huojentavat oloa.

"Tavalista isomman rasituksen jälkeen palautumisesta tällainen:
Kroppa lämpöisenä ja pehmoisen palleroisella hyvältä tuntuvalla tavalla kuin sohvassa mukavasti
Energiavarantojen palauttamiseen terveellistä ruokaa vähän kuin lauantaisin
Kuunneltava lihaksia ja jäseniä ja kropan asentoa: miten rasitus vahvistaa niitä ja hyvä ryhti, jota ne hakevat, tuo kehon eri osille hyvää tilaa ja tukea viereisiltä osilta, terveyttä ja vahvuutta tulevan varalle; varattava keholle ja mielelle aikaa ja rauhaa tähän samaan tapaan kuin kehon lämpötilaa kuuntelee saunan jälkeen eli on hetki tuota varten ja muulta osin voi olla rauhallisen tunnelmoiva, hetkisen ehkä pienemmän piirin huomiolla, jotta olisi vastaisuudessa jaksavaisempi ja levänneempi, mutta siis ihan vain sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta, mitä kroppa ja olo kaipaa
Jos on liikarasituksesta levoton olo, niin on hyvä olla välilläliikkeellä sen, mikä tuntuu hyvältä, mitä kaipaa kroppa ja mieli, oli se sitten kaksi sekuntia tai muutama minuutti, ja sitten taas levätä, kun siltä tuntuu."
"Palautuminen ja viisastuminen
Tavallista isomman rasituksen ja ylipäätään liikunnan jälkeinen palautuminen tuo hyvän olon ja on hyväksi kropalle ja mielelle.
Liikunnan jälkeen palautuminen voi viisastuttaa saman tapaisesti kuin aamukohmelo (ks. kirjoitukseni terveistä elämäntavoista blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html , sen kohta 6.), jos vain liikkeet ovta koko kropassa isoimman osan ajasta vapaasti, niin kuin kropasta ja mielestä kulloinkin hyvältä tuntuu, eikä lähes koko ajan käpertyen tai ihan limppuna.
Liikunnan tyypistä on tarkoitus ajatella, että sain tämän tyypin liikuntaa nyt mutta aion pitää liikkumismahdollisuuteni laajoina, nytkin palautuessani. Liikkeitä ei siis ole tarkoitus urauttaa siihen, minkä tyypin fyysistä rasitusta yleensä kohtaa.
On tarpeen antaa kehon löytää hyvä asento kullekin osalleen, sen ympäristölle myös ja kaikille kehon osille hyvät liikkumismahdollisuudet eri suuntiin, vaikkakin isolta osin nyt vasta aikeina, ja hyvä ryhti kullekin osalle, ja ryhdin on annettava elää hetkestä toiseen ja tuoda hyvä rehti reipas tapa elää, joustava askel ja paljon vapautuneita voimia ja tuoretta mieltä."
Näin voi oppia liikunnallista lahjakkuutta:
"Älä tee suunnitelmia siitä, miten liikkua, vaan päätä joka sekunti tai silmänräpäys uudelleen, mikä juuri silloin tuntuu parhaalta idealta siitä, minnepäin liikkua, millä tavalla liikkua, minkätyylisesti, millä asenteella, millä tunnevireellä, kuinka paljon innokasta kiinnostusta ja sen tuomaa nopeutta tai rentoutunutta tiedostavuutta tai tunnemotivaation tuomaa voimaa,... Kokemuksesi muuttuu koko ajan, elää hetkessä ja suunnitelmasi muuttuvat sen myöltä and opit poimimaan joka sekunti ja joka silmänräpäys juuri ne asiat joita parhaimpina juuri silloin pidät, poimimaan ne tavoitteiksesi liikkumisessasi juuri sillä hetkellä. Ja niin tunnet olosi onnelliseksi ja täyttymykselliseksi. Varo kyllästymistä ja tapoja."
http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2017/01/liikuntaa-vihreille.html


Sävelmänpätkä huhtikuun alkupuolen lumisateen jäkeisestä säästä: märkää lunta pari senttiä, maa puoliksi sula, samantapainen sää kuin Helsingissä joskus joulun alla

Kevään sadesäillä on tärkeää, että lämmöntuotanto olisi hyvä, jotta jalat pysyisivätlämpiminä ja jotta vaatteet kuivuisivat helpommin ja olisivat niin lämpimämmät, ei kylmettyisi niin heposti.

Tässä ei-niin-onnistunut sävellys samalta päivältä. Oli ainakin liian erikoinen sää: keväisen vesisateen näköinen raemainen lumisade, joka jatkui kauan.

Sateessa on kaunista valo, jos ei sada kovin rankasti eikä ole paksut pilvet: vesiisara siellä täällä välkähtää valossa ja sateen takaa kuultaa kaunis valo.

Ilmojen lämmetessä vanhat tutut talvivaatteet käyvät liian lämpimiksi ja tuovat siksi tokkuraisen olon, joka aiheuttaa onnettomuuksia liikenteessä. Siksi on tärkeää muistaa kiinnittää huomiota säähän ja vaihtaa sen verran vilpoisampiin vaatteisiin, että on aistit auki eloisa ja elämässä vikkeläreaktioisesti mukana. (Näin juuri 6.5. auton alle jääneen päänsä iskeneen jalankulkijan ja sekä kuski että jalankulkija olivat kai olleet liian lämpimän pukeutumisen tuomassa tokkurassa.)

Suomessa kesän helteet ovat +30C tienoilla ja kylmimmät pakkaset voivat olla -30C, eli syksyllä tarvitsee oppia 60C kylmemmän ulkoilman kanssa oleminen. Mutta sisällä on ympäri vuoden reilu +20C, joten keväästä suurin osa lämpimämpään totuttelusta sujuu helposti talven tai kevään tottumusten sekä omien taitojen ja sisätilojen lämmön välimuodon etsimällä. Kesällä vain tarvitsee sitten osata kestää se +10C lämpimämpikin.

Ilmojen lämmetessä keväällä muuttuu kehon lämpötalous. Ne, jotka talvisaikaan tunsivat kaipaavansa tuhdimpaa ruokaa ja lihavuutta lämpimikseen, selviävät nyt paljon vähemmällä. Lihavuuden ja teenjuonnin määrä on nyt sovitettava tulevia kesänäkymiä silmällä pitäen eikä pakkasia varten varautuen. Teenjuonnin korvaa liikkuminen ja toimeliaisuus sisälläkin: enää ei hyvää mieltä tuo viltti ja teekuppi vaan kaikenlainen puuha. Liikunnallisuus sovittaa verenkierron ja lämmönsäätelyn hyvin toimiviksi niin, ettei ole vaaraa kylmänsäryistä, kunhan noista liikkumistottumuksista pitää kiinni. (lämmittely- ja lämmönsäätelyohjeita 150 kpl http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html )Ruuista hedelmät ja vihannekset auttavat lisääntyneen valon ja katselevaisuuden märän jaksamista. 

En ole tavannut paastota keväällä, kun se tuppaa romahduttamaan meiningin, mutta kylläkin keventää ruokavaliota ja lisätä hedelmien yms määrää ja ennen kaikkea säätää elämistä vaihtuvien säiden ym olojen mukaan. Mutta pääsiäisenä on kai kiirastorstai (vai mikä päivä se olikaan), kun on tapana kaikkien paastota edes vähän, ja siinä kai hyvä yritys on tärkeämpi kuin koko päivän kituuttaminen. Positiivisten asioiden (esim. musiikki, terveet luonnolliset elämäntavat ja uskonnon hyväätekevä vaikutus) merkeissä (ja ongelmat kivoin tavoin ratkoen) tarvitsee vähemmän ruokaa ja voi viivyttää jotakin ateriaa vaikkapa puoli tuntia tai tunnin pari, jollei kokonaan aio jättää sitä väliin. Sillä tavoin voi esim. syödä aamupäivällä kevyemmin, jos siis on positiivisissa merkeissä, ja iltapäivällä tai alkuillasta viivyttää jotakin ateriaa, jonka kumminkin sitten syö hyvin yritettyään. Sinä päivänä ei kai oikein sovi käydäruokakaupassa tavalliseen tapaan, vaan siinä on jokin ongelma.
Jos joskus on kamala nälkä, ainakin muutamaa kertaa isompi kuin tavallisesti, vaikka on syönyt aika tuhdisti (ja vaikka näyttää siltä, ettäkevät on jo niin pitkällä, ettei enäätule niin kylmiä säitä kuin mihin aiemmin olit varautunut), niin se on kai luontosi viesti, että sinä päivänä, noina parina tuntina sinun sopisi laihduttaa iso osa siitä, minkä sinun tarvitsee laihtua, niin ei tarvitse koko kevättä yrittää laihduttaa vaan vain hetkittäin. Iso nälkä keväällä on siis kehon rasvavarantojen vähentämistä varten, eikä kunnolla taltu syömällä. Mutta joskus on pakkaspäiviä tai osan aikaa syönyt vähemmän ja silloin tarvitsee kyllä kunnon ateriaa.

Pääsiäisenä on kai tunnelma parempi, jos palmusunnuntaina on virvottu. Eli lapset koristelevat pajunoksia, joihin on sisälle ottamalla saatu jo pajunkissat, ja heiluttavat oksaa virvottavan edessä ja sanovat:
"Virvon, varvon
tuoreeks, terveeks
tulevaks vuoeks.
Kumman annat:
munan vai kanan?"
Yleensä on tapana valita antavansa pääsiäismuna. Se annetaan joko palumusuununtaina tai viikon päästä pääsiäissunnuntaina. Jotenkin on parempi olo, vuosi lähtee paremmin käyntiin, kun on toivotettu terveyttä koko vuodelle ja ollut luontoelementti siinä mukana.

Kuolleista herääminen on aihe, joka tekee pääsiäisestä mukavamman. Linnut herättävät laulullaan hyönteiset aina keväisin.

Sula tie houkuttaa juoksupyrähdykseen. Keväällä, jos ei ole pitkään aikaan saanut samanlaista liikuntaa, niin osa huomiosta kuluu siihen, että etsii oikeanlaista kohtaa ja virettä, millä liikkua, ponnistaa liikkeelle, juosta, hellittää vauhti mukavilta tuntuvin tavoin, vaikka onhan se mukavan, onnistuvan liikkumisen piirre muulloinkin, liikunnallisten lahjojen osa niin kuin mm vireensä ja tunnelmotivaationsa tunnistaminen, että mikä sujuu hyvin.
Kesällä lämmönsäätely sujuu sointuisammin, jos on liikunnan harrastaja, ja niin liikunnan harrastaminen on hyvä aloittaa keväällä, kun siihen on hyvät mahdollisuudet talven jälkeen.

Jos keväinen huhtikuun sää tuntuu ankealta, joko liian vaihtelevaisilta säät tai tasapaksulta, auttaa kai vaihtelevanrytmisyys ulkona kulkiessa ja elämässä muutenkin, niin näkee, mikä sujuu kulloinkin hyvin ja miten mm lämmönsäätely ja elämäntavanvaihdokset sään ja vaihteluntarpeen mukaan saavat elämänkokemuksen sointuisaksi.

Kevättä ei voi jatkaa samalla tavalla kuin talvea tai tulee huono motivoitumaton olo, sillä säät ovat erilaiset ja toimeliaisuuden määrä myös. Keväällä täytyy vaihtaa uudelle vaihteelle, virkeämpään elämään, kevään meiningin hyvin sujuviin puoliin virittäytyen, ja näin aina uudelleen säiden mukaan, kesälläkin vielä.

On kiva, kun lumen alta paljastuu sulanutta maata, mutta asfaltin katseleminen väsyttää, samoin pöly väsyttää ja jonkin verran väsyttää myös talveen verrattuna lyttyyn menneen osin sulaneen hangen katselu, mutta puiden ja sään katselu ei väsytä eivätkä keväiset linnut.

Jos heinikossa, nurmikossa tms on mitään vihertävää, niin läheltä katsoen voi huomata, että osa kasveista on jo vihreitä: joko talven vihreinä säilyneitä tai kuolleen heinän seasta nousevia uusia kaveja pienin vihrein lehdin.

Yritin säveltää jotakin tavoitteella,e ttä kokemus huhtikuusta soisi:

Linnunlaulukonsertti tienvarren puissa lähellä vielä lehdetöntä suurta syreenipensastoa:

Kirjojen lukemisesta pitävät kai usein pitävät kevästä, kun "löytyi yksi asia ja tuolla toinen ja siellä!" niin kuin kirjoja lukiessa, mutta he ovat usein kireämpiä, vähemän sosiaalisia suhteita ja enemmän kirjoja huomioonottavia luonteita ja siksi heidän vaikutuksensa ei tee hyvää kevättä muille sosiaalista kautta vaan vain kirjaorientoituneisuuteen mukaan lähtemällä, asioihin keskittymällä eikä ihmiskontakteihin.
Voiko olla, että uudet alut ovat yleensäkin vähemmän kukoistavia ja enemmän keskittyneitä yksittäisiin ideoihin, jotka voivat olla jonkin uuden kukoistuksen mahdollisuus?

Syreenin vihreä silmu, kai valkokukkaisen, niin kuin aiempi kuva silmuista mutta toisaalla otettu.

Luulen, että tässä ovat nyt valmiina ne sävelmänpätkät, joita tämän kirjoituksen kevätosioon tarvitaan, eli tämä vuodenaikakirjoitus olisi aika lailla valmis.

(Jos osaat säveltää melodianpätkiä, niin luulen,e ttä melodioille kivoista tavoista elää kevät ja muut vuodenajatkin olisi paljon kysyntää. Käytän netin ilmaista nuotinkirjoitusohjelmaa "write music" ja ilmaista blogia "free blog" (niin ikään ilmaisine) hakusanoineen. Vastaavasti olisi kai kysyntää yksittäisillekin vinkeille vuodenaikojen elämisen taidosta. Mutta tietokoneen ja kameran tarvitsee (jollei käytä kirjaston ilmaista nettiä).)

Keväällä ei kannata miettiä, etenkään ylen määrin, että kuivuneet lehdet ja kuollut ruoho ovat kuolleita, vaan keskittyä näkemään pensaiden ja puiden varsien elinvoima ja mistä kuivuneen heinän seasta nousee jo esiin vihreitä lehtiä, keskittyä näkemään uuden elämän mahdollisuus ja kasvavat elämänmahdollisuudet luonnollekin, sillä pian nousevat kukat esiin.
Yhdessä puussa on tuhansia ja taas tuhansia lehtiä, jotka syksyllä kuolevat mutta itse puu säilyy hengissä vuodesta toiseen. Jos keväällä pukeutuu viielämpiin vaatteisiin ulkoilun kestoon nähden, niin tajuaa kouriintuntuvasti, miksei puilla vielä ole lehtiä ja miksi kevään tul kestää aikansa.
Ensin tulee hiukan vihreää sinne tänne, sitten jonkin ajan päästä ja jonkin verran ja kun vielä jonkin aikaa odottaa, niin vähän kaikkialta puskee vihreää lehteä ja kukkiakin on jo.

Ulkona ruoho jo vihertää. (Kukka on amaryllis, yleinen joulukukka, joka myöhemmin voi kukkia myös muuhun vuodenaikaan.)

Hermostunut olo keväällä johtuu usein siitä, että on liian viileästi pukeutunut. (Ks. syksyosio)
Järkyttynyt olo johtuu usein siitä, että on pakkasen puolella niin, ettei ole bakteereja ollenkaan, vaikka keväällä niitä oli aiemmin, mikä toi huojentuneen olon. Järkyttynyt olo voi johtua myös lämmönhukasta, mihin paikkaamaan tarvittaisiin tuhti ateria.
Ankea olo ja palikkajärkisyys johtuvat usein siitä, että katselee vain suorakulmaisia rakennettuja muotoja, kun taas kiemurtelevan nurmikon reunan tai sulaneen alueen reunan, pensaikkojen visuaalisen rikkauden yms visuaalisesti kiehtovan katseleminen virikkeitä saadakseen nostaa mielialaa olennaisesti: kevät on jo täällä ja kevät etenee päivä päivältä pidemmälle, vaikka vielä onkin viileää.

Aikanaan opin pitämään huhtikuussa kaduilla kuljeskelusta, kun luin keväisin runoja, mutten oikein muista, mitkä runot juuri huhtikuuhun sopivat. Nyt ei ole vielä kaikki lumi sulanut, mutta arvaan, että esim. vanhoista kiinalaisista runoista:
Lainaus Pertti Niemisen runokäännöskokoelmasta Veden hohde, vuorten värit, Kiinan runoutta,
"Chiang K'uei"n runo
"Kesäpäivä Ling-Yinin vuorella

Tuuli puhaltaa männynoksiin,
se kaipaa minua kumppanikseen mäntyjen alle.
Pohjoisten vuorten lomitse tulee pilviä;
minun täytyy yhtä mittaa kääntää päätäni
              ja tähyillä niitä.

Pilviä nousee yötä päivää,
vuoriston sade pitää vaatteet märkinä.
Kuinka kauan minun vielä pitää istua
               bambuikkunan takana
ja hyräillä uusia lauluja sateesta?"

Sisustusta huhtikuussa pehmentävät etenkin viherkasvit, ja kai luonnonmateriaalit, perinnekäsityöt, esim. kori, ja kiva viltti tms pehmosita lämpöistä kivanoloista vielä tarpeellista. Soitin/musiikki myös.

Kun ei vielä ole vihreää melkein missään, on rankkaa olla tekemisissä niiden eteläisempien alueiden ihmisten kanssa, jotka jo nauttivat uudesta vehreydestä, koska samaa ei voi itse tehdä ja siihen elämäänsä perustaa. Parempi katsella silmuja ja kuunnella linnunlaulua, nauttia aurinkoisista säistä.
Huhtikuussa vaivaava ankeus ja palikkajärkisyys on samantapaista kuin miltä huhtikuinen maisema säineen vaikuttaa eteläisemmistä maista tulijoiden vehreyteen tottuneissa silmissä. Voiko olla, että Suomeen tulee ulkomaalaisia jo huhtikuussa ja kenties vapuksi? Heitä kai auttaisivat nämä tämän tekstin muut kevään elämisen ohjeet. Näistä ohjeista on myös englanninkielinen versio http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html . 

Asun tosin Savonlinnassa matkailupaikkakunnalla, jolla vaikutti jo heti huhtikuun alussa siltä, että kaupunkiin oli tullut iso joukko matkailijoita, joista osa lämpimämmistä maista ihmisiä, jotka aikovat viettää koko kesäkauden Suomessa. Eli Suomen kevät ja kesä voi olla täynnä aika lailla suomalaisen oloisia, kenties suomea aika hyvin puhuvia ihmsiä, jotka eivät osaa Suomen vuodenaikoja eiv'tk' edes aio viettää talvikautta Suomen ilmastossa. Muualta tulleen silmään varmaankin pistää, että täällä on kylmää tai viileää ja ei ollenkaan niin vehreää kuin etelässä, mikä voi tuoda niuhan olon suomalaisen vehreän kesälaitumille rynnistämisen sijaan. Eli kaikkien yhteiseen viisauteen ei voi luottaa, jos osa ei vaali talven taitoja eikä tunnista kesää kesäksi, muttei ehkä osaa hellettäkään ja on siksi Suomessa.

Joistakin vanhemmista äitienpäivä ja joistakin vappu on niin kiva, että sen odottaminen tuo hyvää mieltä, mutta sellaiset ovat henkilösuhteisiin liittyviä asioita eikä niitä toisille tuputtamalla saa hyvää mieltä aikaiseksi vaan voi pilata koko huhtikuun. Vastaavasti Euroviisut toukokuun alkupuolella ovat joillekin kiva odottamisen arvoinen asia, mutta kaikille ne eivät tuo jaksavaisuutta vaan voivat olla jotenkin vääränlaiset.
Kaipuu Euroviisuja kohtaan liittyy kais iihen, kunt untuu, että olisi keväällä rakennettava kesää, joka olisi hyvä elää ja viisas, muttei se kai liity musiikkiin ja linnunlauluun niinkään vaan siihen, kun ensin on lunta ja puissa ja pensaissa vain rangat, ja sitten on myös kauniit silmut, ja silmut kehittyvät kauniisti ja ajastaan niihin tulee lehdet, mikä on suuri helpotus ja kasveille käytännössä kovin tarpeen, ja kevään lopulla pensaat kukkivat ja kaikkialla on kukkia ja vehreää, mikä on jonkinlainen tunteidenmukainen täydellistymä alun konkreettisuuteen ja silmujen luomaan lehtien lupaukseen, ja voisi ajattelulle ja elämäntaidoille olla samalla tavoin viisastuttava.

Kun ruoho on jo vihreää, on maisema kiva.

Keväällä ja kesällä on isompaan valomäärään tärkeää osata suhtautua oikein. Auringonpaisteläikät ovat kauniita, etenkin, jos valo siivilöityy puiden tai viherkasvien läpi. Aamulla ja aamupäivästä valo tuo huojennuksen pimeään yöaikaan ja pimeään talvikauteen: sen tokkuraisuuteen ja olon raskauteen. Tilalle tulee keveä elämänmakuisuus ja keveä toimeliaisuus. Auringonpaiste kutsuu ulkoilemaan. Kun silloin edes muutaman minuutin tai mieluusti pidempäänkin viettää ulkona maisemia katsellen, elämänmenoon osallistuen, niin on parempi mieliala sisälle palattuakin ja aurinko on tuonut kesän lähemmäs.

Jos on huhtikuussa viileämpi päivä, melkein kuin takatalven suuntainen, niin pöpöjä on vähemmän ja tarvitsee paljon tuhdimpaa ruokaa. Jollei niitä huolehdi, voi tulla kumma olo, äkäinen, poissa tolaltaan kuin jokin olisi vialla tai erityisesti häiritsisi, mutta siihen siis auttavat selvästi tuhdimmat ruuat sinä päivänä. Iso lämmönhukka kai johtuu siitä, että pitää ympäröivälle ilmalle seuraa niin kuin lämpimässä auringonpaisteessa vaikka on paljon kylmempi pilvinen sää, mitä virhettä esim. lappalaiset eivät kai yleensä tee.
Myös muina päivinä, jos on huono ilmapiiri, niin auttaa, jos ei silloin laihduta vaan syö tavalliset ateriat ruokaympyrän mukaan niin kuin tuon päivän säätä hiukan viileämmällä säällä.

Huhtikuussa ja vapun tienoilla kaipaa lisää eheyttä. Vuoden ympäri tuo eheyttä laulu Sunnuntaiaamuna, joka oikeastaan on heinäkuulle ja eheyden malliesimerkki, mutta sen sävelmän voi sovittaa muunkin vuodenajan luontoon ja saada siten aikaan jonkinlaisen kovin eheän seesteisyyden ilmapiirin paikoissa, missä on puita tai pensaita.

(Lähde: Uusi Kultainen laulukirja, klikkaa kuvaa niin saat sen suuremmaksi)

Kevätaamuina on joillakin päänsärkyä, kun pinnistää hereille ja on pölyä ja kirkas valo. Jos heräilee aamun tunnelmallisemmin, jotenkin usvaisemmin, linnunlaulusta ja auringonpaisteläikistä nauttien, hiukan verkkaisemmin aamupalalla, niin ei tule päänsärkyä ja kevät on kaunis, nautittava.

Tuota kun fiilistelee kevään tuloa ja seuraa vihreiden lehtien ilmaantumista, valon ja lämmön lisääntymistä, keväistä linnunlaulukonserttia ja silmujen kauneutta, niin tulee mieleen, että kevät tempaa mukaansa. Siksi jotkut varmaankin jo toukokuun alussa tuumivat, että hei nyt tulee puihin lehdet, on melkein kesä jo, tekee mieli juhlia kevättä. Ja siksi sitten on vappu siinä aloitusjuhlana, mutta kaikki eivät osaa niin fiilistellä kevättä ja siksi vapun juhlinta ei ole niin keväinen, kun siihen raahataan kaikki mukaan. Huhtikuun 1. päivästä tulee mieleen sama: ensimmäisiä vihreitä lehtiä köytää jo, ehkä joku halusi juhlia kevättä jo silloin.

Unkarinsyreenit on huhti- toukokuulle sopiva puutarhakukkamyyjän mainos, mutta Unkarissa ollaan jo sopeuduttu lämpimämpiin säihin, joten unkarilaisuudesta mallia ottamalla saa helposti flunssan.

Kun ei vielä ole vihreää juuri ollenkaan, mäntyjen oksien vehreyden katseleminen tuo hyvää mieltä, eheyttä ja jaksavaisuutta.

Vaikutelmani on että allergioille herkimpiä ovat ne, joiden luontosuhde on kamalan etäinen. Esim. puut ym allergian aiheuttajat tarvitsisi nähdä nykypäivänäkin elinympäristömme olennaisen tärkeänä arvokkaana osana, jokta ansaitsevat kovin dominantin roolin maailmassa.

Vaikutelmani on, etteivät vappuheilat ole yleensä kovin onnistuneita. Juuri ankeimmat ihmiset ajattelevat olevansa edustavimmillaan huhtikuussa ja vappuna,ja niin jos jostakin tietystä ryhmästä etsit heilaa huhtikuussa, niin juuri ankeimmat tarttuvat hanakasti tilaisuuteen. Sen sijaan pitäisi olla etukäteen vuoden varrelta selvillä se, minkä oloista, minkä tyylistä, millä tapaa reipasta, fiksua, elämänmakuista, minkä tyylisiä taitoja omaavaa, millaiset arvot omaavaa ja mihin tyyppiin sosiaalista heilaa etsii, pitää komeana, mukavana ja hienona, ja katsella niitä vuoden mittaan ja vappua pitää tilaisuutena tehdä aloite. http://yksinaisille.blogspot.com (Katso myös kesäosion kohta D6)

Huhtikuun puolivälissä ilmaantuvat ensimmäisetpuutarhakukat, ensin versoina ja muutamassa päivässä kukkivina. Silloin ei enää tunnu niin rankalta. Myös kun katselee nurmikon tai tievarren heinikon hiukan vihertäviä kohtia lähempää, niin huomaa, että kasveja pilkistää jo esiin, kauniin koristeellisin nuorin lehdin: maisema ei ole enää eloton. Huomion kiinnittäminen vihreisiin kasveihin ja niiden usein nopeaaan kasvuun vie pois kuolleen heinikon raskauden ja kevättä tulee seurattua kevätklisheemäisesti. Kun kukkia on jo jonkin verran ja lämmin päivä, ilmaantuvat ensimmäiset suuret hyönteiset: ampiaiset tai perhoset.

KESÄ

Toukokuu, seassa jotakin jo kesäkuusta ja kesästä

Kesä alkaa vasta toukokuun lopun lämpimistä päivistä, mutta kesäkuusta on jotakin jo tässä toukokuun seassa, samoin kesästä ylipäätään, koska ne asiat on hyvä tietää etukäteen kesää lähestyttäessä. Kesällä eivät kaikki jaksa lukea, joten lue kesä- ja heinäkuu etukäteen.


Huhtikuun rankkuus tulee osin siitä, että on kylmyyden vuoksi aika antiseptistä. Toukokuun alussa on ilma jo lämpimämpää ja siitä, että on hiukan bakteereja, tulee kesäisempi olo, paljon vähemmän ankea. Myös vihreä ruoho ja kukat tuovat kesäisempää tuntua, etenkin jos joskus koskettaa niitä kädellä.
Huhtukiimaisen ankeaan oloon auttavat huhtikuun ohjeet ja maaliskuun osiosta ainakin viimeinen ohje.

Kevään laulaminen
Nyt kun puihin ja pensaisiin on tulossa lehdet, niin Euroviisujen sijasta tuntuu, että luonto kaipaa jotenkin sitä, että ihmiset laulaisivat, kenties tähän tapaan, vähän kuin mökillä tai vapaamuotoisessa kuorossa tai kotona laulellen, sellaista mikä tuntuu hetkeen sopivan.
(Lainaus blogistani http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi 29.4.2017 :)
"Tällanen muutaman vuoden takainen suurin piirtein osaamani laulutaito tuli tänä aamuna mieleeni, kun ruoho oli jo useimmin paikoin vihreää, aurinko paistoi, linnut lauloivat ja viherkasvit ikkunallani tekivät vehreyden tuntua, oli kesän tapaan utuisaa tunnelmallisuutta ilmassa. Niin kun tuon mielialan mukana tuli mieleeni suurin piirtein osaamani sävelmä tai jotakin sentapaista, niin lauloin sen tunnelman kiehtovuuksia kuvastelevalla lauluäänellä, kuin kujerrus tai jodlaus tai säveltäminen, jonkinlainen tunnelman mukaisen äänen tuottaminen, ei kaavamaisesti laulaen vaan soivin kohdin laulaen tunnelman värejä painottaen, vähän kuin erivahvuisista palasista koostaen, jotenkin kamalan luonnollinen laulu ja tunnelmallinen, vähän kuin se, mitä säveltäjä sävelmällään tavoittelee: että on hetki, jolla on sellainen tunnelma mutta rikkaammin, ja sen sitten laulaa luonnostaan, ei la-la-laa tms kuin nuoteista vaan siltä kohden kun tunnelma koskettaa itseä, kiehtoo tuollainen kokemus, mutta jotenkin yleisellä tasolla, että muitakin voisi kiehtoa eikä jotenkin henkilökohtaisen elämän mörinänä."

Toukokuisia lauluja olisivat On armas mulle aallon tie ja kai Karjalan kunnailla.

(21.5.2017 Tänä vuonna on kevät 2vko myöhässä, mitä kuulemma käy 2-3 kertaa vuosisadassa, mutta onneksi on auringon korkeudesta kiinni, milloin kesä varsinaisesti tulee.)

(29.4.2019   Tänä vuonna kevät on ajoissa.)
(2.5.2019   Satuin lisäämään tähän nämäkin sävelmänpätkät, mutta vaikka se kiinnostaisi ihmisiä, että millaisia sävelmiä saisin tehtyä kesästä, niin satun asumaan iltapäiväauringonpuleisessa asunnossa, joka on kamalan kuuma kesällä, joten en pysty säveltämään tavallisista suomalaisista kesäsäistä. Muutenkin rahavarojen vähäisyyden vuoksi jää kesän vietto turhan vähälle.
Kesäksi olisi youtubessa hienoja lauluja, mutta jotenkin ne menivät tilt, kun lisäsin niitä tähän tekstiin. Ehkä niistä kumminkin voisi tehdä linkkilistan kesän avuksi. Tai sitten ne toimivat, kun kesä on lähempänä.
8.7.2019   Kesän osiossa on nyt kaksi kesäkuussa tekemääni sävelmänpätkää mutta vain toinen niistä säiden elämisestä.)

Toukokuun alussa ruoho jo vihertää ja silmuista alkavat lehdet tulla esiin. Ilmat lämpenevät ja tunnelma on kesää ennakoiva, vaikka välillä olisi kylmää. Linnut ovat toipuneet muuttomatkasta ja linnunlaulua kuulee usein, välillä jatkuvastikin.
Toukokuun toisen viikon alussa maan sulettua kokonaan puiden juurien luona tulee puihin lehdet ja kaikille tulee parempi mieli ja paljon jaksavaisuutta lisää. Linnut rakentavat silloin lehvästön suojissa pesän, munivat siihen ja aloittavat hautomisen tai pesivät linnunpöntöissä.
Lehdet tulevat puihin nopeasti, jopa kolmessa päivässä puihin täysikokoiset lehdet, joskin vielä vaaleanvihreät ja hennot lehdet. Nuoret lehdet ovat kauniita ja niiden nopeaa kehittymistä on hauska seurata. Maan jäisyys esti puuta kasvattamasta lehtiä, mutta sitten kun maa on sula, kasvattaa puu heti täysikokoiset lehdet ihan vain muutamassa päivässä. Viimeistään toukokuun puolivälissä on tavallisimmissa puissa jo täysikokoiset lehdet. Lämpöisemmistä ilmastoista peräisin oleviin puihin tulee lehdet joko myöhemmin tai samaan aikaan kuin alkuperäisessä ilmastossa. Kun koivussa on hiirenkorvan muotoiset ja vähän hiirenkorvaa isommat lehdet, sanotaan, että koivut ovat hiirenkorvalla. Silloin niiden oksisto jo kauniisti vihertää vaaleanvihreänä ja tiedetään, että nyt kesä todella vihdoin ja viimein tulee ihan todella.
(Sanonta "puissa on lehdet" tarkoittaa, että puissa on täysikokoiset lehdet ja puun lehvästö on vehreä. Kun lehdet ovat vielä pienempiä, sanotaan "puihin on tulossa lehdet". Kesäkausi tuntuu tulleen, kun puissa on täysikokoiset lehdet.)
Lehtien tulo puihin tuo heti leppeämmän ilmapiirin. Talven taakka on kestetty ja nyt on taas aika ladata akkuja. Aurinkoisina päivinä on jo lämmin auringossa siellä, issä ei tuule. Linnuille ja hyönteisille on kesä alkamassa ja koululaisilla on enää pari löysempää viikkoa kesälomien alkuun, jolloin perheet usein aika pian ottavat lomaa vanhempienkin töistä ja lähtevät lomamatkalle tai järjestävät jotakin ohjelmaa, jotta tajuavat kesän tulleen ja kesä pääsee hyvään alkuun. Juhannuksen eli vuoden valoisimman ajan aikaan hiukan kesäkkun puolenvälin jälkeen useimmat tai ainakin monet mökkeilevät, koska silloin on ammoisista ajoista ollut perinteinen vanha juhla ja lomaa. Juhannuksena poltetaan kokkoja ja on jännää ainakin joskus valvoa yön yli, kun on yölläkin niinvaloisaa, että näkee värit.
Samoihin aikoihin kuin useimpiin puihin, tulee pensaisiinkin lehdet, ja aivan äkkiä ne monet, esim. syreenit, kukkivat runsain kukin.
Keväällä ja alkukesästä on varottava häiritsemästä lintujen pesintää esim. kulkemalla läheltä tai pitämällä lähettyvillä meteliä, ja kissat ja koirat on pidettävät kiinni, jotteivät ne syö vielä lentotaidottomia linnunpoikasia.

Kesä on täyteyden aikaa. Jokin apeus, mikä viileämpinä säinä toi jollain lailla tyytymättömän olon, on nyt poissa. Ruoho rehottaa. Kesä ei ole vain lämpö vaan olennaista on myös vehreys. Kesällä on helppo yltää parhaimpaansa, muttei pitkiä työputkia, ei illalla väsyneen tavalla uurastaen, vaan lomalaisen tavalla aina uuteen eksyen, omia teitään kulkien. Kesällä omat siivet kantavat hyvin ja luonnon kauneus, etenkin kukat antavat mallin hienosta onnistuneesta tekemisestä, mutta samalla lomailevasta. Kesäon oivaa aikaa pitää juhlia, kohokohtia ja lepoa, latautumista muiden vuodenaikojen vaateiden varalle ja virkistymistä, oman rytmin löytämistä lomapäivän tapaan.
(Ainakin ajattelukurssi ja älyn parantamisen ohjeet blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi tuovat kesäisiin ajattelutapoihin kunnollista objektiivisuutta.)

Suomessa ei taloissa ole kesäaikaan lämmitystä, eikä tietenkään ilmastointia tai muuta viilennystä.

Apeus keväällä johtuu lämpimään auringonpaisteeseen säätymisestä, vaikka on viileääja tarvitsisi olla reippaan lämpöisesti kuin keväänviileämmillä säillä. Lisäksi se usein johtuu liiasta sisätiloissa oleskelusta ja sisätiloihin päin  suuntautumisesta sekä sisustuksen ankeudesta, mihin kai auttaisi kukkeus sisustuksessa.

Kesällä sistuksella ja viihtyisyydellä on sisätiloissa mielialalle paljon väliä. Täytyisi kai sisustaa siihen tapaan kuin välillä olisi viileää säätä, kesän viileätsäät tuntuisivat viileiltä, jotta olisi muiden vuodenaikojen lämpötaloutta edes vähän, ja välillä hellettä, lämpötalous siis niin, mikä kai ainakin minulla merkitsee jotakin kuumasta pitävän tapaan vahvanväristä ja isommat alat vaaleahkoa ja sen kanssa yhteensopivaa ei-niin-räikeää, esim. harmaa ja tummanruskea. Pientä sälää ei saisi olla ollenkaan, esim. paperikamaa, etenkään ikkunan luona, vaan selkeää, ei niin vaativaa, tavallaan kukkeaa ja hyvää mieltä tuovaa. Mutten tätä kunnolla osaa, mutta naisilla osin kai tästä syystä voi kesällä olla huono mieliala, mihin yleensä auttaa runsas ulkoilu.

(Kuva on toukokuun loppupuoliskolta auringonpuoleisesta asunnostani, jonka lämpötilat nyt ehkä vastaavat Suoemn tavallisia kesälämpötiloja.)

Toukokuunloppupuolelle sopiviä värejä ovat maalaamaton puu, mahdollisesti vaalen harmaanruskean ja keskiväristen kanssa, farkunsininen, keskiruskea, punaista ja muita värejä kuin intiaanikäsitöiden tyylillä, reunat kenties valkoiseen usvaan häipyen kuin muisto lumesta.

Toukokuun lopussa loppuvat koulut ja on koulujen kevätjuhla sekä ylioppilasjuhlia, mikä on kahtalaista, kun toisaalta on hienoa päästä kesälomalle mutta toisaalta koulun juhliminen tuntuu häiritsevän pakon toistamiselta. Koulu ei ole lapsille niinkään saavutus kuin arjen osa, arjen pakkoja. Illuusio saavutuksesta tulee kai siitä, kun vanhemmat lukuvuoden alussa katselevat sen vuoden uusia oppikirjoja, ehkä vartin verran ne jaksavat heitä kiinnostaa, niin lapsensa sitten laittavat lukemaan koko lukuvuoden niitä vain, olisikohan 10varttia x 5pvä x 30vko = 1500-kertaisesti sen, mitä itse kokivat tarvitsevansa. Eihän lapsi niin paljon tyhmempi ole, koulusta tulee puurtamista juuri tuon pakollisen työmäärän vuoksi, kun ei aihe sitä niin paljon motivoi. Tyhmimpiä motivoi mutta jos lapsella on ok pää, niin tylsää ja aivotontahan siität ulee ja niin koulupää jää arkijärjestä erilliseksi kukkuluuruutyylillä käytetyksi aksiomaattiseksi jööksi, joka ei arkijärkeä kylliksi kuuntele. Ja sitä sitten siirtyy kesään, kun vanhemmat ajattelevat koulua lasten osana eikä vuoden puurtamisena, josta on hyvä, kun lapsi pääsee itse esille edes joskus, kesälomalla muun muassa.

Lintuharrastajien laatima ohje:
"Miten pesän tai poikasten lähellä ollaan

Jos löydätte linnun pesän tai poikasia:

    Siirtykää heti kauemmaksi, niin etteivät linnut häiriinny
    Käyttäytykää rauhallisesti ja välttäkää melua.
    Jos emo alkaa varoitella ja kiinnittää teihin huomiota, siirtykää heti kauemmaksi.
    Kun emot keskittyvät vain pesään/poikasiin eivätkä teihin, olette sopivalla etäisyydellä.
    Jos pesässä on poikaset, emot kantavat niille ruokaa jopa parin minuutin välein.
    Jos pesässä on munat, lentoliikennettä ei välttämättä ole, mutta avopesässä saattaa nähdä hautovan emon.
    Pesään, muniin tai poikasiin ei saa koskea.
    Kaikki linnunpesät ovat myös lailla rauhoitettuja, joten niitä ei saa häiritä eikä hävittää.
    Kiikareilla tai kaukoputkilla lintuja voi katsella kauempaa häiritsemättä niitä."

Linnunpoikaset näyttävät oppivan nopeammin lentämään, ja paremmin, jos ne katselevat puuta lentämistä miettiessään, sillä silloin ovat mielikuvat lentämisestä jotenkin lentämiseen paremmat.

Jos toukokuussa on viileää osan aikaa, niin ei kuitenkaan enää kylmää. Silloin voi pukeutua niin viileästi, että tuntee keväisen ilman ihollaan, saa kosketuksen säähän ja tajuaa, ettei enää ole pakkanen, ja toisaalta niin lämpimästi, ettei keho viilene, jos on liikkeellä. Viileinä päivinä on liian aikaista olla paljon paikoillaan ulkona.

(Kylmänä sateisena ja tuulisena päivänä sateen mentyä kesän alussa 2017)

Suomen kesä, saati sitten muut vuodenajat, ei hellepäiviä lukuunottamatta ole niin kuuma, etteikö voisi liikkua reippaasti ja urheilla, mikä yleensä tekee paremman mielen ja tuo jaksavaisuutta sekä viileinä aikoina auttaa pysymään lämpimänä.

Silmuja, lehtiä, kukkia ym voi katsoa kuin taideteoksia: mitä viisautta niiden tunnelma viestii.

Lämmön myötä lisääntyy pöpöjen määrä kaikkialla, mutta vielä alkukesästäkään siitä ei ole huolta, sillä se on kumminkin vähäistä, mutta loppukesästä täytyy varoa, etteivät haavat tulehdu. Pöpöistä selviää siten kuin edelliskesänä hyvin osasi, eli muistele viime syksyä pöpöjen osalta tai vertaa siihen, kun peset kätesi lämpimällä vedellä.

Suomessa kasvien kasvukausi ajoittuu kesäkauteen, keväästä syksyyn, vaikkakin männyt ja kuuset voivat kasvaa hiukan myös talvella. Suunnilleen toukokuusta elokuuhun tai syyskuuhun on ainoa aika, milloin voi Suomessa kasvattaa viljaa, vihanneksia, hedelmiä yms syötäviksi ja vanhoina aikoina niillä on ollut selvittävä koko vuoden. Satoja saadaan vain yksi loppukesästä tai alkusyksystä, mutta joistakin vihanneksista kaksi tai useampiakin: salaatti, tilli yms. Siksi kesä on tavallaan Suomen ilmastossa kovan realismin perusta, ainoa mahdollinen perusta perinteisestitäällä asumiseen on kesän viljelykausi. Tämä on myös syy sille, miksi Suomessa on ajateltava kaikkea ainakin vuoden verran eteenpäin, niin voimia, työntekoa, elämänmahdollisuuksia kuin ruuansaantiakin. Perinteisiä suomalaisia juureksia ovat mm lanttu ja nauris. Myös perunaa on kai syöty paljon.

Omenapuun kukat

Kevät ei ole kesä vehreimmillään vaan keväässä on kivaa uuden syntymän ihme, uuden alun ihme ja luonnon villi elinvoima, kun se herää eloon. Samoin se, että mennään parempaan päin, kohti kesää ja lisääntyviä mahdollisuuksia olla ulkona ja tunnelma on auringonpaisteen ja vihreiden lehtien ja kukkien myötä suuri parannus talveen ja syksyyn. Linnunlaulusta pitävät pitävät keväästä erityisesti.

Ei nää niin kummosia ole nää minun kevätnäkemykset, että puhti ja hyvä mieli vuodenaikaan nähden olisi ihan vain siitä, vaan on liikuntaharrastuksella merkitystä Ja se ei ole niinkään tietty määrä liikuntaa kuin liikunnan harrastamisesta nauttiva olo ja jaksavaisuus, vaikkei liikuntaa olisi niin paljon. Ei siis edustusliikuntaa vaan jokin itsestä kiva laji ja edustavuus, jos sitä tarvitaan, tulee muuna aikana liikunnan tuomasta hyvästä mielestä, jaksavaisuudesta, kivemmasta ulkonäöstä, toimeliaisuuden keveämmyydestä yms. Jos kunto on heikko, noon sitä voi kasvattaa kivalla liikunnalla tai siihen tapaan kuin kevätväsymysksestä kerroin valon suhteen, niin ihan vain jollakin liikunnalla siihen tapaan, mutta vapaamuotoisesti.

Toukokuun lopulta juhannukseen asti on alkuillasta ehkä viiden aikoihin, kun töistäpaluuhälinän jälkeen on ulkona ollut tovin rauhallista, ja illemmalla ehkä puoli kahdeksan aikoihin, kun ihmiset ovat vetäytyneet juuri sisälle, ulkona tunnelmallisia hetkiä, kun linnut laulavat, kesän vehreys valtaa alaa ja on jotenkin herkän tunnelmallista alkukesän nuorten lehtien, kukkien ja hyönteisten ja lintujen sekä valon siivilöitymisen ja tuoksujen tapaan.

Toukokuun loppupuolen luonto-/puutarhakokemusta kuvaa venäläinen sävelmä Tuoksussa tuomien eli Valkoakaasiat.(Jos venäläisnaiset pitävät kappaleesta muinakin vuodenaikoina, se johtuu kai liiasta koulumaisuudesta, käytännön kokemuksen vähyydestä, jolloin on kuin uuden alun kanssa, sekä toiveista ja haaveista paremmasta ja itseluottamuksesta paremman tulevaisuuden mahdollisuuteen, siis kevääseen vertautuvista piirteistä liian koulumaisen elämäntavan auetessa iän myötä omakohtaisuuteen ja hyvään elämään päin.)

Kesäkuu ja heinäkuu

Toukokuun lopulta alkaen, kesäkuu ja heinäkuu
Tämä osio on sikin sokin, niin että se tarvitsee lukea kokonaan ennen kuin on lukenut kaiken alkukesään liittyvän.
Loppukesä eli elokuu on erikseen.


Toukokuun 25. päivän tienoilla ovat ensimmäiset hellepäivät, noin 25C, ja kesä alkaa.
Lapsilla on viimeiset löysäilevämmät päivät koulussa ja koulun kevätjuhla suvivirsineen, alkaa kesäloma.

Lisään tähän nyt heinäkuun alussa 2019 säveltämäni lyhyen pätkän (lämpimät kesäpäivät kukkeuden ja viileät kesäpäivät vehreyden ja reippauden merkeissä), vaikka asuntoni on tosiaan iltapäiväauringon puoleinen.

Kesäohjeita

Jos kesällä jollain lailla huono tai kumma olo
(Tämän ohjeen kopion löytää parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.com/2016/08/ohjeita-jos-kesalla-huono-tai-kumma-olo.html )

Ohjeessa on neljä osaa:
A kuumat päivät
B viileä
C vaihtelevat säät ja elämäntapojen säätäminen yleisesti
D muita kesäisiä harminaiheita


A) kuumat päivät

A1.   Toukokuun ensimmäisinä kuumina päivinä on yleensä kovin kuiva ilma. Silloin on tärkeää juoda paljon vettä (syö sen kanssa edes vähän, mieluummin enemmänkin, jotakin suolaista, sillä hikoillessa ihminen menettää sekä vettä että suoloja), virvoitusjuomaa (ne on siihen tarkoitettu) tms., jos on yhtään kumma olo, esim. puolitoista litraa juomista yhteen putkeen ja heti pois auringosta tms kuumasta paikasta. Kesäkuussa jo on ilmaan ehtinyt vesistöistä ja puista haihtua niin paljon vettä, ettei samaa ongelmaa synny. Kuivan huoneen ilmaa kostuttaa vesiastia tai kuivumassa olevat pyykit.Sen sijaan maa on keväällä vielä kostea.

A2.   Kesällä jos tulee kumma olo (ja ehkä päänsärkyä), niin se on yleensä veden puute (muista suola myös ja syö ehkä hiukan, jos juot paljon, 1,5 litra limonaadia (pun. tai kelt. tms) kerralla on
hyvä) tai sitten liian lämpimät vaatteet.

A3.   Valju olo helteisestä auringonpaahteesta sisälle tultua jonkin ajan päästä johtuu siitä, että helteessä ollaan eri tavalla, lötkömmin kuin viileässä, ja se taas on ei-energinen tapa olla viileässä. Viileässä tarttisi laittaa lämpimämmin päälleja syödä jotakin, koska viileässä tarvitsee tuhdimman olon kuin helteessä, ja lösimisen sijasta ryhtyä puuhaamaan jotakin, edes katsomaan, tulisiko telkusta jotakin.
Hutera olo aiemmin päivällä helteessä oltua on taas merkki siitä, että keho on vieläkin liian kuuma, jolloin tarvitsisi viileämmät vaatteet ja oleskelua viileässä ja välttää ainakaan isompia aterioita. Parhaitenolo paranee, kun käy järvessä uimassa tai jollei siihen ole mahdollisuutta, niin viileässä suihkussa. Valele etenkin pääsi viileällä vedellä ja huolehdi keskikropan lämpötilaksi terve normaalilämpösi niin että tunnet olosi huojentuneeksi, pääsi selkeäksi ja itsesi ok toimintakykyiseksi. Kun olo on parempi ja keho viileämpi, on luontevaa olla toimeliaampi.

A4.   Auringossa voi iho palaa, missä se ensin alkaa osin jo auringossa ja osin jälkikäteen punoittaa ja jos pahemmin palaa, niin kirvelee koskettaessa ja hiotessa, ja jos vielä pahemmin palaa, niin ihosta lähtee pintakerros jälkikäteen irti. Lierihattu, pitkähihainen paita, aurinkorasva ja etenkin pidempien auringossa olemisten välttäminene ennen kuin on ruskettunut kunnolla auttavat välttämään ihon palamista. Ruskettunut iho ei pala ollenkaan yhtä helposti kuin vaalea. Iho palaneena ei saa olla auringossa, koska palaminen altistaa ihosyövälle. Aurinkorasvat kai auttavat palanutta ihoa paranemaan. Mutta ensimmäisillä kerroilla auringossa lyhyemmän aikaa ja ehkä tunnin päästä, jos iho on jo ruskettunut jonkin verran, niin voi olla auringossa pidempään.

A5.   Jos auringossa pää pääsee kuumenemaan liikaa, voi tulla auringonpistos: huono oksettava olo ja pyörtyäkin. Silloin on tärkeää päästää viileään varjjon heti, valella päätä kylmällä vedellä, jotta se viilenisi, juoda kylliksi ja välttää auringossa olemista. Vaalea päähine auringossa auttaa välttämään auringonpistosta. Päänsärky liittyy nestehukkaan ja vielä osin vääränlämpöiseen päähän.

A6.   Tokkurainen olo kesällä johtuu aivan liian lämpimistä vaatteista. Paljon vähemmälläkin pärjää ja tulee niin paljon parempi mieli.

A7.   Perinteinen keino viilentäytyä hellepäivänä on käydä järvessä uimassa. Pintavesi on lämmintä ehkä20cm ja sen alla on kylmempää vettä. Vesi on kylmempää siellä, missä on juuri polskittu paljon.
Kesällä, jos on kuuma, etenkään monta päivää peräkkäin, niin jollei ole uintimahdollisuutta, on helpompaa välttää kehon kuumenemista etukäteen kuin viilentää se sen kuumennuttua. Koko asunnon voi tuulettaa isoista ikkunoista yön ja aamun viileyden aikana. Jos ei oleskele pitkään aurinkoisessa huoneessa, ei tule mahdolloman kuuma. Sälekaihtimet ja verhot viilentävät, jos ulkona paistaa aurinko, mutta jos oleskelet huoneessa, on kivempi jos verhot eivät ole ihan kokonaan kiinni vaan jostakin näkee vehreyttä ja elämää, sillä vehreys opettaa lämmönsäätelytaitoja. Jos aurinko paistaa ikkunaan vain viistosti, voi ikkuna auki olla viileämpää, mutta pitää kokeilla, onko tuuletusilma joltakin korkeudelta kovin lämmintä, kun aurinko paistaa ikkunalaudalle ja seinustalle.
Jos ei syö helteellä mitään tuhtia tai liian öklöä, niin ei tule niin kuuma. Esim. tomaatti on kevyttä, samoin salaatit.
Vaalea lierihattu tai lippis viilentää päätä auringossa.
Ulkona voi helteellä oleskella puolivarjossa tai viilentyä varjossa sekä keskellä suurta varjoa, missä on viileä esim. talon varjon keskellä, jos on muuten tullut liian kuuma. Tuulenvire usein viilentää. Myös sisällä metsässä, ainakin varjon puolella mäkeä, voi olla viileämpää kuin aukealla. Ja sitten taas uimaan.

A8.   Naistenlehden ruokaresepteistä päätellen afrikkalaiset eivät osaa kantaa hellettä hyvin, kun syövät raskasta, mihin lisäävät paljon sokeria kuin olisi heillä heikko olo, jaksamattomuutta ja liian vähän vitamiineja, riisiä ja kalaa. Arabit Marokossa sen sijaan näyttivät osaavan kantaa kuumaa hyvin,koska laittoivat ruokaa aineksista, jotka keventävät ja tuovat vitamiineja, tuovat tarvittavaa enerviaa ja keventävät asennetta, jolla tarttuu asioihin.

A9.   Kesällä tavalliset kengät ovat liian kuumat ja pitäisi käyttää sandaaleja. Helteellä shortsit tai lyhyt hame ja T-paita, toppi tms, tai hellemekko.


Eestiläinen Saarenmaan valssi on hyvin kesäinen, juuri kesäkuulle sopiva, ja ehkä voisi opettaa liian lämpimien säiden kanssa elämistä, kun Eesti kerran on jonkin verran lämpimämpi kuin Suomi.


A10.   Hellepäivinä tuuleta viileän aikaan, esim. aamulla, tai varjon puolelta, missä on viileää. Jos aurinko paistaa sisään ja kuumentaa huoneen, niin sälekaihtimet ja tavallisetkin verhot viilentävät huonetta, mutta toisaalta on usein parempi olo, jos näkee ulos edes jonkin verran. Käy järvessä uimassa, niin viilenet. Älä syö kuuman aikaantai juuri sitä ennen. Pue hellevaatteet ja kevyet sandaalit tai ole paljain jaloin.
Jos vaihdat helteestä viileään, älä anna ihosi pinnan viiletä vaan pidä verenkierto hyvänä, niin et jää sisältä kuumaksi ja pinnalta viileäksi vaan kropan lämpö tasaantuu tervehenkisellä tavalla.

A11.   (Auringonpuolella asuessa on tärkeää tuulettaa koko asunto huolella viileän aikaan yöllä ja aamulla. Verhot ikkunan edessä vähentävät huoneen kuumenemista, mutta silloin kun huoneessa on joku, kannattaa usein verhoja pitää jostakin kohden raollaan tai osin auki, jotta näkee vehreää ulkona, etenkin kai puita, jota opettavat säiden kanssa elämistä, ja jotakin elämääkin, jottei ole kuin purkissa ja paistu. Auringonluopeisella ikkunalaudalla on paahde, kovin kuumaa ilmaa, joten ikkunaa ei kannata pitää auki silloin, kun aurinko paistaa kohtalaisen suoraan ikkunaan. Asunto on hyvä jakaa osiin sen mukaan, minne paistaa aurinko ja minne ei,sillä aurinkoiset ovat kuumenevat mutta ovi tai esim. kassi ym esteitä lattialla estää viileän ilman virtaamisen sinne, missä se kuumenisi. Ja kun aurinko vaihtaa paikkaa, niin tuuletetaan niitä huoneita, joihin ei enää niin paista. Kuumassa huoneessa ihan vain hellevaatteet ja jos tulee liian kuuma, niin ulos viileään varjoon tai viileään suihkuun tai uimaan. Kuumassa on varottava erityisesti, ettei syö yhtään mitään sellaista, mikä on liian tuhtia, eikä liikaa kevyttäkään, esim. tomaattia tai hedelmää muttei tavallisia ruokia, ja tuhdimpi ateria sitten, kun on jo illalla asuntokin viilennyt. Usein suomalaiset osaavat, kenties saunan tuoman kokemuksen avulla, helteenkin hyvin, mutteivät ne, jotka ottavat paljon mallia lämpimistä tai kuumista maista. Kuivan ilman kosteuttaa iso vesiastia tuuletusikkunan alla. Jos on jotenkin sairas olo, niin muista että siihen kesällä yleensä auttaa 1,5 litran virvoitusjuomapullo, mutta niitä joutuu kai juomaan päivittäin.
Kesällä kerrostalon alimpien asuntojen luona ilma seisoo paikoillaan, mikä tekee auringosta paahtavamman, kun taas ylimpien kerrosten kohdalla tuulee, mikä viilentää tuuletusilmaa aurinkoisella säällä. Toisaalta rappukäytävän kuuma ilma nousee ylimpään kerrokseen ja täyttää siellä asunnot ovista kulnjettaessa, jollei ole nopea. Vastaavasti talvella täytyy varoa, ettei ulko-ovesta tai tuuletettaessa pääse kylmää ilmaa alimpien asuntojen ovien luo esim. oman asunnon postiluukusta .
Vähintään puolipimentävät verhot luovat tekevät huoneen viileämmäksi, esim. http://www.eurokangas.fi/verhot/pimennyskankaat . )

A12.   (Erityisen kuuamalla seudulla asuessa suomalaisuus voi opettaa sen, että viileä ilma valuu aina alas ja lämmin jää ylemmäs. Siksi pakastimet ovat päältä avattavia. Siksi myös notkot, joihin viileä ilma yöllä valuu ympäristöstä, ovat viileimpiä ja mäillä lämpimämpää syksyllä hallanvaaran aikaan. Pilvetön taivas tekee viileämmän yän.)

A13.   Jos sinulla on auringossa tai ylipäätään kesällä pakahduttava huono olo ja lämpimän ja kylmän vuorottelut eivät suju viihtyisästi ja kesä ei tunnu lähtevän käyntiin, niin olet luultavasti liian koulu-, opinto- tai työkeskeinen olemisentavaltasi tai liikaa lukenut, mihin auttaisi vaihtaa vaoaalle, ottaa kunnolla lomaa lomailuasenteella ja ihan vain lomapuuhin.

A14.   Jos ajatukset ovat kesällä osan aikaa löperöitä ja laatu heikompi kuin viileällä, johtuu se osin siitä, että kehosi on liian lämmin ja liikkuminen kömpelömpää (käytä liikkeittesi hahmottamiseen sosiaalista silmääsi eikä mekaanista mallia), ja osin siitä, että pitäisi eritellä olemuksestaan, mikä on lämpöä, mikä ruokaa jne mikä mitäkin, niin pää selkenisi.

A15.   Hölynpölyn tuottaminen voi olla hauskanpitoa,mutta voi se myös johtua siitä, että kroppa on liian kuuma kuin helteellä tai tokkurainen kuin flunssassa, mutta käyttäytyy kuin ei olisi kuuma ja tukkoinen vaan keholla omaa elämänviisautta ja näkökulma eheä kuin aamulla hyvin nukutun yön jälkeen liikkeellä heräillessä. Eli tarttis viilentää pää ja kroppa samaan tapaan kuin sadepäivästä hellejakson jälkeen kerron, niin että elämänkokemus lähtee soimaan ja havaintokyky on eheä, maisemamainen eikä sirpaleinen, tokkurainen, joka luulee vain muttei tarkista.
Hleteen viisaus on jotakin sellaista kuin etteivät asiat ole lytyssä kuin liian viileällä tuolle yksilölle vaan rentous tuo tilaa olla tunteva, tehdä omia valintoja, elää hyvällä tavalla ja ottaa positiiviset tavoitteet mukaan suunnitelmiin, joskus esim. luonnon, taiteen tai tapahtumien tuella nousta korkeallekin tavallisen tasonsa yläpuolelle jotenkin niin kuin positiivisista tavoitteista aloittaminen tuo hyviä ratkaisuja, jos ja kun perustaso on kunnollisesti huolehdittu.
Suomen ilmastossa hetken helteessä tuo lämmönsätelymahdollisuuden, joka tuo hyvän olon ja hyvin sujuvan päivän, mutta se edellyttää, että on pikemminkin toimeliaan paikaa ja tekemistä vaihtavainen kuin pitkään yhdessä lämpötilassa.

A16.   Kehon aivan liian suuri kuumuus, kuten kehon ym suuret tarpeet yleensäkin, jos niitä ei kuunnella, voi aiheuttaa suurta raivostumista, esim. tuhdin tai tavallisen ruuan tuputtaminen ihmiselle, jolla on liian kuuma tai kuumana päivänä ylipäätään. Jos on kuuma ja ruuasta tulee yhtään huono tai ontto olo tai pakottava tai pännivä, niin ei saa syödä sitä eikä muuta niin tuhtia palaakaan enää niin kauan kuin on kuuma. Vaan jos tuntuu siltä, että söisi jotakin, niin huoneenlämpöistä kevyttä ruokaa tai virvoitusjuomaa, esim. tuoretta salaattia tai vihanneksia tai hedelmiä tai rasvatonta maitoa tai mehua. Ja olisi uhrattava vaivaa, jotta saisi viilennyttyä kunnolla hetimmiten, esim. talon varjoon tai viileään suihkuun tai järveen.
Samoin pahoinvointi, huimaus, tasapaino-ongelmat ja katkova tietoisuus ruuan tai juoman jälkeen kuumalla on merkki siitä, että ruuassa on ollut liikaa rasvaa tai se on ollut liian kuumaa tai muuten liian tuhtia moiselle säälle. Jonkin aikaa viileässä, esim. viileässä suihkussa parantaa olon, muttei saa syödä tai juoda samoja uudelleen niin kauan kuin on kuumaa.

A17.   Jos on helle ja hautova paikoillaan seisova ilma, niin sitä seuraa usein ukonilma viilentävine sateineen. Ukkosella ei saa olla korkeilla paikoilla eikäkorkeimpien kohtien, esim. isoimpien puiden vieressä, jottei salama iske. Ei saa myöskään itse olla ympäristöään korkeammalla eikä uida, jottei salama iske. Autossa on kuulemma aika turvallista ukkosellakin.
Tavallisina ukkosettomina päivinä suuret aika tummanharmaat pilvet ja vaihtelevanvahvuinen tuuli vähän kuin hitaat aallot sekä kosteutta ilmassa, on merkki siitä, että kohta alkaa sataa. Kasvit tarvitsevat sadetta, samoin useimpien ihmisten lämmönsäätely vaatii säiden vaihtelua, joka tuo myös mahdollisuuden erilaisiin tekemsiin ja erityyppisten ihmisten yhteiseloon.
Myrsky eroaa sateesta ja tuulesta siinä, että tuuli huojuttaa täysikokoisia puita tai ainakin joitakin niistä, eikä vain niiden oksia. Samaten myrsky katkoo puista pienempiä oksia ja paikoitellen saattaa kaataa puita. Säätiedoissa osataan usein ennustaa myrsky edellisenäpäivänä jo. Myrskytuuli on usein pyörteilevää ja puuskaista.
Kesällä voi sataa myös rakeita. Raekuurot ovat yleensä lyhyitä ja kovin pienellä alueella ja rakeet ovat useib pieniä, mutta niiltä kannattaa suojautua hyvin esim. rakennuksen suojiin tai käsin päätä suojaten ja lapset ja lemmikkieläimet äkkiä turvaan vieden, sillä rakeet ovat kovia ja tulevat aika voimalla voiden aiheuttaa vahinkoa, esim. isot rakeet rikkoa autojen ikkunoita. Useasti samaan aikaan paistaa aurinko ja rakeita on kiva katsella, ja ne sulavat maassa pian.

A18.   Jos keho on päässyt kuumenemaan liikaa ja on helle, niin pitäisi heti vaihtaa viileämpään paikkaan ja hellevaatteisiin. Juoda saa mutta syödä ei, etenkään tavallista tai tuhtiaruokaa, mutta ehkä tomaatin kumminkin voi syödä,jos nälkä on.  Uiminen, kahlaaminenkin ja viileä suihku ovat hyviä viilentymiskeinoja, samoin suuret talojen varjot yms.
Suomalaiset yleensä pitävät koko ajan huolen kehon lämpimänä pysymisestä, kesälläkin. Mutta kuumien ilmastojen ihmiset osaavat monet viilentää kehonsa helteelläkin. Se kai käy kuulostelemalla ilman lämpötilaa jonkin verran kauempana kehosta, sen viileyttä kehonlämpötilaan verrattuna, ja pitämällä seuraa tuolle viileämmälle ilmalle, hahmottamalla kehonsa yhdeksi kimpaleeksi sen kanssa vähän kuin juodessaan veden kanssa.
Suomalainenkin yleensä kesällä pitää seuraa ympäröivälle ilmalle, kesän tunnelmaiselle, sen verran kulloinkin kuin mikä sointuisan olon tuo. Syksyllä sitten joutuu opettelemaan tavasta eroon.

A19.   Suomessa ei yleensä kesälläkään vietetä siestaa, mutta hellepäivinä voi kuumimman ajan joutua ottamaan rennosti, ei niin paljoa puuhaillen, ja puuhata sitten illan viileän tullen. Jos lepää hellepäivän kuumimman ajan, niin väsyneeneen rasittuneena uneen vajoaminen ei kai ole siihen kovin hyvä eikä lösiminen vaan, loikominen ja laiska puuhaileminen rennosti ottaen.

A20. Jos on kuumassa oltua vielä kroppa kuuma, vaikka on viileämpää, joko ilta tai viileämpi sää, niin ei kannata jäädä paikoilleen odottamaan, että viilenisi, vaan pitäisi liikkua viileässä, jotta verenkierto toimii hyvin ja tuo paljon taitavamman ja tehokkaamman lämmönsäätelytaidon, viileyttä juuri sopivasti koko kehoon, tasaisesti ekä niin kuin paikoillaan istuen,että pinta kylmä mutta sisältä liian kuuma. Lue kohta B8.

A21. Kesän kuumat ajat eivät yleensä suju hyvin, jos ajattelee yrittävänsä kestää ne läpi. Sen sijaan olisi ajateltava niitä haasteena, jonka tasalle nousee taidoin ja luonteenhyvein.

A22. Lämpimämmissä ilmastoissa käytetyt värit (maalit & tekstiilit) viilentävät tehokkaasti, jos niitä on jossakin Suomessa, mutta on varottava, ettei viilene liikaa ja menetä ilmasto-osaamistaan. Minulla esim. on matto, joka väreillään ja kuvioillaan tuo viileän olon hellepäivinä.

A23. Lainaus kirjoitujsestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2018/01/terveet-elamantavat-ja-terveella.html
"353. Helteen kestäminen edellyttää kai jonkinlaista säätelytaitoa, joka on samantapainen kuin moraalin tuoma: koko ajan tehdään muutoksia omaan elämäntapaan, jotta saadaan kokonaisuuden kukin osanen hyvälle tolalle."

A24. Jos joskus varjossa on kestämättömän kuuma, niin viileään seinään nojaaminen tai jalkojen suihkuttaminen viileällä vedellä voi viilentääkehoa. Suomessa jos kuulostelee maiseman tuntua lämpötilan sävyjen osalta, niin siinä on jossakin myös viileä kalskahdus. Jos pitää seuraa tuolle viileälle maisemassa kehollaan muttei lämpimälle, niin se viilentää kehoa ja huojentaa oloa.

A25. Tropiikin ihmiset vaikuttavat liian kömpelöiltä, jotta heidän lämmönsäätelynsä toimisi hyvin. Kehon hienomotoriikka saa lämmönsäätelykyvyn toimimaan hyvin, tuo kosketuksen omiin lämmönsäätelytaitoihin. Hienomotoriikan löytää, kun kuuntelee päivittäin edes vähän musiikkia, josta pitää, ja lukee yleissivistävää kirjallisuutta.

Myös C-osion ohjeilla on väliä etenkin kuumana päivänä, etenkin kohta C10

B) viileä

B1.   Kesälläkin säät vaihtelevat, yleensä muutaman päivän jaksoissa, joten vaatteita tarvitsee milloin enemmän ja milloin vähemmän. Sukat ja aika ohut villatakki, neule tms ovat kesäajan lämmikkeitä. Viileämpänä päivänä pitkät housut tai pitkä hame ja pitkähihainen paita ja/tai ohut takki. Lenkkarit lämmittävät kesällä usein liikaa mutta sopivat viileisiin päiviin, mutta sandaalit ovat tavalliset kesäjalkineet.

B2.   Aurinkoisina kesäpäivinä voi auringossa olla helle mutta viileissä varjoisissa sisätiloissa hämmästyttävän paljon viileämpää, mistä voi sisällä tulla niuho ärtyisä olo, jollei vaihda enemmän välivuodenaikojen tapaiseen liikkuvampaan toimeliaisuudesta elämänsisältöä saavaan tapaan elellä ja pue riittävän lämpimästi päälle siksi aikaa, kun on sisällä viileässä varjossa pidemmän aikaa. Samoin voi kesällä olla puuston tai talojen varjoja, viileitä iltoja ja viileämpiä päiviä, jolloin on hyvä, jos tulee viileä, olla urheilullisen toimelias ja lämpimästi pukeutunut. Perinteinen kesävaate lämmikkseeksi on villatakki ja sukat, joskus myös nylonsukkahousut, kesätakki, pitkät housut ja pitkähihainen paita sekä lämpimämmät kengät. Viileässä ei voi lösiä ja oleskella siten kuin auringon paahteessa. Jos on pidemmän aikaa viileässä, tarvitsee tavalliset ateriat, toisin kuin jos on hellepäivänä auringossa.

B3.   Kesäillat ovat viileitä ja silloin tarvitsee yleensä pitkähihaisen paidan ja pitkät housut, kenties sukat. Jos paleltaa ja värisee kylmästä, niin puetaan lämpimämmin päälle, liikutaan ja mennään aika pian sisälle, missä voi keittää teetä ja syödä iltapalaa, esim. karjalanpiirakkaa juuston kanssa.

B4.   Kesällä jos on huono veto ja jotenkin apea olo, niin on ehkä syönyt liian vähän. Laihduttaminen ei ole tehokasta eksäaikaan vaan pikemminkin muina vuodenaikoina, kun lämpimänä pysymiseen kuluu paljon energiaa. Kesällä pitäisi syödä tuntemusten mukaan mutta terveellisestija paljon tuoreita vihanneksia,  ja kokeilla silloin tällöin erityyppisiä aterioita, jotta saisi selville, mitä kaipaa. Usein pitäisi syödä terveellistä perusruokaa, mutta kevyempinä versioina kuin muina vuodenaikoina, ja osan aikaa samantapaisia ruokia kuin tutut, jotta saisi selville, sopivatko ne omaan kesään, esim. kuumiin tai viileisiin päiviin. Useimmat kai kaipaavat kesällä isoimman osan aikaa kovin kevyttä ruokaa mutta välillä myös tuhtia esim. pihviä puutarhassa, ja viileinä päivinä tai illalla viileässä pitkään istuttua tavallista perusruokaa kuten muinakin vuodenaikoina, mutta erityisesti tuoreita vihanneksia yms syöden ja muistaen juoda kylliksi, muttei paljoa pelkkää vettä, kun e i siinä ole suoloja.

B5.   Suomen ilmastossa ei tervehenkisesti elellessä ole kylmänsärkyjä. Lämpimämmissä ilmastoissa voi kai illaan viileys tai viileä päivä tuntua särähdyksenä ja tuoda kylmänsärkyjä, jota johtuvat siitä että keho on esim. pintaosiltaan liian viileä, vaikka kenties on sisältä kuuma. Oman kehon lämpötilan voi usein kokea kädellä koskettamalla. Liikunta parantaa verenkiertoa ja auttaa pitämään koko kehon tasaisen lämimänä, terveessä normaalilämmössä. Reipas liikunta myös auttaa tuottamaan lämpöä, jos sitä tarvitaan, ja toisaalta ympäröivän viileän ilman avulla viilentää kehoa, jos se on tarpeen, mutta siis hyvin toimivan verenkierron vuoksi koko kehoa tasaisesti, niin kuin kuuluukin. Älä ota mallia itseäsi lihavammilta äläkä enemmän helteeseen tottuneelta, jottet opi tottumuksia, jotka viilentävät kehoasi liikaa ja ovat epäliikunnallisia. Sen sijaan itseään hoikemmilta ja suomalaiseen ilmastoon tottuneilta voi ottaa mallia lämpötaloudessa ja liikkumisen ripeydessä.
(Lämmittelyohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html )

B6.   Jos on kesällä viileää pilvistä säätä, lähinnä harmaata, niin reippaus ja liikunnallisuus vähän niin kuin syksyllä säiden viiletessä tuo hyvää mieltä, reippautta ja elämänmakuisuutta tehden hyvän päivän pilvisestäkin, kuina uton renkaat, jotka pureutuvat asfalttiin.

B7.   Tavallisella kesäsäällä ja etenkin viileällä toimettomuus tekee apeaksi. Hyvä on välillä huilia ja nauttia kesästä mutta myös vauhdikkaampi toimeliaisuus piristää. Liikuntaa, esim. pyöräilyä ja uintia sekä jotain kesäpelejä, olisi hyväksi harrastaa. Saamattomuus sopii sen sijaan hellepäiviin.
Liikunnan aloittamisesta (TÄRKEÄ) linkkejä blogissa: 
http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/06/ohjeita-kovin-heikkokuntoisen-liikunnan.html

B8.   Sadepäivä aurinkoisen jakson jälkeen tuo huojennuksen kuumuudesta kärsineille: ihmisille, etenkin kasveille ja eläimille myös. Helteen oleskelevaisuuden tapa on enemmänkin lösö, kun taas viileän sään ja sateen tuoman huojennuksen sallima (1.) oman kehonlämpötilan säätö sopivalle kohden viileän ja helteen välille tuo (3.) tunnelmallisuuden, (6.) liikunnallisuuden, (5.) vapauden tehdä mitä haluaa, (7.) toimeliaisuuden ja (2.) etäisemmät välit kuin olisi helteellä (4.) omaa aikaa kullakin ja samalla (8.) jaksavaista hyvää mieltä, sanalla sanoen (9.) elämä soi ja muiden vuodenaikojen taidot auttavat pitämään elämän hyvällä tolalla, kehon sisältä sopivan lämpimänä ja ulkoilma toimeliaisuudelle ja viihtymiselle sopivana.
Soivasta elämänkokemuksesta opettavat myös muut terveiden elämäntapojen osat, katsotämän blogin pitkä osio http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html .

B9.   Hermostuneisuus kesällä johtuu yleensä samasta kuin muinakin vuodenaikoina eli liian viileästä pukeutumisesta ja liian kevyesti syömisestä, joka on kuin laihdutuskuurilaisen tai vuodenajasta erehtyneen. Siinä on se ikävä puoli, että silloin on usein jaksamaton, nuiva ja äkäinen muita kohtaan, vaikka sään puolesta kaikki olisivat rehevän hyväntuulisiä ja ystävällisiä sekä sujuvan toimeliaita ja hyvin toimeentulevia, mikä on muiden kesän parhaita puolia ja heille vapaa-ajan tuoman levon ja virkistyksen edellytyksiä. Naistenlehtien antamat esikuvat naisille ovat kaikista taitavimpien piirteitä, eivät taitojen oppimisen ulkonäkö, ja ne siis mm yleensä ovat paljon hoikempia kuin miten lihavina naiset itse olisivat yhtä hyväntuulisia ja elämä sujuisi hyvin.


Suomalainen kansasävelmä Miss' soutaen tuulessa opettaa viileiden ja vaihtelevien kesäsäiden kanssa elämisen taitoa.
"Miss' soutaen tuulessa koivut sorjat soi, ja runsaimmin ruusut loistaa. Siel' morsiussaattomme kaunis karkeloi, kaiku kierien riemumme toistaa. Siel' lapsuutemme päivät loistavimmat ol', kun käyskentelimme tuttavilla teillä. Siel' lemmenvala vannokaamme rikkumaton, et aina olis rakkautta meillä."

C) vaihtelevat säät ja elämäntapojen säätäminen yleisesti

C1.   Kesällä usein tulee huono olo ja motivoitumaton vire, jos on liikaa sisällä tai liian toimeton. Tarttisi lähteä ulos vehreään ja viettää paljon isompi osa ajasta ulkona ja lähteä reippaasti tapahtumiin ym puuhiin.

C2.   Jos kesä ei suju vaan on jotenkin sairas olo kesällä, niin pitäisi huolehtia perusasiat kesäelämisestä kuntoon. Nestetasapainon korjaa 1,5 litran puollo limonaadia, esim. lightia (tarvitset sitä kovin vain yhden kerran, vaikka jotkut ostavat muutamana päivänä kun siitä tuli niin paljon parempi olo ekalla kerralla ja auttaahan se usein jotakin kumminkin). Lisäksi pitäisi huolehtia, ettei ole aivan liian kuuma (vaihda viileään paikkaan, esim. isoon varjoon, ja käy uimassa, kahlaamassa tai viileässä suihkussa. Tai syö jäässä olevan mehun palasia monta, niin pieniä, ettei tarvitse käyttää siihen hampaita kuin hiukan.) tai liian viileä (vaihda paikkaa lämpimämpääm tai pue lämpimämmin päälle, ja liiku.) Lämmönsäätelytaidon tuovat luonnon vehreyden katselu, sen ihaileminen ja reipas liikunta, joka vilkastuttaa verenkierron. Sisätiloihin jumiutumisen sijasta pitäisi olla mahdollisimman paljon ulkona kesällä, mieluusti puolivarjossa tai vaihdellen auringossa ja varjossa ja puuhata jotakin mielekästä. Vakiintuneen paikoilleen jumiutuneen perspektiivin sijasta pitäisi lähteä vähän seikkailemaan: mitä kesäistä löytyy vaikkapa talon kulman takaa, kesätapahtumissa tai kaupungilla kuljeskellessa, tuttujen luona käymässä, etenkin, jos heillä on lapsia ja puutarha, tai uimarannalla puiden varjossa, yms. Lisäksi pitäisi välttää syömästä raskaasti kuuman aikaan mutta syödä kumminkin jotakin, vaikkapa salaattia ja limonaadia, ja illalla sitten kunnon ateria. 

C3.   Jotkut ovat varuillaan muina vuodenaikoina kylmän ja viileän vuoksi ja tekevät siksi hyvin töitä, mutta kesällä eivät tiedä, miten pitäisi olla, pitäisikö olla varuillaan ja miten elää. Itse sanoisin, että kylmään paleltumisen pelko ja villieläinten sek' kasvien koettelemukset ovat lähinnä muina vuodenaikoina, paitsi että pedot metsästävät linnunpoikasia ym poikasia paljon kesän alussa ja hyönteiset ja linnut syövät hyönteisiä paljon, samoin sade voi tappaa hyönteisiä. Mutta ihmisille kesä on erilaista lähinnä siksi, että tekemisentapa on erilainen, ei niin kaavamainen vaan omakohtraisempi, käytännönläheisempi ja tuntevampi, vikkelämmin asiat läpi käyvä. Lisäksi olosuhteet ja vuoden vaihe ovat erilaiset: on lomat ja ladataan akkuja loppuvuotta varten sen sijaan, että painotus olisi työnteossa. Kesällä myös lämpö tuo rennomman rytmin: kaavamaisuuden sijasta ollaan arkijärkisiä, elämän tahteja kuuntelevia, auringossaolon ja varjon määrää sääteleviä, kiinnostuneita pikemminkin tavoitteista ja motivaatiotekijöistä kuin työnteosta, jonka toimeliaisuuteen sopisi paremmin viileä sää.

C4.   Jos kesä tuntuu jotenkin lättänältä ja vaisulta, se johtuu ehkä siitä, että sinun olisi pitänyt tehdä selvä ero työhön ja siihen liittyviin asioihin käyttämäsi ajan ja vapaa-ajan puuhien välillä, esim. aikatauluttaa työajaksi osa kustakin arkipäivästä ja muina aikoina järjestää jotakin toimeliasta kesäpuuhaa, esim. kesäretkiä, niin että on selvästi ihan eri aika, erilainen ajanjakso kuin työ, loma-aika voimia tuova rentouttava ja virkistävä.

C5.   Jollet tunnu saavan rauhassa nauttia kesästä, vaihda vapaalle, esim. selvästi lomavaatteisiin, ja mene ehkä johonkin kesätapahtumaan tai harrasta jotakin liikuntaa, sillä kesä on lomailua varten eikä vartin huilitauko työn välissä.

C6.   Kesällä jos on töistä tullessa jäänyt jotenkin niuho ja/tai urilleen jäänyt olo, joka ei sovi kesään, niin pitäisi ensin tarpeen mukaan ehkä huahtaa hetki, haukata jotakin ja juoda kylliksi vettä tms ja kenties nopeasti vaihtaa vaatteet lomailevampiin. Sitten heti perään puuhata tovi tai muutama jotakin,mikä on tavallaan työmäinen tekeminen, siis oikeaa tekemistä, johon uppoutuu, mutta selvästi vapaa-ajan aiheita eikä työn tyyppistä, niin pääsee irti työtottumuksista ja vapaa-ajanvieton aiheopiiriin. Eli esim. peli, jonkun vapaa-ajan huolehdittavan asian tekstin lukeminen urakkana, lehtijutun lukeminen vapaa-ajan aiheesta, jonkin vapaa-ajan asian huolehtiminen, jokin harrastus, jokin kesätekeminen tai ehkä kuunnella radiosta jokin kiva laulu. Sen jälkeen mieluusti ainakin hetken jotakin tekemistä, missä on reipastahtista liikuntaa, vaikkapa puutarhaan tai pyörällä käväistä jossakin ja jutella ihmisten kanssa ja/katsella vehreyttä. Loppuaikakin vapaasti mutta motivoidusti ja muiden kanssa yhteen sovittaen "Elä ja anna toisten elää"-periaatteella.

C7.   Jos kesä tuntuu tasapaksulta, mielenkiinnottomalta ja ehkä liian kuumalta ja löllöltä, niin olet kai ajatellut kesää pidempänä kuin se onkaan ja et ole poiminut tapahtumista, harrastusmahdollisuuksista ym ohjelmista niitä kiehtovimpia vaan ollut puolella mielellän liian monessa ei-niin-kiinnostavassa mukana. Kesä on hyvää aikaa kohokohdille. Vaikket pääsisi tosi kiinnostavaan tapahtumaan kuin vaikka kerran viikossa, niin kannattaa se kumminkin, vaikka matka niihin olisi pidempi. Silloin jos viikolla vaikka joskus käy lisäksi uimassa, niin piristää se mieltä ja tuo hyvää oloa sekä fyysistä jaksavaisuutta. Samoin vehreys tuntuu vahvemmin, jos on elämässä muutakin kiinnostavaa eikä vain aina samat pari hassua puuta tai pensasta ja päivät pitkät ei mitään tekemistä. Toimeliaisuus ja liikunta tuovat hyvää mieltä ja kihetovat asiat saavat elämän tuntumaan täydemmältä. Jos olet vaikkapa lomamatkalla mukana vain skriik skrääkmuiden seurana, et ole palsillesikaan niin hyvää loma-aikaa tuova kuin jos olet hyväntuulinen, reipas ja elämästä kiehtouutunut, sellaiseen muitakin reippaasti lähettävä.

C8.   Älä erityisesti laihduta kesäksi, jollet ole siinä kovin hyvä. Kuuntele sen sijaan tuntemuksiasi ja mielitekojasi tarkkaan jatkuvasti sen suhteen, mikä olisi sopiva määrä ruokaa, millaista ruokaa ja minkä verran toimeliaisuutta. Jos joku aamupäivä tekee mieli vain tuoremehua ja ehkä omena, niin ei kai siinä paljon lihoa, jos se kerran on sen ajan luonteva valinta eikä jokin kuuri. Talvella ei ole paljoa muuta tekemistä kuin istua sisällä ja niin ruoka osin täyttää elämänsisällön paikan, mutta kun mahdollisuudet liikkua ulkona ja tehdä kaikenlaista mukavaa laajemmassa maailmassa kasvavat, niin vastaavasti tarvitsee ruokaa vähemmän, kun muu tekeminen tuo energiaa. Ylipäätään keväällä ja kesällä tarvitsee vähemmän ruokaa, mutta ei ihan tasaisesti kevyttä ruokaa vaan välillä kunnon ateria tai kunnon välipala ihan olon mukaan, että mitä silloin kaipaa, ja jos ei kaipaa niin paljon kuin aiemmin, niin jättää syömisen kesken sopivassa kohdassa. Onni ja hymä valloittavat paremmin kuin hoikka kroppa, mutta on tyypillistä että ihminen luonnostaan hoikistuu jonkin verran kesään päin mentäessä, ihan hyvällä tuulella pysyen.

C9.   Suomen kesä on joillekin liian kuuma ja joillekin liian viileä. Mutta suomalainen osaa säätää lämpötalouttaan lappalaisen lämpimänä viileässä pysyttelemisen ja hellepäivän rennon oleskelevaisuuden lämpimässä auringossa välillä. Hyvä olo on kuin puolivarjossa: toisaalta kesäisen lämmin muttei kuuma ja toisaalta sointuisa vilvoittavan tuulen leyhähdys vähän väliä milloin mistäkin suunnasta niin, että kehon lämpöä on helppo säädellä sillä, kumman mukaan lähtee enemmän. Puolivarjossa on kiva myös puiden oksien läpi siivilöityvä auringonvalon kauneus ja auringonpaisteläikkien lämpövaan ei paahtavuus.

C10.   Suomessa kesä on useimmille lempivuodenaika vaikka he pitävät muistakin vuodenajoista. Jos kesä ei suju, niin kokeile olla ilman vaikutteita muista ilmastoista, etenkään keinotekoisesti viilennettyihin tiloihin tottuneilta, ja kenties muista kulttuureistakaan kuin suomalaisesta, niin suomalaisilla taidoilla suomalaiseen tapaan kesä on yleensä upea kokemus ja kovin miellyttävää viihtyisän rentoa aikaa.
Mutta lappalainen ei viihdy lämpimässä kesässä vaan osaa koleat säät hyvin.Sauna opettaa suomalaisille joitakin helteellä elämisen taitoja, kunhan ei vietä pitkää aikaa kuumalla auringonpaisteisella aukiolla tms. Mutta kuumina kesäpäivinä sauna ei ole hyvä idea illallakaan, koska keho tarvitsee kuumimpina aikoina illan viileyttä palautuakseen päivän kuumimmista säistä ja valmistautuakseen seuraavaan päivään.

C11.   Kesällä, niin kuin muinakin vuodenaikoina, on hyvä jos on muutakin tekemistä ja sää, vaikka olisikin lämmin tai muuten kesäsää, niin vain osan aikaa huomion kohteena, sillä säät vaihtelevat ja vaativat säätämistä, joka toimeliaalta sujuu mukavana tekemisenä siinä välissä mutta joka laiskottelevalle on vaivaa, joka vie ilon päivästä.

C12.   Jos on niitä harvoja, jotka eivät niin välitä kesästä, voi muuttaa lähemmäs Lappia tai Lappiin. Rannikolla eivät talvet kai ole niin kylmiä kuin sisämaassa. Siellä on sekä kaupunkeja että pienempiä paikkakuntia. Mutta talvet ovat siellä pimeämpiä, ja kaamosaika pohjoisessa.
Ulkomaisiin puulajeihin tulee lehdet pari kolme viikkoa (?) sen jälkeen kuin tavallisiin suomalaisiin puulajeihin. Jos se riittää sinulle kesäksi, niin yhtä hyvin voisit muuttaa muutama sata kilometriä pohjoisemmaksi.

C13.   Keväällä ulkomaisiin puulajeihin, joita on etenkin puistoissa, tulee myöhemmin lehdet, joten ollaan keväällä ja alkukesästä, kun niissä ei vielä ole täysikokoiset lehdet, niin ollaan silloin kotimaisten puulajien kanssa erityisesti, jotta voidaan nauttia vehreudestä. Siksi keskikaupungin sijaan kannattaa lähteä kävelylle jonnekin esikaupunkialueille, metsikköihin, pyöräteille tms., niin kesä tulee vikkelämmin ja kestää vastaavasti kauemmin.
Toukokuun puolivälissä on kotimaisissa puulajeissa täysikokoiset lehdet. Puu on siis aivan kesäisen näköinen. Toki se vielä kesällä kasvattaa lisää lehtiä, muttei ole mitenkään karsitun näköinen keväälläkään. Jos puussa ei vielä ole täysikokoisia lehtiä, se on ulkomaalaista puulajia tai erityisen varjoisalla kasvupaikalla tms. Etsi silloin jokin toinen paikka nauttia alkavasta kesästä. Kesä ei tunnu alkaneen, jollei puissa ole täysikokoisia lehtiä.
  

C14.   Jokaisen vuodenajan elämäntapa, tekemiset, elämänrytmi, vire, varautuneisuuden tyyppi, asenteet säähän ja elämän ilmiöihin, toimeliaisuuden tyyppi ja virittäytyminen tiettyyn elämäntapaan arvoineen aja asenteineen ovat erilaiset ja niinpä muita vuodenaikoja ei sovi ajatella yhtä eläessä. Suomenkesä kuumimman ja talven kylmimmän päivän ero on 60 Celsiusastetta ja niin jokainen vuodenaika on omanlaisensa, ei salli muihin vuodenaikoihin virittäytymistä. Suunnilleen kuukauden verran eteenpäin ja viikon pari taaksepäin voi virittäytyä säihin ja parin kuukauden verran eteenpäin varautua tulevaan ja parhaillaan eletyn tai alkavan vuodenajan loppuosaan asti,kun vuodenaika kääntyy toisekseen, muttei sen kauemmas tai menettää vuodenaikojen elämisen taitonsa. Joka vuodenajalla on oma tekemisentapansa eikä talvijuttuja ole hyvä lukea kesällä tai ei opi niistä lämpimyyttä talvea varten ja menettää ilon kesästä.

C15.   Terveelisen elämän elementit ovat vähän niin kuin ravintoaineet: kaikkia peruselementtejä tarvitsee jonkin verran, edes vähän, mutta oikean määrän määräävät omat tuntemukset ja omat havainnot siitä, miten se vaikuttaa elämään. Esim. luonnon helmassa on hyvä kesällä olla, mutta jollet pidä, niin ole joskus hetki kokeeksi ja etsi sitten seuraavalla kerralla parempi paikka ja parempia aika, seura, tekeminen jne. niin että valinnat sopivat sinulle ja ovat tervehenkisiä. Jollet pidä jostakin, niin ei ole hirveän hyvä idea tehdä sitä joka päivä ainakaan paljoa. Toisaalta esim. liikuntaa tarvitsee, mutta on etsittävä itselles opiva hyväätekevä tapa liikkua, liikkua liikkumisen mielitekojen mukaan eikä kaavamaisesti urautuneesti.

C16.   Runoilija Eino Leinon päivää vietetään sitten oikeasti 6. heinäkuuta, mutta kuka nyt jaksaa lukea keskellä kesää? Alkukesästä runot tuntuivat sopivan paremmin, jotenkin nostavcan tunnelmaa ja elämisentaitoa.

C17.   Radion musiikki on kai usein valittu ajankohtaan ja siis myös vuodenaikaan jotenkin sopivaksi, niin että radion seuraaminen voi joillekin olla avain vuodenaikaan sopivaan tapaan olla ja elää, siis myös lämpimänä pysymisen vaatimaan toimeliaisuuden määrään ja tyyliin.

C18.   Säät ja ulkolämpötilat vaihtelevat kesäpäivinä paljon. Jos ulkolämpömittaria katselee monta kertaa päivässä, niin on helpompi pukeutua sään mukaan ja rytmittää tekemisensä oikein. Vaikkei mittari näytä oikein, jos aurinko paistaa siihen, on siitäkin lukemasta jotakin hyötyä, kun arvioi auringon paahdetta. Myös paikkakuntien vlillä on eroja säissä, joten mökillä kannattaisi olla ulkolämpömittari.

C19   Jollei osaa muiden vuodenaikojen säitä, niin silloinkin kannattaa katsella usein ulkolämpömittaria. Jo 10C asteen ero lämpötilassa on pukeutumiselle ero kuin vuodenaikojen välillä.
Kesällä, kun aurinkoinen hellesää vaihtuu viileään sadesäähän, voi peräkkäisten päivien lämpötilaero varjossa olla 20 astetta Celsiusta, mutta useammin kumminkin 5, 10 tai 15 astetta Celsiusta.

C20   Kesäloma tai kesästä nauttiminen ei tarkoita pelkkää lösimistä, vaikka hellepäivinä sellaiseen sortuu, vaan vaikka olisi laiska luonne, niin on hyväksi viihtyvyydelle, toimeliaisuudelle ja aikaansaavuudele, jos on edes viisi minuuttia vilkasta tekemistä ja jatkaa siitä sitten niin kuin soljuen käy edelleen jonkin verran toimeliaasti, niin on elämänsisältöä, otetta elämään, elämänmakuisuutta, vaihtelua, aikaansaavuutta, tajua siitä, että toimeliaisuus tuo hyvän mielen, ja vaihteleva rytmi toki myös.

C21   Jos on pitkään ihan vain auringossa tai ihan vain viileässä varjossa, niin tulee siitä helposti huono olo. Paras on puolivarjo puiden alla, missä kä tuulenvire ja on seuraa, ja vaihdellen auringossaja varjossa. Aurinkoisinakin päivinä on taivaalla poutapilviä, kohtalaisen pieniä pilvenhattaroita, jotka tarjoavat auringonpaisteen ja pilven varjon tuoman viileämmän hetken vaihteluita.

C22.   Nyt vasta hoksasin, etteivtä kaikki ehkä pidä kesästä, vaikka se näyttää kyllä olevan osaamattomuuskysymys. Kesällä elämänrytmi on toisenlainen ja säästä riippuva. Ei istuta pitkään paikoillaan vaan pikemminkin oleskellaan.  Jos vaikka käy torilla, niin yhdestä kohdasta on yhdenlainen näkymä, heti perään troisesta kohden ihmisvilinä peittää sen, kolmannesta kohdasta on taas toisenlainen näkymä torin elämään. Kesällä rytmi vaihtuu nopeaan, rennonoleskelevaisesta kulkemiseen tai tekemiseen, sään katseluun, vehreyden ihailemiseen, sosiaalisuuteen jne. Osin siksi eivät ruuatkaan saisi olla kovin raskaita vaan keveyempiä, jotka jättävät tilaa eloisuudelle - paitsi tietenkin, jos on tietyn verran nälkä varmasti.
Kesäkliseisiin kuuluu lapsilla jäätelö, ja jonkin verran tarvitsevat kaikki jäätelöä kesäfiilikseen, mutta aikuiset eivät yleensä halua syödä niin paljon jäätelöä kuin mitä vanhasta tottumuksesta tulevat syöneeksi. Uimassa käyminen on kivaa, vaikka joka päivä. Piknikillä voi käydä: viltti, juomista ja vähän suolaista tai muuta keveähköä syömistä koriin ja puistoon, rannan lähettyville tms.  Puutarhassa on kiva viettää aikaa, lapset leikkien ja aikuiset puuhaillen tai olekellen. Jotkut tykkäävät, että puutarhassa ulkona syömienn on kesän kohokohtia. Toisille se on liian raskasta, kun on lämmin.
Retket, kylässä käyminen, tapahtumat, jotakin kivaa liikuntaa naapuruston kanssa, esim. lentopalloa tai frisbeetä.  Jos tulee apea olo, on liian vähän tekemistä ja etenkin tapahtumia. Lomamatkat Suomessa!
Usein tulee kesällä huono olo, jos on pitkään auringossa tai pitkään iahn varjossa. Paras on puolivarjo puiden alla, kun hento tuulenvire käy ja ons euraa.
Luontoretket voivat olla miellyttäviä, kun on kaunista, vehreää ja puolivarjoa, mutta niille tarvitaan kunnon kengät ja maisemia on katseltava sen verran,e ttei eksy. Maiseman reunalla katsellaan viimeistään uudelleen ympärilleen ja yhdistetään näkymä jo aiemmin kuljettuun, niin ei eksy. Ei mietitä, että kuljen tätä polkua pitkin, sillä polkuja on yleensä useita ja ne ovat kiemuraisia, vaan että kuljen tässä maisemassa tähän tapaan, niin en eksy. Järvien rannat ovat viehättävimpiä ja rannalla voi olla viileämpi ja mahdollisuus käydä uimassa tai edes kahlata. Vesipullot mukaan juotavaksi kullekin. Mäeltä näkee hienot maisemat. Taidenäyttelyssä käyminen voi opettaa, miten luontoa katsellaan niin, että se on hieno kokemus.

C23.   Suomessa voi, jos haluaa, kesällä ihan hyvin naida, ei ole liian kuuma, kunhan välttää helteellä naimista, kuumia paikkoja, tavallisesti kuumia paikkoja, joissa voi olla enemmän pöpöjä, ja liikarasitusta lämpimällä sekä pitää huolen puhtaudesta esim. käymällä suihkussa ja vaihtamalla vaatteet ja lakanat.

C24.   Kesä ei tunnu kesältä, jollet ole käynyt järvessä uimassa, kävellyt nurmikolla paljain jaloin ja viettänyt aikaa luonnon helmassa esim. puutarhassa sekä ollut aktiivinen.

C25.   Joillekin käyvät vain vähän yli 20C kesäsäät ja helteet ovat liian kuumia ja viileät päivät sekä illat liian kylmiä. Kesä vaatii paljon vaatetuksen säätämistä. Illalla on usein otettava pitkähihainen paita tai neulepaita mukaan sekä vaihdettava pitkiin housuihin ja puettava sukat, kenties lenkkarit ja sateella sadetakki, jos on viileää. Kuumalla taas on oltava ihan vain hellevaatteissa ja käytävä uimassa ja varottava syömästä mitään tuhtia. Eri säät siis eletään eri tavalla, eri meiningillä, vähän kuin ulkomaamatkoilla olisi.

C26.   Lukeminen ei sovi kesään yhtä hyvin kuin muihin vuodenaikoihin. Nuiva ärtyisä ilmapiiri ympärillä voi johtua siitä, että yrittää jatkaa lehden ym lukemista niin kuin keväällä. Pitäisi elää käytännönläheistä elämää antaen kesän rytmeille ja lomailulle tilaa. Kesään sopiva lukutapa on kai iltapäivälehtimäinen, henkevä vanha ajan tapaan tai jonkin paljon vähemmän työmäisen kuten seikkailuromaanin lukeminen jotta saisi kesän käyntiin.

C27.   Johonkin kesän huonoon oloon ja jaksamattomuuteen auttaa jäätelön syöminen, erityisesti kai tavallisimman tyyppisen jäätelön, joka lienee esim. tavallista vaniljajäätelöä. Yleensä jäätelöä kai tarvitsee joko muutaman kerran osallistua litran jäätelön syömiseen tai ostaa kesäpäivinä tuutteja tms. Jos jäätelö paransi oloa selvästi ja jaksavaisuutta ja mielialaa, niin se oli oikea valinta. Jäätelön sanotaan sopivan kesään.
Vastaavasti voi tarvita myös muiat ruokia, etenkin paljon vihanneksia ja salaattia kesäaikaan. Kesäaikaan syödään lähes joka päivä aika isoista tomaatin kurkun ja lehtisalaatin paloista tehtyä tuoresalaattia. Joskus kuumina aikoina se on pääruoka, kenties jonkin lisukkeen kanssa (kylminä: kalanpalat tai kananpalat tai kinkkusuikaleet tai kananmunan lohkot ja makaronit tai riisi tai perunanpalat, mutta niiden kanssa se menee nopeasti pilalle), ja usein tavallisen aterian kanssa syötävä salaatti.
Jos on epämääräisen niuho olo, niin siihen kai auttaa tavallista tuhdimman ruuan syöminen, esim. pihvi tai grillattua kanaa. Kesäaikaan syödään useasti kevyesti, varsin vähäkalorisesti, niin luonnostaan silloin tarvitsee osan aikaa myös tuhdimpaa ruokaa. Hornet-maustettua kanaa grillissä tai uunissa tarvitsee kai, jos on äkäiset tai niuhottavat välit jotenkin kesään liittyen. (Tai sitten moinen ilmapiiri, esim. kuin olisi pahan naisen hyökkäyksien kohteena, voi johtua siitä, että asunnossa on kumminkin (siistejä) hiiriä ja ne haluaisivat loppukeväästä ja kesällä päivittäin ulos kesää viettämään, kenties koko kesäksi juuri varttuneet hiirenpoikaset.)
Ruokakauppojen mainoksissa on usein vuodenaikaan sopivia ruokia niin, että niitä selatessa voi miettiä, mitä oma olo sanoisi sellaisista ruuista. Kuulemma ruokakauppiaat osaavat neuvoa, jos ruokavaliossa on jotakin korjattavaa, mihin haluaisi neuvoa.

C28. Kitisevä tai itkuinen olo hellepäivän tai lämpimän päivän iltana tarkoittaa, että tarvitsisi jo kunnon aterian, sellaisen kuin muinakin vuodenaikoina mutta lisäksi tuoreita vihanneksia tai edes hedelmää.

C29. Jos kesällä on apaattinen olo, niin se tarkoittaa, että olet ollut liiaksi sisätiloissa. Täytyisi lähteä ulos, missä on vehreää ja kesäistä ja viettää paljon isompi osa ajastaan vastedes ulkona, missä on vehreää ja linnunlaulua, sää ym kesään kuuluvaa.

C30. Apea olo johtuu yleensä siitä, että on viileämpää kuin mihin on säätynyt.Kesällä eri ihmiset ovat yleensä oleskelleet kovin erilaisissa lämpötiloissa ja ne, joilla on ollut lämmintä muttei kuumaa, ovat yleensä hyväntuulisimman oloisia, mutta heistä mallia ottaessa säätyy siis siihen, että pitäisi olal itselläkin niin lämmintä, että voisi hyvin, olisi hyväntuulinen. Aurinko, auringonpuoleinen huone seuraavanakin päivänä, varjon puoli ja käväiseekö vain vai oleskeleeko pitkään samoissa tiloissa sekä onko kyllin lämpimästi pukeutunut, määräävä't lämpltaloudesta paljon, samoin jonkin verran se, mitä on lähiaikoina syönyt. Vaihtelevan lämpöisissä paikoissa käyminen ja liikkuminen sekä toimeliaiusuus ovat yleensä paras yhdistelmä.

C31. Ei-niin-viihtyisään oloon autta vaihtelevanrytmisyys:
"Jos keväinen huhtikuun sää tuntuu ankealta, joko liian vaihtelevaisilta säät tai tasapaksulta, auttaa kai vaihtelevanrytmisyys ulkona kulkiessa ja elämässä muutenkin, niin näkee, mikä sujuu kulloinkin hyvin ja miten mm lämmönsäätely ja elämäntavanvaihdokset sään ja vaihteluntarpeen mukaan saavat elämänkokemuksen sointuisaksi."

D) Muita kesäisiä harminaiheita

D1.   Linnunpoikaset eivät ole taitavia kävelemään ja emo komentaa niitä pysymään pesässä, ja se voi aiheuttaa ihmistenkin kävelyssä kömpelyyttä alkukesästä. Samoin ulkona alkukesästä voi taitotaso osan aikaa olla heikompi muutenkin, jos se linnunpoikasista kiinni on esim. lintujen ääntelyn myötä.
Hyönteiset kantavat huolta syksystä ja haluaisivat tietää, että syksyn, talvehtimisen ja viileiden säiden taitoja voi oppia katselemalla (mänty-?)metsämaisemaa (tai luontomaisemaa?), oppia niitä sen tunnelmasta ja ehkä kokeilla jo kesällä.

D2.   Heinäkuun lopulla ja elokuun alussa, kun on heinäkuun helteit ollut pitkään, on pöpöjä tavallista enemmän ja niin haavat tulehtuvat herkästi. Tätä aikaa sanotaan siksi haavoihin liittyen mätäkuuksi. Pöpöjen määrä vähenee ehkä pari viikkoa sen jälkeen kun ilmat ovat viilenneet.

D3.   Kesällä ja etenkin hellekausina täytyy roskat viedä paljon useammin ulos roskikseen, jotteivät ne alkaisi haista, eli suositeltava olisi kerran päivässä ja helposti pilaantuvat paljon haisevat ulos heti. Komposti ja muut roskat erikseen, koska komposti haisee helpommin. Jollei voi viedä haisevia roskia hei, niin roskapussi viileään, niin kuin keittiön roskiskaappi onkin alhaalla viileämmässä ja hajun leviämistä vähentävän oven takana, ja pussin suu ilmatiiviisti kiinni, jottei haju pääse ulos. Jos jää roskien viemisestä yhtään pöpöinen tai likainen olo, pese heti kädet viileällä vedellä ranteita ja käsivarren alaosia myöten äläkä koske astioihin, ruokaan yms ennen kuin vähän ajan päästä korkeintaan. Talvella sen sijaan voi olla lähes antiseptista ja silloin on hyvä viedä roskat harvemmin.
Jos ruokapakkaukset tyhjentää kokonaan ja vie nopeasti pilaantuvat tähteet & roskat heti ulkoroskikseen, niin jos on valinnut sellaisia ruokia, joista pitää, niin tyhjän avonaisen ruokapakkauksen voi jättää näkyville, jolloin se pian kuivuu eikä ala haista ollenkaan. Liha- ja kalaruokien yms helposti pilaantuvan pakkaukset on ensin huuhdeltava.
Kesällä, jos viemäriin pääsee yhtään ruuantähteitä, se voi alkaa haista, mihin auttaisi välttää ruuantähteitä lavuaarissa ja esim. tyhjennettävä verkosta tehty sihti viemäriaukon yllä. Viemäri voi alkaa haista myös kuivuuttaan, mihin auttaisi juoksuttaa iso määrä vettä siihen. Kaupoissa myydään viemärinaukaisuaineita, mutta niiden käytössä ja säilytyksessä on oltava varovainen ja niitä kannattaisi olla mahdollisimman vähän. Haisevan viemärin päälle voi laittaa myös tulpan, kannen tms, niin ei haju leviä. Kesämökillä haju voi tulla myös hiiristä, jotak käyttävät viemäriä vessanaan, mihin auttaisi jutella perheenväöen kanssa paremmasta vaihtoehdosta hiirille, ettenkin siitä, että kesäaikaan hiiret viihtyvät hyvin ja voivat paremmin ulkona luonnon vehreydessä.
Asuintalojen viemäreissä on hajulukko: viemäri ei menekään suoraan alas vaan ensin vähän matkaa alas ja sitten uudelleen ylös niin, että viemäri on aina veden tukkima alkupäästään, jos sitä päivittäin käytetään, ja niin ei hajuakaan pääse viemäristä huoneistoon.

D4.   Vuoden pimeimpinä aikoina joulukuussa tuntuu pimeys raskaalta. Kesällä voi ladata auringonvaloa varastoon nauttimalla valosta. Toisaalta, jos tulee pimeän kaipuu, niin verhojen avulla pimentämisen lisäksi voi ladata pimeäntarpeensa pimeälle vuodenajalle hyvää mieltä tuomaan. Jotenkin auttaa, jos vaikka toinen vuodenaikakin tuo sopivan määrän valoa ja katselemista tai pimeää, lepoa ja kotona viltin lämmössä lämpimän ruuan tuella rauhoittumista, kenties lukulampun valossa muihin maailmoihin kirjojen silmin kurkistaen.

D5.   Kesällä on iltaisin ja viileässä kosteassa monesti hyttysiä, joihin jonkin verran auttaa kohtelias huomaavaisuus niitä kohtaan, ja lisäksi on olemassa hyttyskarkotteita, mutta ne ovat usein turhan myrkyllisiä ja niin niitä pitäisi välttää. Useimmiten hyttysten suosimia paikkoja vältetään ilta-aikaan, kun hyttyset ovat liikkeellä, ja mennään sisälle tai selvästi kauemmas kosteikoista ja lätäköistä, joissa hyttyset viihtyvät. Ikkunoihin on olemassa hyttyverkkoja, joita voi käyttää, jos pitää ikkuna auki, mutta ne ovat siis talon rakenteisiin kuuluvia ikkunan kehyksiin kiinnitettyjä lättäniä verkkoja eivätkä nukkujan ylle tropiikissa levitettäviä. Hyttysten puremia ei saisi raapia ainakaan paljon, jotteivät ne kutise lisää. Niihin on apteekista saatavilla salvaa.
Lisäksi kesällä on punkkeja, jotka viihtyvät lähinnä korkeassa heinikossa. Punkkien varalta täytyy heinikossa kuljettua, esim. saman päivän iltana, tarkistaa oma ja lasten sekä lemmikkieläinten keho, ettei siihen ole kiinnittyneinä punkkeja. Punkin saa helposti irti apteekissa myytävällä punkin irrottimella, vai lieneekö kaupun lemmikkieläintarvikkeissa myös. Siinä on lenkki, jonka voi kiristää punkin tyveen aivan ihoon kiinni ja sitten vain kierretään kevyesti, niin punkki irtoaa helposti. Osa punkeista levittää borrelioosia, mutta se ei kai tartu heti vaan vain, jos punkki jää pidemmäksi aikaa. Jos punkin puremakohdan ympärille ilmaantuu jälkikäteenkään punertava rengas, on otettava heti yhteyttä terveyskeskukseen borrelioosin varalta. Mutta kaikki punkit eivät levitä borrelioosia. Pidemmäksi aikaa jääneen punkin puremakohta usein tulehtuu hiukan tai jonkin verrab.

D6.   Kesäheiloista (lainaus tämän blogin kohdasta terveet elämäntavat, ohje 173.):
"Jos yrittää elää seksuaalisemman maineen mukaan kuin minkä tuntee oikeaksi ja itselleen luontevaksi, niin helposti menee pinna kireälle, kun eivät suhteet ja elämä suju niin mukavasti kuin pitäisi. Jos haluaa olla enemmän seksuaalinen vähän kaikkien vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, niin että siitä on itselle hyötyä asioiden sujuessa paremmin, niin sukupuoliroolit ovat siihen hyvät, muttei pidä omaksua mitä tahansa tai kehutuinta versiota oman sukupuolen roolista vaan itselle sopivin, johon vapaa-ajalla mielellään luiskahtaisi, josta hyvää elämää saisi ja itselleen sopivaa tekemistä, niin on sitten menevä ja hyväntuulinen ja ohimenevissä kohtaamisissa tai asioilla ehkä kolmannes vastakkaisen sukupuolen edustajista menee lokeroon "Ai nainen" tai "Ai mies" jotenkin komeasti, viehättävästi, miellyttävästi ja kanssakäyminen sujuu.
Toisaalta jos etsii sitä, miten itse olisi kovin seksuaalinen ja viehättävä, niin Elämä isolla E:llä säännön "Elä ja anna toisten elää" mukaan parempaan elämään suunnistaen tuo kai sellaista niissä ympyröissä, joista pitää, joihin haluaa ankkuroitua."

D7.   Jos kesä ei luonnistu, ei tunnu kivalta, on ankea tai ei lähde käyntiin, käy järvessä uimassa, edes yhden kerran, niin saat kesäfiiliksen. Vähintäänkin kävele polviasi myten veteen. Jotakin auttaa kai myös maauimalassa uiminen.

D8. Kuumalla säällä on tavallista kömpelömpi, ja niin tavallinen määrä tavaraa ympäriinsä kotona tuntuu aivan liian sotkuiselta. Mutta helteellä ei jaksa siivota ja lämpimällä säälläkään ei kovin hyvin viitsisi. Niinpä siivoaminen ja kodin laittaminen kivaksi asua sujuu parhaiten viileällä säällä lämpimien säiden välissä. Jos viileällä siivoaa ja laittaa kodin kivannäköiseksi mukavaksi kuumia ja lämpimiä säitä varten, niin se on paljon viehättävämmän oloista kuin mihin oma näkemys helteellä yltäisi. Mutta myös viileämmillä kesäsäillä siivoustyö sujuu paremmin, jos valitsee siitä laiskemman version, mukavuuden vuoksi tehdyn ja tekee vain perussiivouksen eikä yritä perin pohjin siivota kaikkea.

D9. Jos naisilla kesällä tuppaavat reidet hankaamaan yhteen hameen taimekon alla, niin shortsit (esim. viskoosista) usein auttavat.Samoin voi käyttää (kuviollisia?) kesähousuja tai shortseja paksummasta kankaasta. 

Kesä & hame tai mekko: Hankaavatko reidet yhteen? Kokeile tätä!

"Äkkiä (vain 5min), helposti ja mukavasti laihtumisesta

Jos tunteenomainen ihannepainosi on hoikempi kuin nykyinen painosi.
Ja jos vuodenaika on sellainen, että ruokaa kuluu aika paljon.
Muttet kumminkaan tarvitse edes kaikkia nykyisiä läskejäsi pakkasen varalta tms.
Niin silloin kai voisit laihtua nopeasti jonkin verran, esim. viidessä minuutissa ja sitten olisi jo laihdutuskuurisi ohitse siltä erää.
Ja olo siinä olisi vähän kuin rasvaista ateriaa tai leivonnaista syödessä.
Eli voit kiinnittää huomiosi tunteenomaiseen ihannepainoosi,
jonka tarvitsee olla rehellisesti arvbioitu,todellinen tavoitteesi.
Ja siitä sitten ottaa sen mukaisen kropan identiteetiksesi, siis hiukan pienemmän kehon, oman luonteenlaatusi mukaisen muotoisen ja kokoisen.
Tästä ylitse jäävät läskit, etenkin hankalalta tuntuvat voi antaa liueta pois, tulla mahalaukun tienoille rasvaisenruuan tapaisena vaikutuksena, jokakorvaa jonkin lähiajan aterian rasvaa muttei muita sen ravintoaineita.
Siis terveelliset ateriat tarvitaan edelleen.
En tiedä, miten hyvin tällä laihtuu, mutta vaikuttaisi siltä, että ainakin jonkun verran, jos identiteetiksi jää tuo hoikempi, tyytyväisempiminäkuva.
Jotenkin olettaisi, että ihmisluonnossa olisi jokin tämäntapainen luonnollinen painonsäätelykeino."
http://laihdutuskikkoja.blogspot.fi

D10. Lappalaisia ei voi kesällä matkia lämpimiin säihin tai tulee rsyyntynyt niuho mieliala, vaan vain viileisiin säihin.

D11. Lämpiminä kesäpäivinä sosiaalinen tila ei ole kovin laaja ja toimelias vaan puutarhakeinussa oleilemista muistuttavalla tavalla leppoisa ja aika lähialueen kanssa, kauemman kanssa vain katseella kuin maisemia mäeltä.

D12. Jos haluaa istua nurmikolla, niin auringossa paahtuneella kuivalla lyhyellä nurmikolla tulee usein häiritty olo, samoin, jos joku on istunut melkein samalla kohden hetkeä aikaisemmin, mutta puolen tunnin jälkeen toisen lähdettyä tai pari metriä kauempana on yleensä ihan hyvä istua. Pitkä ruoho, joka on ollut varjossa, on yleensä ylellistä ja viihtyisää mutta siellä istuessa tulee pian viileä ja kaipaa takaisin aurinoon tai puolivarjoon.

D13. "Kesän edullisuudesta ymmärrykselle

Kesällä on helppo yltää parhaimpaansa. Kesällä on loma tai ainakin vapaa-ajan arvo korostuu, ja lisäksi luonto on kukkeimmillaan. Lämmin sää, joka on mielekästä elää rennommin,tuo irtipäästämisen urautumista, jotka ovat osin työmäisen tekemisentavan ja osin kehon urautuneiden jännitysten seurausta, ja niin rentoutuessa ja vaihtaessa vapaalle huomiokyky avautuu useampaan perspektiiviin ja rytmitys muuttaa puurtavasta uusia asioita nappaavaksi ja mielekkyyksiä etsiväksi. Kokemus työmäisestä objektiivisesta ajattelusta tekee sen, että nuo uudet perspektiivit on helppo käydä objektiivisesti läpi ilman, että siihen kuluu paljoakaan aikaa. Luonnon kukkeus yhdistyneenä terveisiin elämäntapoihin tarjoaa kasvien oksien tunnelmissa mallia onnistuneista tekemisentavoista ja onnistuneista ratkaisuista terveiden elämäntapojen kohdalla. Niinpä luontoa katsellessa ja luontoa juuri katseltua nappaa helposti sellaisia aiheita, ymmärtää ne tavallista paremmin, joista luonto on mallina. Liikunnan, esim. etenkin uimisen, harrastaminen tuo kyvyn ottaa vaihtelevia lämpötiloja ja muita tilanteita käytännössä huomioon: tuossa huomasin tuon ja tässäjo nyt ongelmitta ja suvereenisti elän sen täydestiu elämässäni huomioon ottaneena. Kesän rentous ja säiden vaihtelu tekee sen, ettei uusiinkaan asioihin uraudu niin, että ne olisivat taakka, vaan keho vaihtaa uuteen vireeseen ja mieli uusiin asioihin, uusiin tekemisiin."

D14. Jos kesällä on huono, ei-niin-onnellinen vaan pikemminkin tuskasteleva tunnelma, niin se usein johtuu siitä, että on tavallista enemmän vaikutteita kaikilta naisilat eivätkä nämä kaikki ole niin onnellisia, elämänviisaita tms vaan osa voi vielö laihduttaa ja olla siksi riitaisa ja huonohenkinen. Parempi ottaa kultakin vaikutteita tavalliseen tapaan eli niin kuin tervehenkistä ja hyvän tuloksen tuovaa on, siis meihiltäkin ja lapsilta. Jos vaikute lapsilta on ikävää, niinkoeta olla kokonaan ilman vaikutteita koulun opettajilta, niin lapsen arkijärkinen ja elämää elelevä puoli pääsee esiin.

D15. Naisten huono veto kesällä voi osin johtua työkoneiden, autojen ja muiden ihmisten äänistä, kun kai olettavat, että kesällä tarvitsisi huomiota kiinnittää naisiin ja naisethan yleensä elävät niin ja niin kesällä, mikä ei sitten olekaan onnellista. Eli jos kesällä on huono veto, niin kai tarvitsisi olla tavallista erillisempi ympäristön muuhun elämään nähden, omin voimin tervehenkinen eikä olettaa kuuluvan elää yhdessäkoko maiseman kaikkien muiden kanssa. Eli vaikka ois huonio veto, niin tarttis noudattaa omaa osaamistaan siitä, miten elää kesä, eikä nojata muiden rytmiin,heidän näkemykseensä naisten tyylilajista tms.

D16. Lämpimillä kesäsäillä avatut maalipurkit yms alkavat usein haista vaikkeivät olisi viileillä säillä haisseet. Niitä ei saa laittaa illalla ulos, sillä yöilma seisoo lähes paikoillaan ja haju leviää laajalle varsin vahvana. Maalipurkin kansi on vähän kuin ylösalaisin oleva lierihattu. Kunmaalipurkki avataan tukevalla ruuvimeisselillä tms, niin käännetään lierihatun lierit yläviistoon. Kesällä tarvitsisi kansi laittaa tiukasti kiinni ja varovasti vasaralla naputella lierit taas vaakasuoraan, niin purkki ei haise. Liuotinpulloista yms tarttee korkki vääntää kunnolla kiinni ja tarpeen tulle sulkea tiiviisti useamman sisäkkäisen muovipussin sisään ja pitää mieluiten viileässä. Rautakaupat ottavat vastaan osin käytettyjä maali- jaliuotinpurkkeja. Niissä saattaa olla ulkona ilmatiivis kaappi, johon liuottimen tms voiu viedä yöksi.

Kesäkuun alku kai sujuisi kivasti jonkun tapahtuman, harrastuksen tai radion musiikin merkeissä.
Kesä antaa tilaisuuden tunteidenmukaisuuden saralla suurempaan ymmärrykseen kuten harrastuksissa ja musiikin elämänviisaudessa, vanhan ajan hyvähenkisessä elämässä.

Kesän viileillä säillä ei ole tarkoitus odottaa, että ne menisivät ohitse, vaan ne voi elää reippaasti syksyn ja kevään lämpimänä pysyttelemisen taidoista mallia ottaen, ja ihastella kesän lämpimien säiden tapaan kukkia ja vehreyttä, kesän tunnelmallisuutta.

Kesän lämpimien säiden lämmönsäätelyä oppii puilta ja joiltakin aluskasvillisuuden kasveilta: niiden oksien tapaan polveillen.

Kesäaikaista lämmönsäätelyä oppii, kun katsoo puita ohitse viistävällä tavalla, siis varsin nopeasti ne ohittaen, ja miettii heti perään, millainen oli tunnelma siinä kulkiessa, ja opettelee siitä lämmönsäätelyä.

Kaikkina vuodenaikoina lämmönsäätelyä oppii parhaiten, kun ulkona kulkiessaan katselee mäntyä tai koivua miettiessään lämmönsäätelyä ja kopioi puun tunnelman keromat piirteet lämpötalouteensa.


Kesän perusohjeita

Kun lämpimät kesäsäät toukokuussa saapuvat, on tärkeää vaihtaa riittävän viileisiin kesävaatteisiin, jotenkin kivan näköisiin, joissa on mukava olla, muttei liian laitettuihin, jottei mene jäykäksi tai esittämiseksi touhu. Silloin on tärkeää viettää aikaa ulkona nauttien vehreydestä, tuoksuista, kesän tulosta.
Kesän alussa on hyvä ostaa jokin koko kesän kukkiva ruukkukukka tai jos on piha, niin kukkia pihalle, silläs iitä on paljon iloa, se auttaa saamaan kesäfiiliksestä kiinni.

Suomen kesä on lyhyt Keski-Euroopan kesään ja lämpimiin maihin verrattuna (niinpä niistä ei voi ottaa mallia tai kesä hurahtaa ohitse ennen kuin siitä ehtii yhtään nauttia). Niinpä Suomen kesä vaatii hetkeen tarttumista. On ulkoiltava silloin, kun on lämmintä ja vehreää, heti jo alkukesästä paljon ulkona ja uimaan heti kun järvivesi on kyllin lämmintä, ja mökkeiltävä juuri niinä parina viikkona, jolloin on hyvät säät ja lomaa. Osan aikaa on sateista ja päivien lämpötilat vaihtelevat pilvisyyden, tuulien, sateisuuden yms mukaan. Hellepäiviä on eniten heinäkuussa mutta sitten on pian kesä jo ohitse niin, että hetkeen on tartuttava jo kesäkkun alussa ja nautittava kesästä. Kauneimmin kukkivat pensaat ja puut sekä linnunlaulukonsertti runsaimmillaan on touko-kesäkuun vaihteessa jo, tai linnunlaulu jo aiemmin keväällä.

Kesä ei ole selviytymiskysymys niin kuin muut vuodenajat tavallaan ovat. Kesä on pikemminkin lomailukysymys: kuinka osata rentoutua, saada lomasta paljon irti ja kerätä voimia muiden vuodenaikojen varalle.
Rentous auttaa lämpimässä ja kuumassa olemista paljon ja rentoudessa on olennaista, ettei lue etenkään työ- tai koulujuttuja vaan vaihtaa vapaalle, ottaa rennosti, keksii vapaa-ajan hupia, tervehenkisiä tekemisiä ja kivoja vapaa-ajan tyyppisiä kiinnostuksenkohteita kuten vaikka lintulajien ja kasvien tunnistaminen, puutarghanhoito, retket, tapahtumat, romaanit, ystävien ja tuttavien kanssa juttelu, matkat, harrastukset, yms. Vaihtelevanrytmisyys tekemisissä ja päivässä luo joustonvaraa sään ja eri määrin keveän ruokavalion sekä seuran ja tekemisten mukaan.

Kesän langanpäästä kiinni

Kesään sopivat kai useimmat tavallisen laulukirjan laulut. Kesäkuuhun esim. Kesäpäivä Kangasalalla ja Saarenmaan valssi.
Yksi, mitä voi kesällä laulaessakin kokeilla, on tuo mitä kirjoitin toukokuun osion alussa kevään laulamisesta, mutta se on kesällä varmaankin vain yksi elementti.
Olavi Virran CD:t opettavat vuodenaikojen kanssa elämistä, siis myös kesää.

Kesän alussa on maa vielä viileää ja järvien vesi kylmää, mutta ainakin kesäkuussa joskus olisi hyvä -edes kerran kesässä, mutta parempi, jos useammin - kävellä nurmikolla paljain jaloin, lojua heinikossa katsellen heiniä, puiden huojuntaa ja pilviä taivaalla sekä, kuumana päivänä tai saunasta pienen jäähyn jälkeen, käydä järvessä uimassa.  Niin on jaksavaisempi sitten koko vuoden.
Kesällä pitäisi myös käydä mökillä edes yhden mökkiviikonlopun verran ja istuskella puutarhassa.

Pörriäiset, värikkäät kovakuoriaiset, perhoset ym hyönteiset tuovat kesän tunnun, tuovat kesän jotenkin lähemmäs ja auttavat saamaan kesän langanpäästä kiinni, joten niiden maailmaan kannattaa kiinnittää ystävällisesti huomiota, vaikka ne kovin pieniä ovatkin.

Jos alkaa jo olla kesä, muttet ole saanut sen langanpäästä kiinni vaan tuppaat pysyttelemään sisällä, niin auringonpaisteisena hetkenä lähde ulos jonnekin vehreään katselemaan vehreyttä ja kukkia ja kuuntelemaan linnunlauluja ja tuntemaan alkukesän tuoksuja. Ihan jo korttelin tai kahden kiertäminen auttaa paljon, jos on aurinkoista ja kauniin vehreää, mutta puolen tunnin leppoisa lenkki viheralueella, jos on aikaa ja voimia, saa tajuamaan, että nyt on tosiaan tämä vuodenaika, aika vaihtaa vapaalle ja kerätä voimia koko vuotta varten. Myös ulkona puuhaileminen auringonpaisteisena hetkenä tuo energiaa tapoihin ja tajun, että tässä eletään tätä vuodenaikaa nyt, esim. pyörän ottaminen ulos ja kokeileminen, puutarhatyöt tai pyöräretki. Kiinnitä auringonpaisteeseen, vehreyteen ja kukkiin huomiota, samoin oikean verran viileään ja kumminkin riittävän lämpimään ja puuhaan sopivaan pukeutumiseen. Jos olet juuri syönyt, odota puoli tuntia tai tunti ennen kuin ryhdyt aktiiviseksi, sillä ruuan jälkeen on veri vatsassa eikä toimeliaisuus silloin tunnu kivalta, ei motivoi. Toisaalta niin nälkäisenä, että ajatukset pyörivät ruuassa, ei ole myöskään hyvä olla toimelias, vaan silloin pitäisi syödä jotakin kyllin tuhtia, missä on myös tuoreita vihanneksi, hedelmää tms.

Aivan kesän alussa kaikilla painaa niskassa tyäö tai koulu ja vanhuksillakin sisällä vietetyt kuukaudet. Siksi kesää ei yleensä saa hyvin käyntiin ottamalla mallia muista ja yleisestä ilmapiiristä vaan jos haluaa ottaa mallia, niin täytyy katsella, missä olisi hyviä ideoita, yksittäisiä tekemisiä, jotka näyttävät saaneen jonkun kesän käyntiin, hyvän puhdin ja innostuneen hyvän mielen, ja niitä sentapaisia ja muuta mieleen tullutta kesäisen lomailevaa sitten itse vaikka perheen voimin puuhaten saa kesästä kiinni sen sijaan, että ottaisi liiaksi mallia muista ja muiden ilmapiiristä, joka vielä on edellisten vuodenaikojen jäljiltä ankeampi kuin mikä on kesällä luontevaa.

Kesällä voi joskus tuoda kukkia maljakkoon tienposkesta, jos sattuu siellä olemaan paljon samaa kukkaa ja muillekin jää, sekä kulkijoille kaunista katsottavaa että joillekuille majakkoon. Voit asettaa varret vierekkäin niin että kukat ovat kauniisti, ja sitoa sitten hyvin varovasti muutaman kierroksen ympäri ja rusetti villalangalla, niin ne eivät kaadu sivulle ja käänny jotenkin, mikä ei ole kaunista. Kotona katko varsien alapäästä muutaman sentin pala veden alla ja nosta sitten äkkiä vedellä täytettyyn maljakkoon, niin ne eivät kuivu vaan saavat vettä.

Luonnon kauneus on osin katsomistavasta kiinni. On kiinnostuttava luonnon muotojen ja värien monimuotoisesta rikkaudesta, kasvien kasvun tunnelmallisuudesta mm. kasvusuuntaan katsottuna, linnun lennon näyttävistä hetkistä, puista läheltä katsottuina, luonnosta hyönteisen tai linnun näkövinkkelistä, missä pienikin oksa tai korsi voi olla elinympäristön suurimpia tekijöitä, vuorokaudenajan tunnelmasta linnunlauluineen, valon siivilöitymisestä lehvistön läpi, siitä, miten aina löytyy uusia variaatioita, hienoisesti erilaisia, yksityiskohdat tunteikkaan tunnelmallisia esim. männyn kaarnassa ja paksuissa oksissa, puiden kehystämän metsämaiseman kauneudesta, eri kasvien tunnelmista yms.

Auttaisiko hupimielellä pelattu pihapeli vanhemmankin väen kesän alun käyntiin?

Helteellä täytyy muistaa juoda paljon vettä, virvoitusjuomaa tms ja syödä jotakin suolaista, jolla korvata hikoilun tuoman suolanhukan. Varjo ja tuuli vilvoittavat, samoin viileät järvivedet (alkukesästä kahlaaminen ja kun helteitä on ollut muutama päivä niin uiminen) vilvoittavat ja se, ettei syö ruokaa kuumana. Helteellä tarvitsee vähemmän ruokaa, koska lämmitykseen ei kulu energiaa, mutta joskus on hyvä syödä. Auringonpuoleisessa huoneessa on usein kuumempi kuin ulkona ja varjonpuoleisessa viileämpi. Rentous helpottaa oloa heltteellä, kun taas kireä lukemisen tapainen tai ulkoluvun tapainen olo tuo helteellä huonon olon. Auringossa ei saisi olla pitkään ilman päähinettä, koska jos päänahka kuumenee liikaa, tulee auringonpistos: päänsärkyä ja huono olo, voipa pyörtyäkin, mihin auttaa viileä ja varjoisa. Puolivarjo puiden alla on usein mukava helteellä ja luonnon katseleminen auttaa jotenkin helteenkin kanssa olemista, mm. rentoutumista.

Viileämmät kesäpäivät välissä suovat helpotuksen niille, joille helle on liian kuuma, ja tuovat mahdollisuuden toimeliaisuuteen hellepäivien laiskottelun jälkeen/välissä.

Kesällä järjestetään eri puolilla Suomea erilaisia kesätapahtumia, joihin on kiva osallistua edes johonkin kokeeksi. Ne ovat usein pikkupaikkakunnilla. Niissä on ihasteltavana paitsi taide, erityisesti myös suotuisa sää, vehreys ja vanhat asuinmiljööt ja elämäntavat.

Mansikat kuuluvat kesään. Niitä saa ostaa suurimpien maanteiden varsilta ja torilta, lähinnä heinäkuussa.Niitä syödään sellaisinaan, tuoreian käsin. Niitä voi myös syödä vaniljajäätelön kanssa ja metsämansikoita voivat lapset juoda maidon seassa. Mansikoita voi myös pakastaa talvea varten.

Heinäkuussa on kaupungissa hiljaista ja väki lomalla, usein maalla mökkeilemässä tai kotimaanmatkoilla.


Kesäisenä sadepäivänä puetaan pitkät housut tms. Silloin voi laittaa takin niskaan ja lähteä kävelylle katselemaan ja kuuntelemaan sadetta ja luontoa jonnekin, missä on puita tai pensaita: kuuntelemaan sateen ropinaa lehdillä, katselemaan sateisen luonnon kauneutta ja haistelemaan sateen tuomia vehreyden tuoksuja. Kotiin tultua laitetaan märät kengät ja märät sukat kuivumaan kunnolla ja vaihdetaan kuivat villasukat jalkaan, syödään ehkä piirakkaa tms ja kenties juodaan kupillinen teetä. Sadepäivänä voi huolehtia sellaisista asioista, joita tavalliseen elämään kuuluu, mutta helteellä ei ehdi, kuten vaikka lueskella jotakin, pestä pyykkiä, korjata joatkin rikkoutunutta yms., niin sitten on kaikki sellainen leppoisasti tehty, kun taas tulee lämmintä ja varsinaiset hyvät ulkoilusäät.
Mökillä joskus on laulettu ja soitettu sateella ja menty ulos taas kun selkenee. Tai pidempään sataessa katsonut DVD-elokuvaa kannettavalla tietokoneella. Jollei niin kovin kovasti sada, niin voihan mökillä puuhailla sateellakin, esim. tehdä linnunpönttöä, jos vaatteiden kuivaus onnistuu.
Viileinä päivinä syödään tavallista ruokaa, kun taas lämpiminä jotakin kevyttä ja varotaan, ettei syödä liikaa kuumina päivinä. Illat ovat usein viileämpiä ja sisätilat, joten jos on kroppa päässyt viilenemään, voi syödä tavallaiseen tapaan, vaikka olisi ollut lämmin päivä.

Olen tavannut ajatella, että runoilija Eino Leinon päivä on kesäkuussa (eikä 6.7.) ja jotenkin se on ollut hyväätekevää niin, kun suurempi taiteen sivistys valtaa kirjatiedon koululta, työltä ja opinnoilta, niin ei mene lyttyyn vaan jää tilaa elämälle. Eino Leinon runot ovat kauniita luonto- rakkaus- ja elämän lainalaisuudet tms. aiheisia vanhoja vaikuttavia runoja, niitä tunnetuimpia Suomessa.

"Väinämöisen laulu

Ei iloja monta ihmislapselle suotu:
Yks kevään riemu
ja toinen kesän
ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu.
Kyntää, kylvää,
korjata kokoon,
levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan.

Ei suruja monta ihmislapselle suotu:
Yks sydämen suru,
elon huoli toinen,
ja kolmansi korkean, ankaran kuoleman suru.
Ystävä pettää,
elämä jättää,
taika on ainoa sankarin työ sekä tarmo.

Miks laulaisin siis minä, jolle on kantelo suotu,
riemuja muita
ja murheita muita?
Taida en lukea tähtiä taivahan kannen,
en kaloja meren,
en kukkia nurmen.
Laulan ma siis, mit' on ihmisen laulaa suotu.

Ei sovi urhojen tietoja, taitoja laulaa,
ei esiintuoda.
Sankarin sopii
laulaa vaan, miten vaihtuvi vuodet ja viikot,
miten kipinät syttyy
ja jälleen sammuu
ja kuinka kulkee kuolon ja elämän laki.

Kaikki muu on vain välkettä taivahan kaaren,
katinkultaa,
laineiden läikkyä.
Sankarin laulaa sopii niinkuin meri,
suurena, pyhänä,
peljättävänä,
lempeenä niinkuin lepäävä yö yli maiden.

Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen aattehen, hengen ankara laulu.
Kansat katoo,
ei katoa mahti,
jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun."

Eino Leino

"Hautalaulu

Levoton on virta ja vierivä laine,
meri yksin suuri ja meri ihanainen.
Nuku virta helmassa meren.

Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
Onnellinen se, ken laaksoon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän."

Eino Leino

"Mä metsän polkuja kuljen

Mä metsän polkuja kuljen
kesä-illalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja ma laulelen, laulelen vain.

Tuoll' lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all' lehvien vehreäin.

Minä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu."

Eino Leino

"Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta,
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie."

Eino Leino

"Kun neitoni läksi

En saanut, impeni armahain,
ma muistoa muuta sulta,
jalan jälkesi jäi kotirantaan vain -
vei senkin jo aallot multa."

Eino leino

Jos osaa lämpimänä pysymisen taidon, Suomen vuodenajat ja Suomen luonto on tuttu, niin Ateneumin taidemuseon vanhat suomalaiset maalaukset ovat hieno kokemus.

Kesällä on kiva kuljeskella ja käydä esim. torilla tai kulkea rantaa pitkin tai puutarhakaupunginosan katuja, mutta siihen tarvitaan hyvät kengät, jotka usein ovat tukevat sandaalit, jotka eivät hierrä. Kaikki sandaalit eivät ole yhtä hyviä. Kenkien laadussa on myös paikkakuntakohtaisia eroja kaupoissa. Jos on viileämpi sää, niin pärjää muilla kengillä paremmin. Ei ole tarkoitus ontua koko kesää vaan löytää niin hyvät kengät, että voi kulkea ongelmitta.

Juhannuksena juhlitaan vuoden valoisinta aikaa, kesää ennen kuin syksy taas lähenee. Juhannusta on kiva viettää mökillä tai juhannusjuhlilla, missä olennaista on kokko (mutta jos on ollut kuivaa, ei kokkoja voi polttaa ollenkaan, sillä kipinät sytyttävät herkästi maasto- ja metsäpaloja), kesäilta, lasten temmellys, syödä lettua jos on viileä, kansanperinnenäytökset alkuillasta, kesäyön hämy erikoisen vuodenajan jännyys ja suomalainen luonto, kenties hiukan tanssia puolison kanssa jos on juhannustanssit ja kun on kylliksi kokon liekkejä katsottu niin kotiin ja vähitellen hiljalleen nukkumaan. Juhannus on tavallan kesän juhla ja osin vuodenkierron miettimistä, vuodenaikojen tajua, ja kesän lyhyyden tajua, koska juhannusta sanotaan keskikesän juhlaksi, kesäyön tenhoa tajuten että parin viikon päästä alkaa jo tulla pimeänpi. Ota mukaan villapaita sekä kenties takki ja sukat, sillä illan edetessä tulee viileä. Kenties myös sateenvarjo ja jotakin rahaa lettujen tms ostoon, sekä paina mieleesi, minne jätit auton tai mihin aikaan kulkee bussi juhlapäivänä.

Kesä kai varsinaisesti alkaa siitä, kun on käynyt järvessä uimassa. Siinä on jotakin ikiaikaista. Järvivesi on jotenkin luonnollisempaa kesällä kuin kaupunkien suihkuvesi tai uimaaltaiden vesi.  Kahlaa edes, niin saat osan vaikutuksesta. Joskus järviin tulee levää myöhemmin kesällä, mikä estää uimasta.
Kävele myös paljain jaloin nurmikolla. Se tuo kesäisen tunnun. Ja vietä aikaa puutarhassa tai mökillä.

Heinäkuu lukuisine hellepäivineen on perinteinen lomakuukausi. Heinäkuun alussa viimeistään on käytävä järvessä uimassa, jotta kesä tuntuisi kesältä.
Heinäkuu on kuumin kesäkuukausi ja silloin on otettava kaikki ilo irti kesästä, sillä sen jälkeen alkavat elokuun puolivälissä koulut ja kesä on ohi. Vaikka elokuun loppu lasketaankin jollain lailla loppukesään vielä kuuluvaksi, niin varsinaisesti kesä ja kesäsäät loppuvat koulujen alkuun noin keskimäärin.

Opettaakohan haitarin soittaminen vuodenaikojen kanssa elämistä, kun haitarissa on kaunis ääni ei-niin-hienossa ulkokuoressa? Haitarin äänen soinnin useamman sävelen soiminen yhtä aikaa myös jotenkin tuo mieleen luonnon ja sään kanssa elämisen, vuodenajat. 5-rivisen harmonikan soittamisen helppous verrattuna pianoharmonikkaan kai on samantapaista helppoutta kuin mitä elämäntapakysymyksissä on hyvä olla: luontevia luonnollisia tunteidenmukaisia tunnelmatajullisia valintoja.

Seikkailuromaaneissa osataan yleensä elää vuodenajat hyvin, samoin nuorten eläinaiheisissa romaaneissa. Omalla tavallaan myös runot opettavat vuodenaikojen kanssa elämistä, samoin luonnonrakkaus ja liikuntaharrastus.

Kesäaiheisia lauluja on monta, melkein suurin osa, mutta esim. lämpimän kesäajan harmoniaa Sunnuntaiaamuna ("On kesän kirkas huomen ja suvi sunnuntai. Ei liiku lehti tuomen, on lintunenkin vait! Vienosti kukkii pellot, ja vaarat vihannoi, ja hartaat aamunkellot vain rauhaa, rauhaa soi. ..."),
Mm Kesäpäivä kangasalalla ja Saarenmaan valssi (kesäkuuhun), Aamu Airistolla (viileämpiin kesäsäihin), Miss' soutaen tuulessa (viileänpuoleisiin päiviin ja vaihtelevaisiin säihin) ja Kesäillan valssi (kesäiltoihin järven rannalla) ja ehkä On armas mulle aallon tie (heinäkuun lämpimiin päiviin, sopii selvästi lämpimämpiin säihin kuin aiemmin).
Esim. rakkauslaulut tuntuvat usein sopivan niihin vuodenaikoihin, jolloin voi ulkoilla ongelmitta.
(Tämän videon kuvista karkeasti ottaen puolet näyttää olevan Suomesta ja puolet lämpimämmistä maista.)

Heinäkuu on kukkeuden aikaa. Loppukesä näyttää luonnon kasvit täyteen mittaan kasvaneina, kypsän viisauden kera. Kesän lopulla on puutarhoissa sadonkorjuun aikaa, toki maanviljelyksessä myös.

Loppukesä (= elokuu)

Kun elokuussa ilmat hiljalleen viilenevät, niin sandaalit kannattaa osaksi aikaa vaihtaa tavallisiin kenkiin tai lenkkareihin, niin se jo lämmittää paljon. Sisällä on hyvä ainakin osan ajasta, kun on viileämpää, käyttää sukkia. Hameen voi vaihtaa pidempään, tiiviimmästä kankaasta olevaan ja viileällä pukea nylonsukkahousut sen alle. Tai sitten käyttää pitkiä housuja. Tavallinen pitkähihainen paita lämmittää paljon.

Marjat ovat kivoja ja syyskuun alussa omenat. Maku tuo syyskesän mieleen ja niitä voi säilö talven varalle.

LUE tämä kappale: se on perusta syksyn lämpimänä pysymiselle:
syyskesän "intiaani"
Kun syyskesällä järvien vedet viilenevät sateiden myötä ja ilmat ovat syyskesällä ja alkusyksystä jonkin verran viileämmät mutta sellaiset, että ulkona ihan hyvin tarkenee olla, niin jos vaikka ohimennen kastaa jalkansa järven rantaveteen tai kävelee maastossa kesän helteiden osin kärventämien ja kuivaamien aluskasvien seassa, niin on samaan aikaan raju ja riittävän lämmin olla, tuntee kesän luonnon voiman, sen viisauden, katselee luonnoneläimen, vuodenaikojen kanssa toimeentulevan vinkkelistä elämää, sen karuutta, lämpöä, lähes täyden elämänkaaren viisautta, kesän tuntevuus ja lähenevän syysajan haasteet viisaudelle, sille miten olla vahva, säänkestävä, varautumistaitoinen, itse lämpöinen ja viisas, elämänviisas tunteva kaukonäköinen, tasapainon voimavarojen ja vaateiden välillä löytävä, myöhäiskesän intiaani, muutaman askeleen rantapusikossa, kivillä, rannalla ja ilmojen viiletessä tai jalkojen kastuessa taas pian sisälle pakeneva lämpimään, piirakkaa syömään, villasukat jalkaan, katselemaan ikkunasta ulos, suunnittelemaan seikkailuja, etsimään kivaa tekemistä.

Aurinkoisella tai osan aikaa aurinkoisella ilmalla retkeillessä on mieliala paljon korkeammalla ja kesä tuntuu jatkuvan.

Viileämmällä pilvisellä säällä on kiva, jos löytää kaunista katseltavaa sammalista järvimaisemiin ja tunnelmaa parantaa tunnelmatajun kanssa luonnon elämään virittäytyminen, esim. siitä miten puiden katveesta tulleen järvelle tai kun mäeltä aukeaa laaja näkyvä tai kun männikköön mennessä on mäntyjen tunnelma, kuusikossa hiljaista ja suojaisaa tai tienvieruspusikossa oma kirvojen ja lehvien pikkumaailma, aukealla vadelmia tms.

Elokuun pimenevät illat ovat vielä aika lämpimiä, mutta lämpimämmät vaatteet, viltti, valojen sytyttäminen, joskus lyhdyt ja naposteltava, sekä puuhastelu sisätiloissa. Pimeällä valovinkkileikki taskulampuin on lapsista jännää, jos muuten on kyllin turvallista olla pimeällä ulkona. Jos viilenee, niin voi laittaa lämpimät sukat ja muutenkin kyllin lämåimästi päälle ja juoda kupillisen lämmintä teetä ja ehkä syödä voileivän.

Heinäkuun helteiden aikana voi vain olla sään kanssa, ei tarvitse niin huolehtia lämpimänä pysymisestä mutta kylläkin siitä, ettei ole liian pitkään auringossa. Elokuun ja etenkin alkusyksyn eli syyskuun alkuosan ilmat ovat viileämmät, mikä tuo jonkinlaista pidättäytyneisyyttä, lämpimyydestä huolehtimista ja toimeliaisuutta. Auringossa on edelleen lämmintä, mutta se lämpö on jotenkin paahtavaa, ja maa on lämmin. Siinä missä heinäkuu oli lösö, on elokuu loppukesään tarraava, haluaa jatkaa kesää vielä hiukan, jotenkin vielä syyskuullakin nähdä auringonpaisteiset paikat niin että kesä vielä jatkuu. Samaan aikaan tulevat mukaan osan aikaa käytetyt lämpimämmät vaatteet, lenkkarit, sisätilojen lämpö ja välillä hiukan tuhdimmat syömiset, jotka myös tuovat lämpöäsinne, missä osan aikaa on viileämpää. Syksyn tullen kesään tarraaminen vaihtuu kaikenlaisen mukavan ja lämpöisen vaalimiseksi, esim. harrastukset, lämpimät vaatteet, lämpöiset värit, valot sisällä, seura, elämänviisaus yms.

Elokuumaisia kappaleita ovat ehkä Jäätelökesä ja Käyn ahon laitaa, kai myös Puolalainen nuotiolaulu ("Meil on metsässä nuotiopiiri, kipunat kohti tähtiä kiirii, lähipuutkin punervoi. Ja me muistain sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa, kun laulumme yön yli kiirii..."), vaikka se on vähän syksymmältä. "Minä soitan harmonikkaa, ihmiset on kummissaan. Voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna..."

Syksyn kliseisiin kuuluu kirjanlukeminen sisällä illalla lampun valossa nojatuolissa vilttiin kääriytyneenä ja ehkä teekuppi kädessä, jos on viileä tai kengät ulkoillessa kastuneet. Muttei mielestäni vielä elokuun, vaan elokuussa sopisi joskus kenties lautapeli, naposteltavaa, telkusta leffa tms, lamput sisällä ensimmäisiä kertoja iltaisin (energiansäästölampuissa on ikävä valo, mutta hehku- ja halogeenilamput sekä ledilamput eivät särise ja voi kenties käyttää useampaa lampputyyppiä yhtä aikaa, jotta saa kivemman valon), aikaa puutarhassa, kyläilemässä, asioita leppoisaan tahtiinhuolehtimassa, laittamassa jotakin kivasti syksyä ja talvea varten, jotta siihen jää kesän lämpöä ja elämänviisautta hyvää mieltä talvikauteen tuomassa.

Syksy

(ja elokuun loppupuolesta jotakin)

Syksyyn uuluvat syyskuu, lokakuu ja marraskuu, joista marraskuu on loppusyksyä.
Koulujen alku tuo syksyn mieleen jo elokuun puolivälissä. Työväenopistojen harrastuskursseille ym harrastuskursseille on ilmoittautuminen yleensä elokuun lopussa tai ihan syyskuun alussa, ja ne alkavat yleensä ihan syyskuun alussa.
Syyskuun kaksi ensimmäistä viikkoa ovat usein aika lämpimät, jonkinlaista loppukesän jatketta. Sen jälkeen ilmat vähitellen viilenevät, mutta lämpötila vaihtelee kausissa ja joskus on lämimämpää ja joskus viileämpää. Lokakuu on usein sateisempaa syksyä. Marraskuussa pudottavat puut lehtensä. Ruska on loka-marraskuussa.

Lue ensin edellinen kohta Loppukesä. Se on aika lyhyt. Selaa läpi koko syksyosio kerralla, myös loppusyksy, sillä se hyppelehtii aiheesta toiseen ja on hyvä osata olla koko syksyn kanssa eikä vain alkusyksyn ja löytää kunkin aiheen ohjeet.

Elokuun loppupuoliskon pimenevät illat, ei enää niin lämpimät säät ja koulujen alku elokuun puolivälissä enteilevät syksyä. Hyönteisille syksy alkoi jo ensimmäisten viileämpien ilmojen tulessa hellekausien jälkeen ja kuumimpaan sopeutuneet pikkuhyönteiset kuolivat kaikki jo silloin. Varsinaisesti syksy alkaa syyskuun myötä, vaikka vielä voi olla lämpimämpiä päiviä ja ulkoilla aika huolettomasti. Marraskuuta kutsutaan loppusyksyksi räntäsäineen ja se on erilainen rankempi aika vuotta, jolloin lämpimät kuivat vaatteet auttavat paljon ja johon lumen tulo tuo suuren helpotuksen. (Räntäsateesta kirjoitus engl. blogissani)

Syksyaiheisia lauluja ei ole niin montaa. Ehkä lokakuun viilenevään metsäluontoon Tuonne taakse metsämaan, ensimmäisten pakkasöiden tienoilla kai Metsäkukkia ("Metsään on tullut jo syys, lohduton yön hämäryys, vaan hongat huokaillessaan suojaavat kukkia maan..."). Syyskuulle kai Puolalainen nuotiolaulu ("Meil on metsässä nuotiopiiri..."). Noista ainakin on iloa! Ja voi niitä muulloinkin laulaa, muttei niin syksyyn liittyvinä vaan rakkauslauluina, retkeilylauluina jne.
Englanninkielisistä lauluista on tuo (ehkä lähemmäs talvea? elokuun loppu - lokakuu - talven alku), mitä engl blogiini kirjoitin vuodenaikaosioon:
"Autumn vow
There is a song called something like I guess we have to say good bye to the summer. I altered the words:
"Though we got to say good bye to the summer, darling I promise you this: I'll safeguard all my loves, every time in practise, vowed with a kiss. I guess its gonna be a long snowy winter, but darling I promise you this: I'll safeguard all my loves every time in practise, vowed with a kiss."" ("Love" tässä ei tarkoita seksuaalista rakkautta vaan mieltymyksiä ja asioita, jotka tuovat hyvän mielen tervehenkisesti ja tuovat voimia.)
Luulisi, että Suomessa on perinteisesti osattu hyvin elää sään ja vuodenaikojen kanssa. Niinpä esim. Olavi Virran laulut soitinsäestyksineen tuntuvat opettavan vuodenaikojen kanssa elämistä. 

Engl. blogissani on onnistuntu syksyaiheinen kirjoitus: http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html

Loppukesän ensimmäisiä syksyyn ja talvikauden selviämisestä huolehtimiseen liittyviä tehtäviä on ottaa selvää harrastuskursseista, jotka auttavat kantamaan hyvällä mielellä talviajan yli. Niihin on yleensä ilmoittautuminen kohta koulujen alettua ja kurssit alkavat yleensä syyskuun alun tienoilla. Pitäisi harrastaa jotakin kivaa ja kiehtovaa, joka on kuin oma maailmansa, hyvää mieltä tuova elämänsisältö, kivantyyppistä toimeliaisuutta, ihmiskontakteja, vaihtelua elämään. Ei saa päteä, ei saa olla pakkopullaa, ei saman vanhan toistamista. Kursseja on tosi monta, jos on yhtään isompi paikkakunta, esim. työväenopiston esitteessä ja urheiluseurojen alkeiskursseja. Kannattaa katsella ja mennä, vaikkei olisi ennen sellaiseen osaalistunut! Mutta siksi pitää olla hyvissäajoin liikkeellä, vaikkei syksy ole vielä kohdalla. Kesä tuo omaa viisauttaan, jota onnistunut kurssivalinta kesän voimien vielä jatkuessa tuo koko vuoteen, koko elämään.

Laatimani monet ohjeet terveistä elämäntavoista, terveistä tekemisentavoista ja tervehenkisyydestä, ks. tässä blogissa http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html , voisivat auttaa tekemään syksystä ilmojen viiletessä reippaamman, tervehenkisemmän ja innostuneemman, paremmin sujuvan.

Lainaan tähän sadepäiväohjeen kohdasta Kesä, sillä eihän alkusyksy ole viileitä kesäpäiviä kylmempi, ei ainakaan olennaisesti:
"Kesäisenä sadepäivänä puetaan pitkät housut tms. Silloin voi laittaa takin niskaan ja lähteä kävelylle katselemaan ja kuuntelemaan sadetta ja luontoa jonnekin, missä on puita tai pensaita: kuuntelemaan sateen ropinaa lehdillä, katselemaan sateisen luonnon kauneutta ja haistelemaan sateen tuomia vehreyden tuoksuja. Kotiin tultua laitetaan märät kengät ja märät sukat kuivumaan kunnolla ja vaihdetaan kuivat villasukat jalkaan, syödään ehkä piirakkaa tms ja kenties juodaan kupillinen teetä. Sadepäivänä voi huolehtia sellaisista asioista, joita tavalliseen elämään kuuluu, mutta helteellä ei ehdi, kuten vaikka lueskella jotakin, pestä pyykkiä, korjata joatkin rikkoutunutta yms., niin sitten on kaikki sellainen leppoisasti tehty, kun taas tulee lämmintä ja varsinaiset hyvät ulkoilusäät.
Mökillä joskus on laulettu ja soitettu sateella ja menty ulos taas kun selkenee. Tai pidempään sataessa katsonut DVD-elokuvaa kannettavalla tietokoneella. Jollei niin kovin kovasti sada, niin voihan mökillä puuhailla sateellakin, esim. tehdä linnunpönttöä, jos vaatteiden kuivaus onnistuu."

Ilmojen viiletessä mieliala on olennaisesti kiinni siitä, että pukeutuu riittävän lämpimästi, ensinnäkin siksi, ettei tulisi aivan liian kylmä, ja toisekseen siksi, ettei tuntuisi ikävältä, kun on niin viileä ja joutuu luopumaan kesästä. Kun ulkona voi vielä hyvin olla, niin tavallaan tuntuu siltä kuin kesä jatkuisi vielä. 
Osa syyssäistä on viileitä mutta välissä on paljon myös auringonpaisteisia hetkiä ja alkusyksystä ne ovat paahteisia ja tuovat hyv'n mielen. Silloin on taas säädettävä pukeutumista: avattava takki, ehkä otettava hanskat pois, pidettävä taukoa jollakin suojaisalla auringon paahtamalla paikalla, kuunneltava ja katseltava syksyistä luontoa, elämänmenoa luonnossa tähän vuodenaikaan.
 Kovin viileällä ollaan sään kanssa vähän niin kuin etäämpää vaatteiden suojasta käsin, jottei tuntuisi ikävältä kylmä ihoa vasten. Olennaista on kumminkin, että sään tuntee miellyttävällä tavalla sen sijaan että olisi liioista vaatteista tokkurainen tai liian vähissä viileydestä turta ja apea.
Siksi vaatteiden määrää pitää säätää jatkuvasti: liikkeellä helposti hikoaa sadenpitävissä vaatteissa ja toisaalta paikoillaan tulee helposti kylmä ilman villapaitaa, joka tarttee taas ottaa pois hetki liikkeelle lähdön jälkeen. Syksyllä voi ulkoillessa käyttää ohutta mutta lämmintä villapaitaa. Paksu villapaita on marraskuuta ja talvea varten.

Sisätiloissa villasukat tuovat paljon lämpöä ja ovat ihan hyvä tapa. Lisäksi pitkät housut ja pitkähihainen paita. Liikuntaharrastus lisää säänkestokykyä olennaisesti, samoin liikunnallinen toimeliaisuus.

Syksyllä on paljon sateisia päiviä ja silloin on kiva, jos on säänkestävät vaatteet, siis sateenpitävä takki, kenties sadehousut ja lämpimästi niiden alla vaatetta. Kenkinä sateella joko kumisaappaat villasukkineen tai lenkkarit, jotka kyllä kastuvat ja on laitettava kotona heti kuivumaan patterille tai sanomalehteä rullalle käärittynä sisälle kenkiin ja vaihdettava kuiviin lehtiin aina kun kastuneet. Sisällä keitä heti teetä, ota märät sukat ovella pois ja laita heti kuivat villasukat. Jos sää oli rankka, niin haukkaa myös jotakin.
Lyhyt lenkki myrskytuulessa ja sateessa voi olla kiehtovampi ja kenkien ja vaatteiden kannalta helpompi kuin pitkä rauhallinen sateessa (pue villapaita sadetakin alle). Kotona vaihda heti kuiviin vaatteisiin ja oleskele sisällä lämpimässä niin kauan, että olet toipunut. Lämmin tee ja jotakin haukattavaa nopeuttavat toipumista. Kylmenneet kädet voi pestä lämpimällä vedellä. Niin pitkät hihat, että käden voi vetää kokonaan hihan sisään, suojaavat sormia, jos sataa ja tuulee.

Syksyllä säät viilenevät hiljalleen ja niin ajan myötä tarvitaan aina vain lämpimämåiä ja vedenpitävämpiä vaatteita. Jos viikkoa tai paria etukäteen huolehtii, että on puhtaita kuivia villasukkia esillä, kunnon takki, kunnon kengät jne niin ikään jo näkyvillä, niin paitsi, että nuo viileämmät tai sateisemmat säät ovat silloin helpompia, niin jotenkin lämpöisyydestä, puhtaudesta, ehjyydestä, siitä, että on jo varautunut, ja lämpöisistä väreistä on jotenkin iloa jo etukäteen, syksyn tulo helpompi kantaa, vaikka säät olisivat vielä viikkoja lämpimät ja muuten aika kivat.

Syksyn kliseisiin kuuluu pimenevinä iltoina istua nojatuoliin lukulampun valossa viltti ympärillään villasukat jalassa ehkä teekuppu kädessä lukemaan ja se tuo lämpöä pimeisiin sateisiin syysiltoihin, joina kaipaa jonnekin lämpimään, kenties ulkomaille tai jonnekin, missä on jotakin kivaa puuhaa. Toisaalta liian aikaisin syksyllä lukeminen ei tunnu kyllin elämänmakuiselta, kun kesälomasta on vielä rehevyyttä jäljellä, vaan jos lukee, niin pitäisi saman vanhan ja tietokirjojen tms jonkin verran työlään sijasta lukea jotakin kiehtovaa, joka on kuin oma maailmansa, niin kuin vaikka Viisikon seikkailut tai etelämeren purjelaivat. Vapaa-aika on rentoutumista ja vapaamuotoisuutta varten, jos työ on yksialaista työmistä puurtamista. Siksi ainakin alkusyksystä on parempi lukea vain vähän kerralla ja sekin kiehtovaa ja sen sijaan keksiä jotakin kivaa menoa, retkeä, käytännönläheistä puuhastelua tai harrastuksia ja kavereita.

Heinä-elokuuulla on yleensä kuivaa ja niin osa koivunlehdistä kellastuu, ruohoja kuolee ja jotkin pienet puut voivat nääntyä kuivuuteen. Se ei kuitenkaan ole vielä syksyn ruska-aikaa vaan (ruska on Lapissa syyskuun puolivälissä komeimmillaan http://www.lappi.fi/syksy/ruska ja etelässä paljon myöhemmin) Itä-Suomessa vasta loka-marraskuussa värjäytyvät lehtipuissa lehdet ja vasta marraskuussa räntäsäiden myötä putoavat puista viimeiset lehdet, koska eivät kestä lunta tai räntää lehdillä.
Puut ovat kaivanneet kesän kuivuuessa sadetta ja nauttivat syksyn sateiden tuomasta virkistyksestä.
Lehdet värjäytyvät ensi pakkasten myötä, eivät kaikki samaan aikaan. Samoin puut kestävät eri määrin räntää ja tiputtavat lehtensä ensin osittain ja sitten vasta lehdille rankempien säiden tultua marraskuussa kokonaan. Joidenkin puiden lehtiä leijailee yksitellen maahan räntäsateella, mutta usein vasta räntäsadetta seuraavana päivänä niin, että räntää lehdillä on marraskuun alkupuolella ihan tavallinen kaunis mutta lehdille rankka näky.
Vielä silloikin määnyt, kuuset ja katajat pitävät kaikki neulasensa (ja alppiruusut ja koristetuijat sekä lumen alla puolukat lehtensä), ovat vehreitä vuoden ympäri ja talvisen maiseman kaunistus, sen virkistys. Onkohan keväällä, kun niistä varisee osa vanhimmista neulasista uusien tieltä, mutta sitä tuskin huomaa, jollei tiedä.
Pudonneet lehdet ovat kauniita maassa ja ruska puissa. Luonnon kauneutta on myös räntäsateen jälkeisessä maassa kiemurtelevine jälkineen, esiin pilkistävine lehtineen ja vanhoine pudonneine pikkuoksineen, lätäkköineen, puun kuorien väreineen, utuisine valoineen. Värimaailma muuttuu syksyn myötä. Ruskalla on komeat värinsä. Marraskuu on enemmän pastellisävyinen ja vaatii lämpimiä lapasia tai osin vettä pitäviä hanskoja. Lumentulon myötä sää tyyntyy jouluiseksi. Siinä, missä marraskuu on raju, joulukuu on pehmoinen pumpulisen tyynnyttävä, jos on lunta. 
Siellä Etelä-Suomessa, missä lumi tulee vasta joulun tienoilla tai joskus vähän joulun jälkeen, pehmentää joulun odotus joulukuun tunnelmaa paljon. Marraskuu on siellä rajun päiväsaikaisen ulkoilun aikaa enemmän ja joulukuu rauhallisemman enemmän pimeän aikaa lampsimisen tai tassuttelun aikaa, joka aukeaa joulunodotuksen, joulun ja tammikuun alun lumen ja pakkasen myötä talveen, sen lumiseen valoisuuteen ja talvikliseisiin suksineen, ulkoiluineen, talvivaatteineen ja reippaampine meininkeineen.

Ilmojen viiletessä vaihdetaan syömään ensin tavallista ja sitten hiukan tuhdimpaa ruokaa, esim. liharuokia mutta toki hedelmiä ja vihanneksiä myös, ruokaympyrän mukaan. Jos on apea olo, on yleensä liian viileää ja silloin auttaa laittaa lämpimät sukat jalkaan ja ehkä muutenkin lämpimämmin, kenties kääntää patteria lujemmalle, liikkua reippaasti ja ehkä syödä sinä iltana hiukan tuhdimmin kuin siihen asti tavallisesti. Myös valojen sytyttäminen ja lämpimän viltin ottaminen esille parantaa mielialaa, samoin uudenlaisten tekemisten keksiminen: osin sisällä tekemistä ja osin reippaampaa ulkoilua ym menoja. 
 Ilmojen viilentyessä eka päivä, jolloin tuntee viileän tai kylmän, on yleensä keholle rankin ja silloin villasukat jalkaan ja jotakin tuhdimpaa syömistä ateria, kupillinen tai kaksi teetä heti ensin, sillä on tärkeää lämmetä kunnolla, jottei pääse vilustumaan, ja korjata kehon energiavarantojen vaje, kun on ollut vilustumisen rajoilla. Ajan myötä viileämmän kanssa elämisen oppii ja keholle rankkaa on vasta, kun ilmat taas viilenevät selvästi, mihin auttaa lähinnä lämpimämpi ppukeutuminen, reippaampi liikkuminen ja huomion kiinnittäminen siihen, miten pitkän aikaa on kulloinkin varaa lämpimänä pysymisen puolesta olla kerralla ulkona, ja lämmiteltävä toki aina kunnolla, sitä onnistuneemmin, mitä lähemmäs talvea kuljetaan.

Syyskuussa, osa jo elokuussa, kömpivät hyönteiset heinänkorsiin ja koloihin talvehtimaan. Koko elämänviisaudellaan ja elinympäristönsä metsän tai niityn tunnelmallaan antamien elämänviisaiden ohjeiden avulla ne löytävät mahdollisimman viisaan ja eheän terveen tavan ottaa vastaan talven tulon, talvehtia horteessa ja herätä taas keväällä saamaan poikasia ja elämään kesän vehreydessä. Osa hyönteisistä kuolee kesän loppuessa tai alkusyksystä, yleensä munittuaan sitä ennen tai jotenkin huolehdittuaan, että lajin elämä jatkuu taas ensi kesänä, niin kuin lukemattomat vuodet tähän asti, niin kuin hyönteislajit aikojen alusta.
Myös isommat eläimet ja ihmiset valmistautuvat talven tuloon. Osa niistäkin horrostaa mutta monet ovat myös hereillä talven ja vararavinnon ja saatavilla olevan ravinnon määrä ja laatu sekä pesän lämpöisyys ovat siinä olennaisia, mutta niille käytännössä talvi tulee vasta myöhemmin ja loppukesä ja alkusyksy sujuvat isommitta ongelmitta. Kesällä kerätään voimia ja luonnon eheyden tuomaa viisautta, joiden avulla selvitään lopun vuotta.

Kun syksyn tai alkusyksyn metsässä tai metsikössä kulkee ja jää katselemaan maisemaa ja kuuostelemaan sen tunnelmaa, elämää metsässä, saa tunnelmasta vaikutelman siitä, miten villieläimet elävät, mikä on niille viisasta, mitkä ovat elämän keskeisiä kysymyksiä, joissa selviämiseen puut nuoria hyönteisiä ja pikkunisäkkäitä ohjaavat elämänviisaudellaan: "Täällä elän tämän metsikön kanssa, sen puiden oksien pikkueläimen tapaan, keskeltä lämpöisenä, vahvan positiivisesti tuntevana ja elämänviisaana eheänä ryömin suojaan koloon talven varalta suojaan." Niin pikkueläimet viisaudellaan selviävät talven ja metsikkö auttaa niitä siinä.

Syksyn myötä heinien ja aluskasvillisuuden kasvukausi vähitellen loppuu. Jotkut kasvit kuivuvat heinäkuun ja loppukesän kuivuuteen. Toiset jatkavat pitkälle syksyyn. Syksyn myötä niiden kasvu hidastuu ja ne jäävät paikoilleen täyteen mittaansa kasvaneina, täyden elämänkaaren tunteikkaan elämänviisauden omaavina, kuolevat sitten marraskuun räntäkelien myötä tai aiemminkin, mutta saattavat jäädä pystyyn koko talveksi, pilkistää lumen alta. Niiden näkemisessä on omaa lämpöään, omalla tavallaan ne tuovat ihmisille voimia ja hyvää mieltä, vaikka hanki olisi tavallaan kauniimpi.

Jos tulee kylmemmät säät kuin aiemmin, niin kun kulkee viileässä säässä kuin varisseilla lehdillä olisi huurretta, itsellä lämpöinen villapaita ja ehkä hanskat ja lenkkarit, niin kylmään pitää hiukan enemmän etäisyyttä ja sen hahmottaa vähän kuin jään, mm. jään lätäköiden pinnalla, ja toisaalta on itsellä lämmin, reipas olo, reipas tahti liikkeissä, ei liian kylmä vaikka liikkuisi reippaasti viileää kummemmin varomatta, sillä vielä ei kuitenkaan ola pakkanen, jota varoa, ettei viilene, eikä vielä ole lehdet kuin osin varisseet, on vehreää, elämänmakuista reippaasti kulkeville, katselemiseen, tekemiseen ja reippailuun sopiva sää.

Pilvisinä päivinä on hyvä puuhata sisätiloissa. Ulkonakaan ei sää tunnu apealta, jos touhuaa jotakin aika vauhdilla.

Sumuisella säälläkin on oma kauneutensa. Maisema on silloin kuin mustavalkokuvissa, lähinnä harmaan sävyissä. Usva tuo etäisyyksien tuntua ja luo pienemmän sosiaalisen tilan, kun kauas ei näe yhtä hyvin. Sumukiehkuroissa on vähän samaa kuin lehvissä: ne peittävt, jotakin, luovat erilaisia tiloja maisemaan ja tuovat kauneutta, tekevät hetkestä oman maailmansa, omanlaisensa ja kauniimman, kuin erityksissä töistä ja hälystä.

Sisätiloihin LÄMMITTELYOHJEITA pitkästi tämän blogin kohdassa http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html . Ne ovat oikeastaan perusohjeita lämmittelystä ja niitä tuli yllättävän paljon, vaikka luulin, että vain "Pue lämpimästi yllesi ja liiku!"

Vaihtelevien viileiden syyssäiden kanssa elämisen hahmottamista helpottaa kai, jos joskus syö kirjolohta, kai riisin ja vihannesten kanssa.

(Kuvat ovat enimmäkseen luotoaiheita, koska luontokuvat ovat kauniita ja luonnosta näkee parhaiten sään ja vuodenajat ja luonto myös tavallaan opettaa niiden kanssa elämistä.)

Syyskuun olikohan 22. päivä on syyspäivän tasaus eli päivä ja yö ovat silloin yhtä pitkät. Eli päivä on silloin jokseenkin ihmiselle luontaisen mittainen. Sen jälkeen kannattaa kiinnittää huomiota valonsaantiin, jottei tule pottuuntunut tai jaksamaton olo pimeässä ja hämärässä oleskelusta. Joulukuussa talvipäivän seisauksen tienoilla päivän pituus on vain noin kuusi tuntia, mutta hämärän ajat tulevat siihen lisäksi. (Näin Itä-Suomessa. Lapissa napapiiristä pohjoiseen on talvipäivänseisauksen tienoilla päiviö, jolloin aurinkoa ei näy lainkaan, ns. kaamosaika.)
Syyspäivät voivat olla pilivisiä ja osa, kun pilivpeite on paksu, niin hämäriä. Siksi kannattaa nauttia auringonpaisteisista hetkistä, metsästää niitä ja ulkoilla juuri silloin, jotta saa auringonvaloa. Vuorokausirytmi täytyy myös säätää niin, että on hereillä koko valoisan ajan päivistä. Jo paljo ikkunan luona oleskelu ja ulos katseleminen valoisan aikaan auttaa pottuntumiseen, vaikka ulkoilu päivänvalon aikaan on parempi apu. Lisäksi sisällä kannattaa käyttää valoja iltaisin ja aamuisin. Yritä löytää lamppu, joka ei särise, esim. halogeeni.
Jos pimeä vuodenaika tuntuu vaikealta, niin valoisa auringonpuoleinen (eteläikkunat, ei taloja tai puita lähellä varjostamassa) huone päiväsaikaan on paljon helmpompi kuin pimeä varjonpuoleinen (pohjoisikkuna, varjostavia taloja tai puita).Mutta etelänpuoleinen huyone on kamalan kuuma kesällä, suomalaiselle jopa kestämättömän kuuma.

Ilmojen viiletessä on väliä sillä kuulosteleeko viileää paljon ja viilenee itse siinä mukana, kun yrittää tuntea viileän kehossaan, vai käpertyykö lämpimään yrittäen pitää kehon luona lämmintä ilmaa. Lämpimänä pysyminen on taito, joka kysyy tsemppiä. Jos tulee sisältä ulos ihan muissa työaatoksissa, niin kylmä ilma voi lyödä vastaan viilentäen äkisti sisälämpötilaan tottuneet jäsenet. Sen sijaan, jos on perillä siitä, mikä on hyvä tapa olla sään kanssa, tuntea sään tenho ja pysyä itse lämpimänä, niin siihen päin tsemppaamminen ja huomion käyttäminen sään kanssa olemiseen suojaavat säältä paljon, kun ei tule tuulenpuuskaa äkkiarvaamatta viilentäen vaan ehtii vetää takkia paremmin ylleen, yms, ja niin on sää lämpimämmältä tuntuva eikä tuo yhtään ikäviä yllätyksiä, on kuin kesämäisempää, vaikka vain tsemppi on oikeanlainen, eikä puuttuva, ja sää samanlainen.

Syys-lokakuun vaihteeseen tai lokakuulle sopisi kai Suomen laulu ("Kuule, kuinka soitto kaikuu, Väinön kanteleesta raikuu...") Räntäsateeseen ehkä Nisse-polkka. Ensimmäisten räntäsateiden tienoille Metsäkukkia.

Aurinkoisena päivänä syys-lokakuun vaihteessa:

Pilvisenä, jonkin verran sateisena päivänä syys-lokakuun vaihteessa :

(Kirkkaat värit ovat iloiset kuin keltainen sadetakki ja luonnon muodostamat rakenteet nättejä kuin koristeita.)

Jos syksyllä joskus menee aamu jähmeäksi, lähtee tahmeasti liikkeelle, niin silloin on yleensä selvästi  kylmempää kuin aikaisemmin, ja niin auttaa pukea selvästi paksummat vaatteet ja liikkua reippaammin niin kuin viileällä kuuluu sekä huolehtia päivän ateriat. Silloin ovat hyönteiset ulkona kankeita ja niin niihin pitää pitää pitempää etäisyyttä, ei voi olla seurallinen niiden kanssa kesäiseen tapaan.
Jos syksyllä hermostuttaa ilman, että keksii sille syytä, se usein johtuu siitä, että on kylmempää kuin ennen, ja siihen auttaa lämmin villapaita yms. sekä pakkasen tapaan oleminen.
Huono veto pilvisenä päivänä paranee ainakin osittain ulkoilemalla ja saamalla päivänvaloa esim. ihan ikkunan luona sekä toimeliaisuudella/puuhastelulla.

Syysmyrskyllä ulkoillessa tuntee elementtien voiman, kun tuulenpuuska tarttuu vaatteisiin tai sateenvarjoon ja heittää oksia, sade tanssii katulamppujen valokeilassa ja työ ja koulu jäävät mielestä kauas pois. Villapaita ja sadetakki ainakin ovat tarpeen. Sisällä kannattaa lämmitellä, vaihtaa vaatteet heti kuiviin lämpimiin ja keittää teetä sekä sytyttää valot.

En tätä niin tiedä, mutta luulen, että kylmän sään kanssa tulee paremmin toimeen, jos käyttää tämän blogin alun arkijärkistä ajattelutapaa liian koulumaisen tai insinöörimäisen ajattelutavan sijaan.

Luonnossa on syksylläkin jotakin eloisuutta, joka nostaa harmaan aamun eläväisemmäksi.

Auringon tullessa esiin maisema on paljon näyttävämpi.

Ilmojen viiletessä on kiva tuntea niiden kirpeä raikkaus, jos itsellä on lämpimät vaatteet ja tuulenpitävä takki. Mutta toisaalta ilman kuulosteleminen viilentää raajat äkkiä, ja niin on parempi kuunnella säätä muutaman sekunnin jaksoissa ja välissä keskittyä pysyttelemään lämpimänä.
(Nyt 5. lokakuuta oli lämpötila viime yönä ensi kertaa tänä syksynä lähellä nollaa.) Kun ilmat lähenevät nollaa astetta, alkaa olla valtavan tärkeää pitää keho ja iho koko ajan kauttaaltaan lämpiminä koko ajan, koska pakkasella on muuten paleltumavaara ja voi siis menettää paleltuvan osan ihoaan tai kehoaan mikä on katastrofi, jota on vältettävä huolellisesti, mitä sitten onkaan tekemässä.
Niinpä kehon ja ihonkin siis tulisi olla kuin lämpöpatteri: itse koko ajan kunnolla terveen lämpimät niin että lämmittävät myös muutamat kehon viereiset senttimetrit ilmaa, koskaan jäähtymättä.
Myös tuuli viilentää. Jos olet kuin lumiaura, jonka eteen keskelle kerääntyy lumikasa, ja keräät ilmaa eteesi, niin tuuli ei niin pahoin viilennä sinua kuin jos se viistäisi kovalla vauhdilla ohitsesi koskettaen ihoasi.

Tuulisena päivänä tarvitsee tuulenpitävän takin, esim. hengittävän sadetakin, jossa on kyllin suuri huppu. Kylmänä päivänä tarvitsee hanskat ja päähineen sekä riittävän lämpimän takin. Lähellä nollaa käytetään jonkinlaista topattua takkia, sillä muu on liian kylmä ja untuvatakki ei siedä vettä eli sitä voi käyttää vain pakkasilla, kun ei ole kastumisen vaaraa. Talvitakkeja ei yleensä voi pestä, ei ainakaan untuvatakkia, mutta puhdas lumi ei likaa. Paljon lämmittää käyttää villapaitaa ja paksua lähes tuulenpitävää kangasta olevia housuja sekä pitkiä kalsareita tais ukkahousuja ja lämpimiä sukkia. Kuivat vaatteet ovat paljon lämpimämmät kuin hiukankaan kosteat, samoin puhtaat lämpimämmät kuin likaiset. Jos käytät astetta viileämpiä vaatteita kuin muut, niin luultavasti sinun tulee kylmä, mutta jos pukeudut samoin kuin paikalliset tekemättä yhtään poikeusta viileämpään päin, niin pysyt paljon paremmin lämpimänä.

Kylmääminen on eri juttu kuin tunne, että on viileää tai kylmää. KUn kehon pintaosia kylmää, liittyy se verenkiertoon, verisuonet ovat kehon pintaosissa supistuneet, osin kai ajatusten seurauksena, ja siksi on vähäverinen ankea olo, ja siihen auttaa reipas liikkuminen ja rempseämpi toimelias tyyli sekä aterioiden huolehtiminen. Sen sijaan tunne, että on kylmää tai viileää, kertoo kehon lämpötilasta ja ympäristön lämpötilasta ja se on tervettä havaintokykyisyyttä ja silloin usein tarvitaan lämpimämmät vaatteet plus muuta lämmittelyä.
Kylmää kroppaa, jos sanoo "hytshj ku kylmä". Jos sen sijaan menee vaan pokkana "humphf humphf humphf reippaasti vaan, niin ei tule kylmä" niin pysyy paljon lämpimämpänä, ainakin jos välttää tuulisia paikkoja tarkkaan ja laittaa kädet ennemmin hihojen sisään tai taskuun ja hupun päähän kuin jäähtyy niin että palelee. Pian tarvitset hanskat ja pipon.
Iso osa siitä, että säät tuntuvat rankoilta, johtuu kai siitä, että koulu, opinnot tai työ painaa. Olen omia parannusehdotuksiani näihin kehitellyt: lisää vapaa-aikaa http://workandfreetime.blogspot.fi , lyhennetty koulu http://pikakoulu.blogspot.fi tai http://quickerlearning.blogspot.fi ja haaveammattiin http://nopeaoppisuus.blogspot.fi .

VILUSTUMINEN ja FLUNSSAn välttäminen
Kirjoittelin tällaisen. Vilustumiseen auttaa ihan lämpimänä pysytteleminen ja vitamiinit
"En nyt näitä niin hyvin tunne. Varmaan jokaiselta suomalaiselta voisi kysellä vilustumisohjeita yhtä lailla.'
Kun on vilustunut, on tärkeää, ettei saa enää yhtään kylmää. On oleskeltava koko ajan lämpöisessä, puettava villasukat, lämpimät vaatteet ja viltti sekä juotava kuumaa ja syötävä appelsiini, ja jos on ollut kovin kylmissään, niin syötävä jotakin tuhtia, edes sen verran kuin pystyy, edes pari haukkaisua. Appelsiini tai mehu ei saa olla kylmää eikä muukaan ruoka tai ympäristö. Jos on tuuletettava, niin vilustunut viltin alle vuoteeseen ja muut tuulettavat äkkiä paljon ja sitten taas annetaan huoneen lämmetä ennen kuin voi tulle viltin alta liikuksimaan huoneessa. Jos on oikein kylmissään tai enemmän vilustunut, niine i tuuleteta samasta huoneesta vaan viereinen, ovi kiinni ja annetaan ilman lämmetä ennen kuina vataan ovi. Muut passaavat. Jos on vain vähän vilustunut niin saa liikkua sen verran kuin voi niin, että on hyvä olo. Iho ei saa olla viileä mistään, saati sitten kroppa, osaksikaan, vaan lämmintä villavaatetta suojaksi, kuumaa juomaa ja lämmintä ruokaa, sängyssä makaavalle täkki ja täkin päälle päiväpeitto, jottei mistään pääse kolosta kylmää ilmaa puhaltamaan. Tuulettaa ei saa, jollei tarvii, eikä viileässä oleskella pitkään, vaikka olisi vain vähän vilustunut. Vilustuneelle on tiedotettava ympäristön lämpötilasta ja lämpötilan muutoksista sekä muiden havainnoista tämän ihon ja kehon lämpötiloista eri osissa kehoa, muttei sitä varten tarvitse häntä häiritä paria kertaa enempää, paitsi ympäristön lämpötilan muutoksista aina. Tärkeintä lienee, ettei vilustu yhtään lisää, jottei sairastu pahemmin. Kuulostele, mikä tuo vilustuneena hyvän olon ja toiveikkaamman mielialan ja tee niin. Vaatteiden, vilttien jne. on oltava kuivia ja aika puhtaita, mieluiten villaa."
"Flunssan hoitamisessa,ainakin kröhän tms, on sama kuin vilustumisen välttämisessä:lämpimät vaatteet, l'mpimäämät kuin miten vilustui, ja ei kylmässä, etenkään paikoillaan, ranteet,  jalat jakaulan luona on pidettävä lämpimien vaatteidensuojassa (pitkähihainen neulepaita tms ja ulkona väljä tuulenpitävä takki, lämpimät pitkät sukat & kengät) niin,ettei nbiin kröhän tms tarvetta tunnu olevan vaan on lämpimän palleroinen olo."

Lapsena oli kiva tuoda aika kuivia värikkäitä syksyn lehtiä sisään koristeiksi niin kuin kauniin punertavan kaarevan männynoksan tai löytämänsä hienon värisen ja muotoisen kiven, mutta lehdet eivät yleensä kestä yhtä kauan.

Säillä on omat hienoinen tuoksunsa, myös pakkassäällä, ja se on tunnelmallista.Hienoisen sään ja luonnon, vuodenajan elämän tuoksun tuntee avatessaan ikkunan tai tullessaan ulos. Kun on pidempään ulkona, tuntee pikemminkin samanlaisen sään tunnelman eikä sen tuoksua, mutta sisälle tultua, kun viileät vaatteet ovat eteisessä, tuntee sisällä ollut sään tuoksun vaatteissa.

Lokakuussa, kun puissa on vielä iso osa lehdistä ja tuuli heiluttaa oksia ja työntää takkia, on samaan aikaan karua ja kesän rehevyydestä osa vielä näkyvissä. On käytännönläheistä elämää ja säältä suojautumisen tarve. On lehtiä maassa, ruskan värit, reippailun aika ja helpommassa muodossa talven selviämisen vaatimukset sisälle tulon lämmittelyineen, jonkin verran tuhdimpine ruokineen, hanskojen ym lämpimämpien vaatteiden pukemisineen. Luonto on kaunis mutta pikemminkin jollakin tavalla vaikuttavcan näköinen tuulenpuuskineen ja karuuksineen, ja ulkona voi olla mutta leppoisat lenkit vaihtuvat käytännönläheisyyteen ja liikuntaas sekä syksyn värien katseluun.

Syksyn edetessä, lehtien varistessa ja ilmojen käydessä rankemmiksi ja talviaikaan siirtymisen myötä pimeyden painaessa alkaa kaivata lisää tilaa tunteille. Siihen "Elä ja anna toisten elää"-ohje on hyvä apu. (Se sopii Suomen ilmastoon paremmin kuin elvismäinen tuntevuus, joka kai liittyy helteen tuomaan rentouteen ja loman tuntevuuteen.) Ks. kirjoitukseni tilasta tunteille http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/10/tunteidenmukaisuudesta-kaytannossa.html . Talven tulo on kumminkin eri juttu siltä osin, että tilaa tarvitaan yhteisön tason toimivuudelle, esim. sille että yhteiskunta on järjestänyt virkistäytymismahdollisuuksia uimahallista konsertteihin, liikuntapaikkoihin, harrastuksiin, lämpimiin mukavanvärisiin vaatteisiin (lämpöiset värit tuovat hyvää mieltä joulunalusaikaan), ym. eli sivistynyt näkökulma näyttää arvonsa.

Jos syksy tuntuu rankalta, kannattaa välttää vaikutteita eri ilmastoista ja diggailla etupäässä Suomessa nuoruutensa eläneitä laulajia, ym., joilla sään kestäminen ei pohjaudu ruokaan ja oleskelevaisuuteen vaan hyväntuuliseen toimeliaisuuteen, Suomen säihin sopivaan tuntevuuteen, tunnelmatajuun ja etenkin liikunnallisuuteen sekä hyväntahtoiseen tervehenkiseen sosiaalisuuteen.
Jos puiden menettäessä viimeiset lehdet se tuntuu raastavalta, niin emotionaalisesti eheyttää oloa kai, jos omasta puolestaan on puun tukena samaan tapaan kuin flunssaisen tukena on.

Näiden säveltämieni loppusyksyyn liittyvien sävelmänpätkien avulla voi loppusyksyn elää niin paljon mukavammin, ettei osa ympäristöstä ehkä ymmärrä, että se loppusyksyä onkaan vaan luulee lintsaamiseksi tms.
Itse olen kiinnostunut lähinnä mäntypuista. Ne ovat vehreinä läpi vuoden ja niitä sattuu kasvamaan ikkunani edessä, niin että niiden kanssa on paljon helpompi.Jos loppusyksyn kauneutta katselee kuin kuvana eikä puun elämään isommalti eläytyen, niin visuaalista kauneutta on, omaa värimaailmaansa ja ulkoilun reippauden myötä viihtyvyyttä, samoin hämärän himmeän hehkun ja rauhallisuuden myötä. Tokihan pitää huomata, mitä lehtipuille käy, ei pidä jättää huomaamatta niin isoja asioita muttei ole hyvä ottaa niistä mallia silloin, kun niillä juuri on noin suuri onnettomuus. Mutta onneksi niillä on kykyä kasvattaa taas keväällä uudet lehdet ja kukoistaa kesäkausi, ja siinä välissä talvella niiden tunnelmasta voi, jos hoksaa, miten, oppia lämpimänä pysymistä talven säissä.

Lokakuun lopulla

Kappale venäläisestä Dnjeprin laulusta: "Viimeisen kerran katson Dnjepriin (joki), ennen kuin lähden täältä pois.", lauloin 2016 (siis tämän kirjoittamista 2015 seuraavana vuonna) mäntyjä katsellen kun lähes kaikki lehdet olivat pudonneet. (Monet venäläiset kai yhdistävät Dnjeprin laulun pahemåaan sairastamiseen, vaikka myös lehtien putoamiseen. Tautien ja vaivojen parantamisesta katso blogini http://parantamisesta.blogspot.fi hakemisto: täyteen terveyteen ja terveisiin elämäntapoihin vertaamalla, etäällä taudeista, syntyneitä vaikutelmia parantamisesta.)

Polkupyöräilykausi loppuu useimmilla siihen, kun tarvittaisiin hanskat. Viimeistään pyöräily tulisi lopettaa, kun teillä on paikoitellen jäätä, sillä jäisellä kaatuu helposti ja niin pyöräily jäisillä teillä on hengenvaarallista. Polkupyöriin on olemassa talvirenkaita (autoissa ne ovat talviaikaan pakolliset:.) mutta talvella lumen aikaan pyöräillessä on suuri paleltumavaara, jollei ajan ihan hitaasti körötellen, ja jonkinlainen kaatumavaarakin on ja lumen seassa auratuilla teillä voi olla jäätä.
Kylmällä ei saa istua tai saa (ainakin naiset saavat) virtsarakontulehduksen. Eetnkin pakkasella myös auton istuimet ovat liian viileät, joten täytyy istua lapasten, myssyn, istuinalusen, viltin tms päällä eikä suoraan kylmällä istuimella. 

Kun osa puista on pudottanut kaikki lehtensä ja osassa on lehtiä vielä jäljellä, voi kenties hahmottaa, miten syksyn lehdet tuntuvat suojaavan lähiympäristöään ja miten lehdettömälläkin on vastaava hiukan pienempi ympäristö, jossa se tuntuu omasta mielestään suojaavan muita, ja tuo ympäristö jatkuu alhaalla maan pinnalla kasvuston yhtenäisenä suojaavuutena joitakin kymmeniä senttejä korkeana kerroksena vähän kuin hanget tai tuulensuojaisuuden mukaan hahmotettu tila.
Tämänkin suojaavuuden tunnelman oppimiseen on hyvä laulu Sunnuntaiaamuna, johon nuotti huhti-toukokuun vaihteen kohdalla.

Lohduton olosyksyllä puiden pudottaessa lehtensäliittyy ainakin osin siihen, kun koulu tai työ tms elämän iso tekijä painaa, joten harrastuksista olisi iloa. Myös kehon pitäminen lämpimämpänä tekee olon mukavammaksi.
Jos on hermostunut vellova olo, jotenkin holtiton, niin se kai liittyy joko unenpuutteeseen tai esim. siihen, ettei osaa syksyn elämistä ollenkaan, mutta voi se olla muutakin. Puihin ei saa nojata silloin, kun ne ovat pudottaneet melkein kaikki lehtensä, vaan on oltava etäisempi, ihan vain katseltava, eleltävä. Lisäksi tarvitsisi sisällä olla talviajan sisävaatteet koko ajan ja usein myös lämmin viltti.
Jos lehtien putoaminen tai jokin muu syksyssä tekee mahan kipeäksi, meinaa se kai, että tuo asia on tunteille liian ikävä. Siksi ei pitäisi sen kanssa niin vahvasti olla vaan hommata muuta kivaa elämänsisältöä ja olonsa lämpöisen mukavaksi ainakin välillä. Nämä vuodenaikojen elämisen ohjeet voivat myös olla avuksi, etenkin niiden musiikki.
Tropiikissa ei ole meidän vuodenaikojamme. Jos syksy tekee kamalan huonon olon, esim. lehdettömät puut, olet kenties epähuomiossa ottanut mallia jostakusta, joka ei ole aiemmin elänyt yhtään kokonaista syksyä. Samoin voi kai käydä, jos otat mallia jostakusta, joka nojaa sellaiseen, joka ei ole elänyt yhtään syksyä.
Ihmisten tadoissa elää loppusyksy on niin isoja eroja, että jotkut kai olettavat toisten lintsaavan loppusyksyn, mutta esim. kauneustajunsa voi säätää nauttimaan loppusyksyn kauneudesta, ja ulkoilujen pituus sekä lämpimät vaatteet vaikuttavat mielialaan yllättävän paljon, samoin harrastukset yms kiva tekeminen versus niskassa painavat ikävät asiat.
Vaikutelma roikkuvista kuolleista oksista, jotak eknties ovat likaisia tai joissa olisi kuolleita lehtiä, ovat kai tropiikkilaisten näkemys tai sitten pimeässä kulkevan tai fyysisesti rasittuneen (syö paljon (aterioita & napostele), ota leppoisasti, lepää paljon ja pysyttele ihan lämpimänä). Kun ulkona katselee ympärilleen, niin puissa on iloisesti lepattavia keltaisia tai vihreitä lehtiä, ja ainakin oksat ovat terveet, niihinhän kasvaa keväällä uudet lehdet. Lisäksi maassa on pudonneita lehtiä kuin suojaavana kerroksena, ei kamalalla tavalla kuten tropiikkilaiset väittävät. Mene ulos ja katsele puita ja pudonneita lehtiä lähempää niin, että näet hyvin.

Myös kun puut syksyllä pudottavat lehtensä, tuovat viherkasvit ikkunalla näkymään miellyttävyyttä ja näyttävyyttä.

Lokakuun lopulla kellot siirretään talviaikaan ja niin pimeys tulee kellonajoissa mitaten jo tuntia aiemmin illalla.

Hämärän ajassa on oma viehätyksensä. On hiljaisempaa, rauhallisemman elon aikaa, kotoisampaa, vähän kuin ennen vanhaan maalla heinikkoineen, pensaineen, tunnelmallisine hiljentyneine elämänmenoineen.
Pimeälläkin näkee yleensä jotakin, jos ei häikäise silmiään katsomalla lamppuihin tai kirkkaasti valaistuun vaan antaa silmien tottua pimeään. Ainakin kaupungeissa on lähes kaikkialla jotakin valoa. Sää voi olla vaikuttava kokemus pimeän aikaan. Ikkunoista loistavat kotien valot lämpöisinä. Ja kunt ulee sisälle, niin vastaan loistavat valot ja ovella lyö vastaan lämpöinen ilma, sisällä on lämmintä ja mukavaa, teetä ja haukattavaa  sekä mahdollisuus kuivata vaatteet ja viettää ilta lämpimässä valoisassa mukavasti puuhastellen, seuraakin on.

Jos ikkunalla onpikkuinen palmu ja muita viherkasveja, voi se tuoda olohuoneeseen samaa viehätystä kuin kaipuussa etelänmatkalle.

Apulaiseni villakoira tuotti tällaisia sävelmiä, kun mietin josko talveen vielä tarttis jotakin säveltää, vaikken oikein osais. Eka on reilu pari viikkoa varhempi, ennen lunta ja tokan aikana oli jo hienoisesti lunta.

Loppusyksy 

marraskuun alusta joulukuun alkuun taiu lumen tuloon

Marraskuun alkupuoliskolla ovat ruotsalaisuuden päivä ja isänpäivä. Isänpäivää kyllä yleensä vietetään, mutta niitä ei kannnata jäädä märehtimään marraskuuta opettavina, sillä molemmat ryhmät ovat taitamattomampia elämänviisaudessa kuin suomalaiset keskimäärin.
Marraskuun alussa on myös Pyhäinmiestenpäivä tai Halloween tai kekrijuhla. Pyhäinmiestenpäivä on perinteistä suomalaisuutta ja silloin käydään haudoilla ja viedään kynttilöitä haudoille, ja kotona kai syödään pataruokaa tms marraskuun säihin sopivaaperhepiirissä, muttei kai niin moni sitä vietä. Halloween ei kuulu suomalaiseen perinteeseen ja kuulostaa epäviisaan ihmisen syksykäsitykseltä. Satokauden päätösjuhla kekri kuulostaa kiehtovalta olkipukkeineen ja tulineen, mutten sitäkään tunne, mutta kai se ainakin koululaisten marraskuuhun olisi kiehtovan erilaista elämänpiiriä.
Yleensä suomalaiset eivät pidä hyvänä juhlia marraskuussa, vaan tuumivat niin kuin yleensäkin juhlista, että tyytyväinen arki on paljon tärkeämpi, ja että juhlitaan mieluummin silloin, kun luonto ja olosuhteet ovat juhlimisen arvoiset. Hyvää mieltä marraskuuhun tuovat harrastukset, lämpimät vaatteet, lämpöiset värit ja kyllin tuhti ruoka, lähinnä kai pataruokia lämmöntuotantoon.


Kaksi sävellysyritelmääni lokakuun alusta 2019 syksyn lämpimänä pysymisen taidosta: Sää oli epätavallinen: lokakuun tapaan lämpimän oloinen mutta satoi räntää ja tuuli vähän. Minulla oli lämmin, kun oli tuulenpitävä väljä takki ja tuulenpitävä pitkä hame, joka ei lepata, sekä lenkkarit.

Lue syksyosion kylmenevien säiden ohjeita.

Lauluista loka-marras-joulukuulle sopisivat ehkä Tuonne taakse metsämaan, Metsäkukkia, Suomen laulu ja Arvon mekin ansaitsemme sekä Nisse-polkka.
Räntäsään lämmöntuotantoon venäläinen laulu Stenka Rasin komeasti laulettuna venäläisen mieskuoron tyylisesti.

Pimeänä vuodenaikana on helpompaa, jos päivittäin valoisaan aikaan ulkoilee edes jonkin verran ja katselee ympärilleen ulkoillessaan, etenkin maisemia ja elämää, vaikkapa ruokatauolla puolen päivän aikoihin.

Lue syksyosiosta sadesään ja säiden viilenemisen ohjeita.
Marraskuussa yleensä hanskat ja hattu ovat tarpeen, viimeistään räntäkelillä, jolloin paksusta vettä kestävästä takista ja vedenpitävistä kengistä (missä tärkeintä on ehjät pohjat) on paljon apua. Vaihtoehtoisesti voi pukea paksun villapaidan takin alle.
Räntäkelillä ulkoiltua kannattaa keittää teetä heti sisälle tultuaan ja laittaa jo eteisessä villasukat jalkaan, kun en esin ottanut ois mahdollisesti kastuneet sukat. Kastuneet kengät olisi laitettava kuivumaan aika pian, joko patterille tai rullalle käärittyä sanomalehteä niiden sisään ja vaihdettava kuiviin kun kastunut. Kuivissa kengissä on paljon mukavampi ulkoilla kuin märissä.

Kehtolaulussa Ljuuli ljuuli on jotakin, mikä muistuttaa lumen tunnelmaa, ainakin näin ensilumen aikaan.

Loka-marraskuun vaihteessa 2017 tuli Savonlinnaan ensilumi ilman edeltäviä räntäsäitä ja parin nuoskapäivän jälkeen pakkanen tippui vajaaseen kymmeneen pakkasasteeseen. Räntäsäät opettavat ihon ja kehon pitämistä lämpimänä, kun räntä läiskii vasten kasvoja. Pakkasella on paleltumavaara. Silloin on olennaisinta, ettei pidä seuraa kenellekään yhtään ja että on raju kuin selviytymiseen orientoitunut villieläin, jotta itsenäisyydellä saa lämmöntuotannon ja verenkierron toimimaan, liikkeeet vapaiksi, ei yhtään vaimennetuiksi. Tarvitaan Stenka Rasin -räntäkelilaulun lämmöntuotantoa ja rajuutta ja itse säiden osaamista, jota joululaulut ym talvilaulut opettavat. Tärkeää on, että toisaalta pukeutuu lämpimästi, jottei viilene ihan liikaa, ja toisaalta vielä jonkin verran viileästi, jotta keho tajuaa, että on lämpimänä pysymisen tarve.

Kuvan nurmikentän lähimmässä osassa on lumi harmahtavaa eli räntämäistä ja seassa on lätäköitä. Keskellä ja kauempana on lumi valkoista eli siinä ei ole niin paljoa vettä seassa ja se on laskeutunut nurmikon päälle lumimaisesti, vähän kuin puuteri. Metsikön reunassa on vielä lämmin maa lämmöllään sulattanut lumen ja rännän, samoin etualan pihatiellä. Metsän suojiin tulee lumi vasta myöhemmin ja sitä on oksiston vuoksi vähemmän. Tämä lumi on vielä räntämäistä, mutta leijailee kumminkin.
Lumen tulo tuo hiljentyneen olon ja jotenkin suojaisan.

Kylmää ei paljoa kuulostella, niin kroppa pysyy lämpimämpänä.
Marraskuussa astetta lämpimämmät vaatteet, kivanväriset ja -kuvioiset,
mm kirjavat lapaset ja villapaita. Plusasteilla hiostavat lenkkarit
tai kumusaappaat pitävät jalat aika lämpiminä ja kotona sitten kuivat
villasukat jalkaan.
Marraskuun värit ovat kauniita pastellisävyjä tms., maan pinta ja
kasvit huurteessa, kuin varoen lähestyttäviä, kuulaassa ilmassa näkee
kauas ja jos hauraaseen värimaailmaan orientoituu, niin luonto on
kaunis.
Räntäsade ei läiski niin ikävästi vasten kasvoja, jos on lähinnä vain
lähiympäristöönsä keskittynyt: huomaa räntähiutaleet ja tuulenpuuskat
30-50 cm ja lähempänä kasvojensa edessä ja kehonsa ympärillä.
Tästä näkökulmasta tulee mieleen metsäjänis, joka itse
lämpöisenä loikkii varovaisena nuorten puiden viidakossa.
Aiemman kulkijan polku käy läpi räntäsateisen maiseman kuin
joulukortti: lähellä jäljet ja puun okset tien yllä, kauempana avautuu
miltei luminen maisema.
Räntäsade pakottaa avaamaan silmät luonnolle ja säälle, jolloin
epäterveellinen sisätyö jää kauemmas ja elämänrytmi saa väriä
ikiaikaisesta elämäntavasta säiden ja luonnon ehdoilla, ikiaikainen
luonnon kauneus on saanut vallan.

Sisätiloissa lämmittelyn ohjeita reilusti yli sata http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html .

Kylmä ja kostea ovat rankka yhdistelmä iholle. Jollei ole käsineitä tai jos käsineet ovat kastuneet, niin käsien iho usein kärsii. Siihen tulee karheutta ja halkeamia kuin ryppyjä, mihin auttaisi käsien pitäminen kuivina ja lämpiminä ja vedetön pakkasrasva, mutta kosteusvoidetta iholle ei saa viileinä vuodenaikoina laittaa, sillä se viilentää ja tuo iho-ongelmia. Myös muut voiteet voivat vaikuttaa vauriituneeseen ihoon eri tavoin kuin terveeseen ihoon, esim- käsiä turvottaen.
Jos kädet pesee, on ne heti kuivattava huolella ihan kuivalla pyyhkeellä, joten pyyhkeitä kenties pitäisi olla useampi. Samoin suihkussa käytyä kuivattava heti kunnolla isolla ihan kuivalla pyyhkeellä ja eri pyyhe hiuksille, puettava heti lämpöisesti päälle ja mentävä ulos vasta, kun on ihan kuiva, etenkin korvakäytävät kuivat, jottei tulisi korvatulehdusta, ja iho ei enää yhtään kostea, jottei se vaurioituisi kylmässä ja alkaisi kaivata ties mitä voiteita, mitkä taas altistavat sitä pakkasvaurioille ym viilentymiselle vaaroineen.
Räntäsäässä ulkoiltua tekee joskus hyvää käydä ihan, suorastaan kovin, lämpimässä suihkussa - tai saunassa, kunhan kuivaa kunnolla jälkikäteen niin, ettei ehdi yhtään jäähtyä, ja pukee kuivaa puhdasta ylle. Muttei kai joka päivä vaan silloin kun kaipaa lämmintä kosteaa puhdasta, illan oleilua.

Jos sormia särkee loppusyksystä, ovat ne ihan liian kylmät, yleensä siksi, että sormikkaat ovat kastuneet. Silloin ne tarvitsee lämmittää kunnolla kylkiä vasten takin ja paidan alla ja vetää hihan sisään, missä ei tuule ja ilma on lämpimämpää. Seuraavalla kerralla vedenpitävät hanskat tai paljon paksummat ainakin, esim. paksut lapaset.
Jos räntäsateella kasvoissa tuntuu kipua, kun räntä osuu ihoon, niin iho on liian kylmä . Räntäsateella ihon tulisi huokua lämpöä, mikä tarkoittaa sitä, että olisi ennen ulos räntäsateeseen menemistä syötävä räntäsateessa ulkoilun vaatiman verran enemmän lämmintä ruokaa, jotta keho jaksaa tuottaa paljon lämpöä. Räntäkeleihin sopii lauluista ehkä joululaulu Nisse-polkka.
Jos on miltään osin niin kylmä, että tuntee kipua, niin se on kehon varoitusmerkki käyttöohjeen vastaisesta toiminnasta ja silloin on otettava lämmittelyn tarve tosissaan ja mentävä äkkiä sisälle lämmittelemään.
Talvella on iho paleltumisvaarassa, samoin sormet ja varpaat, nenänpää, korvannipukat,poskipäät jne, joten koko kehon pitäminen lämpimänä ulkoillessa on opittava viimeistään loppusyksystä.

Siinä vaiheessa, kun syksy tai talven tulo tuntuu ikävältä, kannattaa ottaa tilaa omilla tunteille: keksiä jotakin mukavaa vapaa-ajan tekemistä, pukeutua lämpöisesti ja kivan väriusiin vaatteisiin, mm jotakin lämpimän punaista tuo hyvää mieltä lähes kaikille. Kun ulkona on kylmää ja ankeaa, tapahtumissa käyminen piristää kovasti. Joulun alla on joululaulutilaisuuksia ja jouluvalmisteluja, marraskuussa kenties konsertteja, harrastuksia, urheilua, mukavaa puuhailua kotona, ystävien kanssa vietettyä aikaa yms. Kun näitä laitta korvan taakse ja muodostaa niistä taloja talvikaudeksi, niin saa siitä hyvää mieltä pitkään.
Niin kuin joulukuussa joulun lähetessä enemmän, niin hyville asioille otetaan hiukan tai joskus enemmänkin tilaa työltä ja koululta, etenkin pakkotahtisuudelta ja tiukoilta aikatauluilta, niin mieliala pysyy paljon parempana ja sen myötä jaksavaisuus myös.

Radio usein soittaa vuodenaikaan sopivaa musiikkia, esim. marraskuussa näköaistivoittoista tunnelmatajuista lämpöisenä pysyttelevää toimeliasta. On varmaankin radioasemasta kiinni, miten se vaikuttaa mielialaan. Lämpöisenä pysymisen kannalta on kai hyvä kuunnella reipasta tunnelmatajuista musiikkia.

Keski-Euroopassa on talvella pidempi aika, jolloin lämpötila on nollan tienoilla. Niinpä heidän asenteestaan "lumeen" oppii kai rännän kanssa elämistä. He esim. kai ajattelevat, että lumi kastelee ja että lämmin ateria tuo hyvää mieltä talviaikaan, kun on lunta. Heidän lumisadekuvissaan ihmisten elämänpiiri on pienentynyt aivan lähiympäristöönja he heittelevät toisiaan lumipalloilla takkiin. Nämä sopivat vain rätntään ja nuoskalumeen. Suomen talven pakkaslumi ei kastele eikä niin tarvita höyryävän lämmintä ateriaakaan vaan vain tavalliset ateriat, jollei ulkoile pakkasessa pitkään ja kylmety.
Keskieurooppalaiset eivät kai niin pidä pakkasesta. Suomen talven langan päästä kiinni saamiseksi pitäisi sen vuoksi kokeilla jotakin ihan suomalaista kuten vaikka untuvatakki pakkasilla tai hiihtoretki pikkupakkaselle kivassa säässä. Mieluummin jo nuoskalumen lumilinnat ja lumilyhdyt rakentaa suomalaisittain ja vain räntäkeliin mallia Keski-Euroopasta. Suomalaiset tietävät, että räntäkeli on rankempi aika ja siksi ollaan enemmäns sisällä ja syödään lämmintä ruokaa iholle osuvan rännän tuoman energiahukan kattamiseksi, kun taas keskieurooppalaisille nuo piirteet vaikuttavat talven rankkuudelta. Voi siis sanoa, että Suomen talvi ei ole yhtä rankka kuin Keski-Euroopan, sillä räntäkelien mentyä täällä voi taas huoletta ulkoilla ja lumen tultua on kovin paljon kauniimpaa ja viihtyisämpää ulkona.
(Olisiko tässä laulu-& värssyn laatimisohjeessa yksi helpotus vähälumiseen tai lumettomaan talveen, jos onnistuisi jotenkin jakamaan elämänviisautta, levittämään sitä laajemmallekin https://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2017/07/pe-28-heina-2017-omasta-paasta.html )

Jos marraskuussa elämä vaikuttaa rätsähtelevämmältä kuin haluaisi, ja jos toivoisi joulun odotuksen jo alkavan , niin voi keittää riisipuuroa (ohje puuroriisipussin kyljessä: 2dl vettä ja 2dl puuroriisiä, keitä pari min kunnes lähes kaikki vesi on imeytynyt riisiin. Lisää 1 litra tavallista matoa (sin. tai pun.) ja keitä 40 min, hämmennä vlillä. Lopuksi lisää suolaa ja puuro on valmis.) ja rukoilla keittäessään hiukan jotakin, niin meininki rauhoittuu joulunodotukseen päin.

Kutomisen sanotaan jotenkin onnistuvan pehmentämään ilmapiiriä. Olen kirjoittanut kutomisohjeita: helpompaa ja mukavampaa: lankojen valitsemisesta, silmukantekotavoista, silmukoiden laskemisesta ja työtauoista ym, lapasten ja sukkien kutomisen ohjeet   http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html

Lehtien pudottua puista on luonto lohduttomampi kuin muina vuodenaikoina, etenkin kun on pimeää, märkää ja kylmää. Niinpä mökkeily tai luontoretkeily ennen lumipeitteen tuloa ei piristä vaan voi jopa masentaa paljon ja viedä voimia. Sen sijaan kannattaa ulkoilla hiukan ja ennen kuin on kroppa viilennyt laeta sisälle, lämmitellä kunnolla, nauttia valoista, lämmöstä, tapahtumista, aikenlaisista ihmisten maailman tekemisistä musiikista liikuntaan, harrastuksiin, ystäviin, kodin laittamiseen viihtyisäksi, lämpimien vaatteiden ja hyvien kenkien etsimiseen. 
Säitä voivat paremmin osata ne, jotka jatkuvasti ovat vuodenaikojen säiden kanssa tekemisissä jotakin puuhaten tai vähän kerrallaan, kuten koiria päivittäin ulkoiluttavat. Heillä usein myös on paremmin säähän sopivat vaatteet ja ymmärrys lämmittelyn tarpeellisuudesta sekä sisällä ja ulkona olemisen vaihtelusta.

Lehtien pudottua puista olisi katseltava l'hinnä mäntyjä siten kuin kesäaikaan puita tunnelmineen ja vain vähän, etäisemmin tuntein ja tunteiden kannalta varovasti lehtipuita, enemmänkin väreistä ja kauneudesta nauttien kuin vehreyttä etsien.
Mäntyjen katselemisen sanotaan auttavan epäonnistumisissa, joten ehkä se auttaa, jos ei marras-joulukuussa osaa vuodenaikojen kanssa elämisen taitoia.
Koivuista ja männyistä voi oppia sään kanssa elämistä, jos sää tuntuu rankalta.

Loppusyksyn liukkailla keleillä kulkemisesta tämän blogin osiossa Suomen talvi ja kylmän kestäminen http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/suomen-talvi-ja-kylman-kestaminen.html .
"Liukkaat kelit
Jää on liukasta. Vielä paljon liukkaammaksi sen tekee, jos sen päällä on vettä, jolloin kaatuu helposti. Syksyllä ja keväällä, kun sulaa ja jäätyy vuorotellen, on jäisiä kelejä niin, että epätasaisen jään päällä on vettä. Silloin on tajuttava, että koko ajan voi kaatua.
Kaatuessa lysäytetään peffa maahan kuin säkki, lösähdyksen loppuosasta iskua pehmentäen, ja otetaan kädellä myös tukea pehmeästi eikä jäykästi, sillä isku voi tuottaa luunmurtuman ranteeseen. Myös lonkkaluunmurtumat ovat jäisillä teillä yleisiä etenkin vanhoilla ihmisillä. Kaatuessa lisäksi yleensä vaatteet kastuvat, joten täytyy mennä heti sisälle vaihtamaan kuivaa ylle.
Astuessa liukkaalle jäälle astutaan tasaiseen kohtaan tai laaksoon niin, ettei alusta ole viettävä, ja pidetään jo astuessakin jalkapohja ihan paikoillaan jäähän nähden. Näin askelista tulee lyhyitä ja kulusta hidasta, mutta paikoillaan oleva jalanpohja pitää jäällä paljon paremmin kuin liikkuva. On myös olemassa jotain liukuesteitä kenkiin, mutten ole niitä koskaan tarvinnut.
Talvella saattaa lumiauran jäljiltä olla lähes huomaamaton kova aivan sileä pinta, johon kaatuu helposti. Parasta kiertää sellaiset!"
Varo, etteivät polvesi väänny kaatuessasi.
Liukkaat paikat pääsee kiertämään polun reunoja pitkin, mutta silloin käy helposti niin, että polku levenee sekä askelten jälkien kohdalle että niiden laajaan ympäristöön, ja niin on sekin osa liukas. Siksi ei ole hyvä kiertää liukkaita paikkoja kokonaan tien sivuun astuen vaan vain puolella jalalla astua karheammalle ja puolen jalkaa polulla liukkaalla, niin jää karheaa pitävää polkua myöhemmäksikin eikä tule kaaduttua.
Liukkaalla kulkiessa tulee paljon ihan pieniä sivusuuntaisia horjahduksia ja niin lihakset ovat seuraavana tai sitäseuraavana päivänä kipeinä ja on kovin jäykkä olo, mihin kai auttaisi (vaikka kipeys johtuisi kaatumisesta, jolloin lihaksia on äkkiä kylminä liikuttanut) sauna ja jonkin verran myös kehon pitäminen ihan lämpimänä. Jäykästi ei ole hyvä kulkea jäällä vaan pitäisi olla pehmoisen lötkö, niin ei kaatuessa satuta itseään ja pienet korjausliikkeet ovat helpompia. Liukkaalla kuljetaan ihan hitaasti, etenkin, jos kehosi on jäykkä!
Liukkaalla kaaduttua ovat yleensä lihakset pari päivää kipeinä ja kulkeminen (osassa liikkeitä) raihnaista.
Kun liukkaan kelin jälkeen pakastaa, niin maa jäätyy eikä ole enää niin liukas, mutta on jonkin verran liukas kumminkin.

Mieliala pysyy parempana, jos iho ja koko kroppa ovat lämpimät myös sisätiloissa, missä se onkin helpompaa.

Jos lunta sataa aikaisin, kun maa ei ole vielä jäässä, niin se sulaa vedeksi ja rännäksi maassa, mikä kyllä voi kastella kengät, mutta kasvoille ja vaatteille se kumminkin on leppoisampaa kuin räntä.

Loppusyksystä lämpötilakysymykset vaativat huomiota. Silloin on hyvä kiinnittää huomiota myös siihen, mikä on oman kehonterve normaalilämpötila, joka tuo hyvän mielen ja tunnelmatajun ja on paras toimeliaisuudelle ja liikkumiselle. Eri ihmisille sopii eri kehonlämpötila ja joillakin on hyvä, jos jalat ovat lämpimämmät kuin muukroppa tai toisella raajat viileämmät kuin keskikeho, mikä nyt tuo hyvän mielen ja toimeliaisuuden.

Talvi

(joulukuun alku on alkutalvea, joulukuun loppu, tammikuu ja helmikuu talvea ja maaliskuu kevättalvea eli kevääna lkua)

Ensimmäiset lumisateet ovat yleensä nuoskalunta, josta on kiva tehdä palloja ja vaikka lumilyhty pihalle tai portinpieleen. Jos nuoskaa on paljon, lapset rakentavat lumiukkoja ja lumilinnoja. Nuoskalla heitellään (lapset etenkin) usein lumipalloja, mutta täytyy varoa, ettei heitä toista pallolla, jossa on hiekkaa tms silmiin osuessaan vaarallista. Nuoskaa voi koskea paljain käsin, jos laittaa heti taas lapaset käteen. Nuoska kastelee vaatteet, jotka tarttee laittaa heti sisälle tultua kuivumaan.
Nuoskalumi kastelee vaatteet ja sisälle lämpimään palattua on jonkin ajan päästä kumma olo, vuodenajalle juuri tyypillinen, tietää jotakin tehneensä, on aika lämmetä taas kunnolla kokonaan. Kehon lämpimistä osista lämpö leviää sisätiloissa niihin, jotka viilenivät ulkona. Kehon pinnalla kuuluu elää jonkin verran pöpöjä. Ulkona pakkasessa ne kuolevat ja hyvä olo palaa vasta, kun vaatteiden suojista ja sisätilojen lämmöstä, esim. lämpimästä vedestä, on jonkin verran pöpöjä palannut ulkona viilenneisiin kohtiin, niin kuin terveessä lämpimässä kehossa kuuluu olla. 
Jos rakentaa tottumattomana lumilinnaa, ovat lihakset seuraavana päivänä tai kahden päivän päästä kipeinä, mihin auttaisi sauna heti saman päivänä, kenties myöhemminkin jonkin verran. On myös tärkeää lämmetä kunnolla heti sisälle tultua, sekä lämpimässä oleskelulla ja lämpimin vaattein että lämpimät ateriat huolehtimalla.

Tapaan lämmittää kasvojani ja pääni sivuja & kaulaa paljailla käsilläni, jos ne pakkasessa viilenevät, mutta muuten pysyn yleensä hyvin lämpimänä, mutten yleensä ulkoile kuin vartin tai puoli tuntia kerrallaan. Mutta pidän talvesta, joten yritän tämän vuoden 2019-2020 talven aikana säveltää jotakin talviulkoilusta. (Nämä talvimelodiat opettavat lämpimänä pysymisen ja säistä nauttimisen taitoja, joten itse säät eivät ole yhtä lämpimät.) Tässä eka yritelmä:

Viihtyvyydestä sisällä, alkutalvesta

10.12.2019   One easy way to stay warm in the winter is to be well eaten and to kind of curl to warmth, to not to wander far from the shelter of one's clothes. And if one has gotten cool, to warm the insides of one's limbs and body like a hair dryer blowing heat from the central parts of the limbs and torso, along the limbs and torso, all the way to the surface of the skin but not out of the body. And the keep the air inside the clothes and a centimeter or two from the face etc quite warm. But so one does not experience the wetaher strongly and not as refreshing.
When one meets the weather as an ages old challenge, one can via being an individual stay warm. But if one is not so clearly an individual löike in good objectivity or tv documents of birds by the ice sea, then the social ways often lead to lack of blood near the surface of the body and so one's skin is too cold. The same happens if one keeps company to people who are indoors when one oneself is out in the cold. One should instead enjoy the winter weather, drown in the winter weather, it's beauty, and so be an individual in practice and stay warm. The ages old challenge pf the wetahers and nature is refreshing and good for the spirit, bring a content happy mind.

Lunta ja pikkupakkanen, vielä pimeän aikaan kävelyllä, lunta myös puiden oksilla, mutta lämmitin poskiani käsilläni.

Tuuli kylmentää kovin. Tuulta vasten kävellessä nosta usein rukkaset hetkeksi suojaamaan kasvoja, jotta saat palautettua niille lämmön. Jos tuulee sivulta, niin pidä suurimman osan aikaa tuulen puoleista kättä pään sivun suojana.

Tavallinen lumisade, aika lämmin sää, sataa karvahattuja

Lumisateessa, katulamppuja siellä täällä

Valon tunne pilivisenä päivänä, hiukan lumisadetta, katsellessa jalkoihin, taivaalle, mäntyä pään päällä

Nuoskalumi on etenkin lapsista kovin kivaa, kun siitä saa palloja, mutta se kastelee vaatteet. Kun on nollassa,ei tarvitse pelätä paleltumia, mutta pian voi taas pakastaa, minkä huomaa lumen pinnan kovettumisesta ja kosteuden muuttumisesta purevammaksi ja jäätävämmän oloiseksi ihan vain kostean sijasta, ja silloin on taas paleltumavaara.

Kun maassa on loskaa tms lätäköitä, niin mieliala on olennaisesti kiinnis siitä, kastuvatko kengät. Siksi on hyvä sellaisina päivinä käyttää isoja kumisaappaita, joissa on paksut villasukat, tai sitten kaupassa myytäviä loska- ja talvisaappaita, siis isolta osin vedenpitäviä talvisaappaita.,

Jos haluat oppia säveltämään, lue tämän vuodenaikakirjoituksen toukokuun alusta kevään laulamisen ohje.

Talviulkoilun taitoja opettavat useimmat joululaulut. Kovalla pakkasella lämpimänä pysymiseen paras lienee Jouluyö, juhlayö.

Lähetin eilen tämän tekstini eskimoille, ja siitä taas tuli jossain määrin kkrraahh-mallinen vaikute.

Tämän vuodenaikakirjoituksen räntäsään sävelmät ja talviulkoilusävelmät ovat ulkona säveltämiäni, jotta lämpimänä pysyminen olisi helpompi oppia.

(Tarkoitukseni oli säveltää ensin lämpimänä pysymisestä ja sitten talvulkoilun tervehenkisyydestä ja nautittavuudesta, mutta säät ovat olleet epätavalliset, ja niin tuo jälkimmäinen lykkääntyy kai ensi vuoden talveen.)

Kun on lunta ja ei niin paljon pakkasta, niin on kiva välillä juosten vilistää vaikkapa 10 metriä tai jos intoa on niin vähänenemmänkin. Rytmin vaihtaminen tekee hyvää lämmönsäätelykyvylle ja viihtyvyydelle,mutta juokseminen vaatii, että talvisaappaissa olisi umpipohjat eikä tyhjiä lokeroita, jotka eivät kestä jalan painoa. 

Vetinen keli talvella on kai kiva luokitella alkutalveksi tai kevään puolella talvea olemiseksi mutta tunnustaen, että on vielä kovienpakkasten vaara, niitä voi olla tulossa, usein on talvella niitä ollut ja säät vaihtelevat paljon jo yksittäisenä talvena.

Pakkasella ulkoillessa on paleltumavaara, siis taitamattomalle loppuelämän vammaisuuden vaara tai kuolemanvaara. Erityisen tärkeää on, että ulkoiluvaatteet suojaisivat koko kehon kyllin lämpimästi, mikä on osin kyse väljyydestä, jotta vaatteen alla on lämmintä ilmaa, ja tuulenpitävyydestä sekä lämpimästä villa- tai karvakerroksesta tms vaatteen sisäpuolella. Esim. talvisaappaiden on oltava lämpimät ja suojattava myös nilkan seutu sekä pidettävä varpaat lämpiminä. Takin on suojattava kaula tai sitten on oltava joka kerran huolella hyvä kyllin iso kaulaliina, joka suojaa koko kaulan seudun, mieluusti myös poskien alaosan ja korvien myssyn alta näkyvän osan, tuulelta sekä lämmittää villan tapaan. Sekä saappaiden että tuikitarpeellisten ranteetkin kokonaan suojaavien karvarukkasten on oltava niin väljät, että varpaat ja sormet eivät osu vaatteen viilenneeseen sisäpintaan vaan ovat lämmintä ilmaa vasten. Saappaassa voi olla parikin villalsukkakerrosta tai karvavuori tai huopavuori tms, ison rukkasen sisällä vastaavasti lapanen tai pari. Iso huppu, joka suojaa kasvot myös sivutuulellta (reunus), on hyvä hätävara, jos ilma kylmenee tai alkaa tuulla, niin äkkiäkotyiin palatessa voi sen avulla pysytellä lämpimämpänä, mutta siksi sitä ei ole hyvä tavallisesti käyttää, sillä joustonvaraa tarvitaan. Väljä tuulenpitävä hengittävä sadetakki, jonka alla lämmin vilalpaita, on yllättävän lämmin talvella. Vastaavasti alas asti ulottuva lepattamaton tuulenpitävä hame, jonka alla väljät verkkarit, on myös lämmin, kuin pressu, jos on talvisaappaat, muttei huonommissa kengissä.

Sisätiloissa lämmittelyn ohjeita pitkästi tämän blogin kohdassa http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html . Ne ovat oikeastaan perusohjeita lämmittelystä ja niitä tuli yllättävän paljon, vaikka luulin, että vain "Pue lämpimästi yllesi ja liiku!"


Lue syksyosiosta viileiden ja kylmien säiden ohjeita.

Talviulkoilusta tämän blogin kohdassa Suomen talvi ja kyömän kestäminen http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/suomen-talvi-ja-kylman-kestaminen.html . Siinä on myös syksyn liukkaista keleistä ja talvivaatteiden valitsemisesta sekä talviautoilusta varoituksia.
"Suomen talvi on kylmä ja kylmän kestäminen vaatii taitoa, vaikka siitä tuleekin pitkälti arkinen rutiini.
Pääasia on, ettei mikää kehonosa palellu pakkasessa. Arimpia ovat poskipäät, nenänpää, korvat, sormet ja varpaat. Paleltumisvaarassa oleva osa on heti lämmitettävä, yleensä paljain käsin. Vaaran tunnistaa alkavasta tunnottomuudesta. Sen jälkeen on muistettava lämmittää kädet esim. kylkien tai kaulan lämmintä ihoa vasten ja rukkaset heti käteen.
Lämpöisen sisätilan on aina oltava niin lähellä, että sinne pääsee heti tarvitessaan lämmittelyä ja ovi on saatava auki kohemisinkin sormin. Kylmässä sirmet usein menevät kömpelöiksi.
Pääasia pakkasen kestämisessä ovat lämpöiset vaatteet: lämmin talvitakki, joka on ainakin keskellä talvea untuvatakki, villapaita, pitkät kalsarit tai paksut puuvillaiset (ei nylon, joka on syksyn ja kevään vaate)) sukkahousut, talvisaappaat, (pitkään ulkoillessa lämpöhousut), myssy ja paksut Thinsulate-lapaset tai lämpöiset rukkaset sekä kaulaa ja kasvoja suojaamaan kaulaliina. Olennaista on välttää tuulisia paikkoja kuten aukeita alueita ja pitkiä suoria katuja.
Talvella tulee ulkoillessa usein kylmä ja silloin mennään HETI sisälle lämmittelemään pitkäksi aikaa. (Ei saa jäädä ulos, jos on kylmä. Tarvittaessa on mentävä lähimpään taloon lämpimään eteiseen lämmittelemään ja pyydettävä kuumaa juotavaa.)
Sisään tullessa riisutaan heti ulkovaatteet (siis takki, pipo, lapaset ja kengät), (niin lämpö pääsee suoraan vaikuttamaan kehoon eikä jää vaatteiden eristämäksi,) (vieraassa talossa vain avataan takki ja riisutaan hanskat, hattu ja ehkä kaulaliina) ja laitetaan heti lämpöiset kuivat ja puhtaat villasukat jalkaan (ja kietoudutaan jalkojen osalta vilttiin jos asunto on viileä) sekä heti teevesi tulelle. Käydään ehkä vessassa ja pestään kädet lämpöisellä vedellä. Juodaan teetä ja syödään ehkä lämmintä ruokaa. Pelkkää kuumaa vettä ei saa juoda, sillä talven mittaan tulee juotua paljon kuumaa ja silloin suolatasapaino järkkyy, jos ei veteen ole lisätty teetä, mehua, hunajaa, lihalientä tms. Olennaista on lämmitä ihan kokonaan. Jos on oikein kylmä ollut, lämpimässä tulee pian raukea olo ja jopa nukahtaa puoleksi tunniksi (tai pariksi tunniksi) (lämpimän viltin alle, katso kuten ulkonakin, ettei minnekään jää viileää ilmaa tuovia aukkoja, vaikkei se sisällä niin kovin tärkeää ole). Silloin ehtii lämmitä aika hyvin ja herätessä on parempi olo. Lämpötilanvaihdokset vaativat keholta huomiota, jotan on hyväksi levätä, jos kerran tulee raukea olo lämpimässä. Herättyään on vielä kömpelö kuin aamulla ja viltti ympärillään tassuttelee teekuppi kädessään, villasukat toki jalassaan! Parin tunnin päästä alkaa jo normaali elämä ja voipa mennä uloskin.
Viileä ei siis ole vaarallista (jollei kestä pitkään, mutta kovin kylmettynyt ulkona hidastuu, muuttuu hirveän kömpelöksi ja tyhmäksi, ja niin sisälle pelastautuminen voi käydä mahdottomaksi, vaikka talo olisi ihan vieressä, ja pakkaseen kylmettynyt kuolee varsin nopeasti.) vaan se, jollei lämmittele kunnolla heti perään. Jos vilustuu, niin pari päivää ihan vain lämpimässä parantaa yleensä. Flunssainen joutuu ehkä pysyttelemään pari viikkoa pääosin sisällä, mutta toipuu hänkin täysin. Talvellakin on tärkeää syödä hedelmiä yms. Myös päivänvalon aika on tärkeää hyödyntää valoa mahdollisimman paljon saaden.
Ulkona ollessa sopiva mielentila on liikunnallinen ja toimelias sekä talvisen luonnon kauneutta ihailevainen siinä samassa. Pakkasilmaan suhtaudutaan kuin hiukan ikävään: ei hulppeasti vaan hiukan torjuen, niin verenkiero hiljenee ihon luona ja niin ei keskelle kehoa tule niin kylmä. Jotkut ovat lämminverisiä luonnostaan ja osaavat ehkä jonkin paremman kikan. Vältetään etenkin kovemmilla pakkasilla laajoja liikkeitä, jotak toisivat kylmää ilmaa ihon ja vaatteiden lähelle. Aina on muistettava, että talvella saman matkan vastatuuleen kulkeminen vie kymmenkertaisen määrän aikaa kuin myötätuuleen kulkeminen ja on paljon kylmempää. Yleensä viimalla kannattaa välttää ulkoilua ja kulkea vain pakolliset kauppa- ja työmatkat autolla. Tuulensuojassa on lämpimämpää kuin tuulisella paikalla.

Talvivaatteista
Talvivaatteita käytetään silloin, kun on pakkasta enemmän kuin vain yksi aste niin, ettei lumi ole enää märkää. Kastuneet talvivaatteet eivät lämmitä, mutta pakkaslumi, joka ei ole siis vetistä kuten nuoskalumi nollan tienoilla, ei kastele, vaikka lumeen kaatuisi, lumessa istuisi tms.
Talvivaatteista kaikki ovat välttämättömiä. Ne puetaan jo sisällä ja otetaan pois vasta sisälle tultua.
Talvitakin tulisi olla lämmin ja keskellä talvea superlämmin untuvatakki. Se suljetaan vetoketjulla, jonka kohtaa suojaa neppareilla tms. suljettava liuska tuulelta. Se ei saisi olla tiukka vaan pikemminkin jonkin verran väljä. Hihojen on oltava pitkät, jotta ne suojaavat kunnolla ranteet. Kauluksen on oltava korkea ja sellainen, ettei siinä ole aukkoja, joista kylmä ilma ja tuuli pääsevät viilentämään kaulan. Takissa olisi oltava väljä huppu, jonka saa kiristysnauhalla suojaamaan kasvot viimalta, mieluiten niin, ettei jää kuin hengitysaukko ja tirkistysreikä. Untuvatakkia ei voi pestä, mutta lumi ei likaa eikä takkia käytetä kuin ulkona.
Karvarukkaset ja Thinsulate-eristeiset lapaset ovat lämpimämpiä kuin tavalliset lapaset ja hanskat.
Talvikenkien on oelnnaista olla lämpimät ja suojata kunnolla nilkat kylmältä ja lumihangessa kävellessä lumelta, joka sitten sulaa vedeksi nilkoissa ja tuo kylmän. Siksi parhaat talvijalkineet ovat lämpöiset talvisaappaat ja huopikkaat. Talvisaappaiden pohja pitää vettä, mutta huopikkailla ei voi käyädä, kapungilla, bussissa jne., koska ne kastuvat lattian kurasta, vaan ne ovat vain ulkoiluun. Villasukat tuovat lämpöä, samoin hiukan tyhjää tilaa varpaiden ympärillä, jotta varpaita voi liikutella lämpimikseen, joten älä osta liian pieniä saappaita.
Paksu villapaita tuo paljon lämpöä ja sitä käytetään myös sisällä.
Myssyjä on myös paksuja. Myssyn on olennaista suojata korvat kokonaan, jotteivät korvat palellu. Tavallisesti käytetään aina myssyä ja huppu on varalla, jos tarvitsee lisää lämpöä tai tuulensuojaa.
Kunkin vuodenajan vaatteita myydään vain siihen vuodenaikaan, jolloin niitä käytetään. Sopivan ajan lämpimämpien vaatteiden ostolle tunnistaa siitä, että nykyiset vaatteet alkavat käydä viileiksi.
Lihava kokee säät 20 astetta lämpimämmiksi kuin laiha ja pyöreä kai suorastaan kuumiksi. Esim. äsken kävelin 5km hetken mielijohteesta eikä tullut kylmä, vaikka sää on nollassa, kun taas lapsena ja nuorena olisin vain kesäaikaan kokenut sellaiset matkat miellyttäviksi."

Pakkasella, etenkään kovalla pakkasella ei saa käyttää piilolaseja ja mieluiten ei silmälasejakaan, koska ne kylmentävät silmiä, mikä voi vaurioittaa silmiä. Silmälasit kylmentävät myös poskipäitä. Korvakorujakaan ei voi pakkasella käyttää, sillä se kylmentävät korvia, mikä tuo paleltumisen vaaran ja korvat ovat muutenkin jo paleltumisvaarassa.

Talvella ulkoillessa, jos kylmettyy paljon, niin voi liikkuminen mennä kömpelöksi ja kankeaksi. Silloin on korkea aika palata sisälle lämmittelemään, jotteivät esim. reisien etuosat palellu pakkasessa. Kömpelyys on usein merkki siitä, että housut ovat liian ohuet moiseen ulkoiluun, tai lapasten sijasta pitäisi olla Thinsulate-rukkaset tms. Sisälle tultua on tärkeää saada koko kroppa lämpenemään, siis myös kylmettyneet osat. Siksi huolehditaan, että on lämpimästi pukeutunut, esim. kääriytynyt vilttiin ja villasukat jalassa, sekä juodaan teetä ja syödään jotakin, jotta on energiaa, millä tuottaa lämpöä. Tee lämmittää sisältä vatsasta käsin ja lämmin viltti pitää lämmön kropan luona. Vähitellen rentoutuu ja tulee hyvä lämmin olo, eheytyvä, jolloin kehon pinta kihelmöi eheytyen ja parantaen pakkasvauriot samaan tapaan kuin kylmät sormet tykkäävät lämpimään veteen upottamisesta. Pidetään lämpimästi yllä kunnes on palautunut normaali tyyni hyväntuulinen olo ja alkaa tehdä mieli tekemistä, milloin voi katsoa toipuneensa pakkasvaurioista suurimmaksi osaksi. Sisätilan (ja teen, ruuan, viltin, sukkien) lämpö tuntuu samalla tapaa hyvältä itsestään huolehtimiselta kuin mukavat lämpimät kivannäköiset talvivaatteet.

Lainaus tämän blogin kohdasta Lämmittelyohjeita:
"Luulen, että kylmää kestävä pitää ovella hatun niin, että iso kimpale otsaa jää paljaaksi, niin tuntee kylmän ja osaa varautua siihen, on ikään kuin tilanteen tasalla eikä ryhdy huolimattomaksi, ja sitten hetken päästä metrin verran ovelta on jo hattu keikautettu kunnolla päähän. Luulen, että pakkasen ja Suomen säiden kestämisessä taitava pelaa hiukan pärjäämisellään niin, että joskus on takki hiukan pidemmän aikaa auki, huomaa, että tuleepa viileä jos näin pidän, ja sulkee sitten huolellisesti ja laittaa lämpöisesti: huomaa sään ja vaatteiden vaikutukset, osaa varioida tilanteen mukaan, on joustonvaraa, sää on tunnelmaltaan läsnä, vaatteet tutut ja niillä saa paikattua hetkellisiä viilenemisiä lähellä kotia tai hiihtoretken tauon kohdalla, jolloin hikistä ilmaa on ehkä hyvä laskea takin alta pois (menee vain muutama sekunti), niin pysyvät vaatteet kuivempina ja siksi lämpimämpinä.."



Joulukuu on joulun odotuksen ja joulun aikaa. Joskus jo marraskuun puolella, kun räntä ja pimeä painavat, alkavat radiossa soida joululaulut ja tuovat hyvää mieltä, mutta etenkin joulun lähetessä. Marraskuussa ja joulukuun alussa on monilla pikkujoulujuhlia. Joulukuun 6. on itsenäisyyspäivä ja 8. suomalaisen musiikin päivä, Jean Sibeliuksen syntymäpäivä. Sen jälkeen alkavat jo jouluvalmistelut. (Pitkä engl. kirjoitukseni tonttujen taidoista http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html ) Siivotaan, laitetaan kotia joulua varten kuntoon, etsitään joulukoristeita ym joulunodotusta ja joulua varten tarvittavaa, ostetaan tai tehdään lahjoja, kysellään ihmisiltä, mitä nämä haluaisivat joululahjaksi, lähetetään joulukortteja, syödään piparkakkuja, siirrytään vähitellen työelämästä, opinnoista ja koulusta kotiin päin, loma-aikaan, leppoisampaan elämään ja jouluun, laitetaan kotia joulunviettoa varten, hankitaan ruokia, paketoidaan lahjoja, hankitaan kai joulukuusi, käydään jossakin laulamassa joululauluja (tunnelmallisesti, hetkessä eläen), yms. Joulu ei ole kaikille uskonnollinen juhla vaan sen sopivuus vuodenajan piristykseksi hyvää mieltä ja jaksavaisuutta tuiomaan on yksi suuri syy sen suosioon. Uskonnon, joululaulujen, hyvän tahdon, joulun viihtyisyyden ja lahjojen lisäksi jouluaikaan tuo sopuisuutta "Elä ja anna toisten elää"-periaate, joka jättää kullekin tilaa olla omissa oloissaan sen, mitä ei viihdy seurassa ja kieltää toisten turhan päiten häiritsemisen, jättäen tilaa pitää yhteyttä omiin kavereihin ja harrastaa omia kivoja harrastuksia. Kodin laittaminen jouluksi ei ole niinkään siisteyttä ja joulukoristeita kuin kodin ja pihapiirin laittamista mukavaksi ja nätiksi, osin talvikautta varten myös, ja lämpöistä punaista, perinnekäsityön tyyppisiä esineitä ja materiaaleja, talven lämpöisiä mukavan värisiä vaatteita esille helposti saataville, ostetaan joulutähti tai jouluhyasintti, nättiä asutunoloisuutta, hyvää mieltä, tunnelmallisuutta ja kauneutta, johon omanlaisensa ilmeen tuovat joulukoristeet, joululeivonnaiset ja joululaulut sekä osin uskonnon asema.

Suomalaista joulua vietetään jouluaattona 24.12. ja parina tai muutamana sitä seuraavana päivänä ja oikeastaan jo aatonaatto 23.12. on joulunaikaa, jouluun valmistautumisen aikaa. Jouluaaton kohokohta etenkin lapsille ovat joululahjat, jotka pukki tai jollei pukki niin tonttu (kotiväki itse tonttuina) tuo, mikä on joskus iltapäivän tai illan alkuosan aikana, niin kuin lapsille ja perheelle sopii. Jouluajan aloittaa Suomen Turun joulurauhan julistus televisiossa ja radiossa jouluaattona kahdeltatoista. Sen jälkeen ei ole enää muita toimia vaan vain joulunviettoa. Lisäksi jouluaattoon kuuluu jouluateria, jolla pääruokana yleensä kinkkua ja usein kasvislaatikoita, sekä kynttilöiden vieminen haudoille (tai Muualla Lepäävien muistomerkille). Hautuumaalla käynti on juhlava kaunis osa joulua, joka saa miettimään sukupolvien kulkua, perheitä yhdessä joulua viettämässä, tekee jotenkin syvällisemmäksi tavalla, jota hämyssä puiden alla hämyssä loistava kynttilämeri, uskonnon tuki ja radiossa automatkalla soivat joululaulujen hengellisyys tukevat, kaikki viettävät joulua, työ on jäänyt kauemmas, on lapset, lahjat, jouluateria ja kauniisti muistetaan niitäkin, jotka eivät ole enää läsnä. Joulupäivänä nautitaan lahjoista, joulutortuista, leppoisasta elämästä, lämmöstä ja ulkoillaankin päivänvalon aikaan jotakin. Sen jälkeen voidaan jo tavata kavereita yms.

Syksyn jaksaminen on pitkälti kesän tuomien voimien ja säiden osaamisen varassa, mm kyllin lämpimissä vaatteissa ja ulkoilussa juuri päivänvalon aikaan. Aivan loppusyksy ja alkutalvi sujuvat joulun odotuksen merkeissä, mutta vaikka kesään voi turvata vielä muistoissa, niin joulun muisto ei kanna sitten, kun ei todellakaan enää ole joulu, vaan olisi nuo uudet ajat elettävä muun elämänpiirin ja mm ulkoilun kiehtovuuden varassa, niiden suomin voimin.

Savonlinnassa asuessani on uutena vuotena kuulunut lähes yksinomaa kumeita juhlavia paukahduksia ja niitä jatkuvasti koko uudenvuodenaattoillan ja se on ollut jotenkin juhlavampaa ja tunteille kivempaa kuin terävät paukahdukset ja rätinä, mutta voihan se osin olla makuasia.

Joululauluista oppii talviaikaa. Niissä on olennaista lumi ja pakkanen. Niistä ei siis ulkomaalainenkaan opi muiden vuodenaikojen kanssa selviytymistä, paitsi ehkä ruokakeskeisistä, ruualla lämpöä tuottavista apua marraskuulle, kuten vaikka Nisse-polkka.
Tammikuun lisääntyvään valoon on tuntunut sopivan Onnelliset ("Jo valkenee kaukainen ranta..."), vaikka se sanojensa puolesta tuntuu sopivan kesään. Talven viimoihin sopii ehkä Minne tuuli kuljettaa.
 Kouluikäisenä opin suhtautmista talveen Lapin äidin kehtolaulusta ("... Vaikka kylmö hallayö toiveet usein maahan löy, multa lapsein lahjaks saa nää Kairain kultamaat.").
Huopikkaat, huopikkaat on hyvä talviajan laulu.

Videon lappalaisnainen on hyvä malli pakkasen kanssa elämisessä, mutta nuotio lämmittää ja laavun seinä heijastaa lämmön nuotion äärellä istuvaan. Pakkasta ehkä -20C. (Kurkku kylmänä ei pitäisi laulaa, sillä ääni voi silloin mennä huonoksi. Jos haluaa laulaa kylmässä, niin kurkun on oltava ihan lämmin ja hengitettävä sisään aina nenän kautta.) Katso vain ja yritä ottaa mallia vaistomaisesti. Älä keskustele aiheesta muista ilmastoista tulleiden kanssa, sillä tämä on erilainen, vain täällä koettava aihe, jonka hukkaa, jos yrittää kuvata sitä toisen ilmaston elämään verraten.

Marras-joulukuussa päivät vielä pimenevät, lyhenevät siis, joulukuun 21. tai 22. päivään asti, jolloin on talviåäivänseisaus eli vuoden lyhin päivä, ja sen jälkeen päivät heti taas pitenevät, minkä huomaa etenkin tammikuun alussa lumien ja pakkasten tultua. Pimeyden huomaa etenkin joulukuussa, mutta se on isolta osin sitä, kun vertaa päivän pituutta vaistomaisesti edelliseen päivään tai edellisiin päiviin, niin että herätessään huomaa, että yäk onko näin pimeää. Isolta osin lumettomat jaksot tekevät pimeyden paljon suuremmaksi ja siksi rankemmaksi kestää. Yleensä pimeys vaivaa lumentuloon asti muttei oikein sen yli. Ulkoilu valoisan aikaan ja edes ikuunasta tulevasta päivänvalosta nauttiminen auttavat. Tammikuussa ei vaivaa enää ole, kun aamulla herätessään huomaa, että onko jo näin valoisaa, mlekein kuin päivä. Jos joulukuussa pimeys tuntuu rankalta ja koulu, opinnot tai työ painaa, niin yleensä paetaan jouluvalmisteluihin ja se tuo hyvän mielen.

Kun pakkasta on -20C tai yli, tarvitaan välttämättä untuvatakki, lämpöiset talvisaappaat ja mieluusti lämpöhousut sekä toki lämmin myssy, huppu (niskassa varalla, tarpeen tullen lämmikkeenä etenkin kovemmilla pakkasilla) ja lämpimät rukkaset, ehkä kaulaliina. Ulos mennessä pitäisi olla itsellä ihan lämmin niin, että kestää jonkin aikaa jo ihan sen voimalla. Tarvitsisi myös olla syönyt niin hyvin, että keho jaksaa hyvin tuottaa lämpöä ulkoillessa. Kehon ja ilman vaatteiden sisällä kuuluu olla lämmin tai ainakin sinne päin. Tuulisia paikkoja on hyvä välttää tarkkaan. Paljon auttaa lämpimänä pysymistä, jos ei tee ilmaa viistäviä liikkeitä, jotka tuovat kylmää ilmaa lähelle ihoa ja vaatteita, vaan on ikään kuin lämpimän ilmakuplan sisällä kuulostellen liikkeitään ja mielensisältöään, että mikä toi heti tai heti perään viileää ja mikä taas piti lämpimänä. Useint yytyväinen on sopivasti paikoillaan mutta lämpimästi, kun taas järkyttynyt, vihainen, inhoava tai irti sanoutunut liikkuu niin äkkinäisesti, että kehon luo tulee kylmää ilmaa. Jos ulkona tulee kylmä, mennään pian sisälle lämmittelemään, esim. lähimpään rappukäytävään ja noustaan puoli kerrosta tai kerros ylemmäs, jos oven luona on viileää, ja jatketaan matkaa vasta lämmenneenä.

Talvella, jos ulkoilu pakkasessa on vaatinut keholta energiaa, on hyvä sisälle palatessaan teen juomisen lisäksi haukata jotakin syötävää niin, että on nopeammin lämmin ja hyvä olo, energiavarannot palautuneet, niin on flunssan riskikin pienempi. Apea mieliala kielii yleensä keon viileydestä ja siihen auttaisivat lämpimät vaatteet ja hiukan tuhdimpi ateria sinä päivänä. Yleensä eri päivinä tulee ulkoiltua eri verran ja asunnonkin lämpötila sekä kosteuden määrä ilmassa voivat vaihdella päivästä toiseen (kosteudesta pääsee eroon tuulettamalla paljon kerralla ja sitten taas ikkuna kiinni ja ilma lämpiää kuivaksi) ja niin ravinnontarvekin vaihtelee ja on hyvä syödä sen mukaan, mikä tuo hyvän mielen, mikä on talvella usein liharuokaa ja ruokaympyrän mukaan, hedelmiäkin, muttei jatkuvasti liian tuhdisti vaan vain joskus viileän asunnon ja ulkoilun tuomaa energiavajetta paikatakseen.

Talvella ongelmana on yleensä sisätiloihin jumiutuminen, liika työkeskeisyys ja urautuneisuus, mutta niitä voi välttää. Kun tulee ulkoa pakkasesta sisälle, ei tarvitse istuutua lukemaan vaan voi laittaa teeveden tulelle, pukea villasukat jalkaan ja antaa kropan sisävaatteissa tuntea sisätilojen lämmön, miten se tasaantuu kropassa tyytyväiseksi oleskelevaisuudeksi ja teekupposella varmistaa, että kroppa on sisältäkin lämmin. Talviulkoilu tarvitsee oman rytminsä ja sään tuntu, etenkin lumisade tuo viehätystä päivään. Sisätiloissa voi viettää hetken laittaen kotia mukavaksi ja viihtyisäksi, mihin talviaikana ovat tärkeitä lämmin viltti ja villasukat saatavilla. Vapaa-aikaa tarvitsee talvellakin ja on hyvä, jos se on vaihtelevanrytmistä: on erilaisia tapahtumia, esim. konsertti tai leffa, jotka luovat viehätystä tiettyihin aikoihin. Ulkoilu tekee hyvää ja sään kanssa elämistä oppii talviaikaan sopivasta suomalaisesta musiikista, niin itse lauletusta kuin radiostakin. Moni tykkää lukea talviaikaan aika paljon, mutta olisi hyvä, jos ne olisivat Viisikko-kirjojen tapaisia sukelluksia kiehtoviin maailmoihin eivätkä puurtamista. Harrastusryhmät, etenkin kai liikunta, tuovat tekemistä, kivaa meininkiä ja tervehenkisen syyn kulkea ulkona jonnekin eri säissä, tuovat samanmielistä seuraa ja ovat henkireikä liikaan sisällä istumiseen, ja liikunta auttaa lämpimänä pysymisessä.

"Joululaulut opettavat lämpimän talviulkoilun taitoja, joten vaikkei olisi joulu, niin joululaulujen hyräileminen itsekseen voi auttaa saamaan langanpäästä kiinni siinä, miten pysyä lämpimänä ulkoillessa pakkasessa. Kylmällä säällä laulaminen voi viedä äänen (kenties vaurioittaa kurkkua tehden äänen karheaksi), joten ääneen ei voi laulaa enempää kuin korkeintaan lyhyitä pätkiä kurkun lämpimyyttä vaalien (eli sisäänhengitys aina nenän kautta ja leuka aika lähellä kaulaa tai muuten kurkku lämpimässä)."

Joskus jos pakkanen tuntuu hurjalta, vaikka on sisätiloissa, auttaa pukea oikein lämpimät sisävaatteet ja kietoa viltti jalkojen ympärille lämmikkeeksi koko illaksi ja syödä tavallista tuhdimmin, niin lämmön palautumisen myötä pelko pakkasta kohtaan laantuu.

Talven ilonaiheita ja reippauden tuojia on hiihtäminen, etenkin pikkupakkasilla, auringonpaisteella tai lumisateessa, muttei tuulella eikä kovalla pakkasella. Tuulelta suojaa metsän suojissa hiihtäminen, mutta pitää katsoa, ettei loppumatkasta tule vastatuulta, sillä se kylmentää kovin ja tekee kulun hitaaksi.
Olen kirjoitellut näitä ohjeita osin ulkomaalaisia varten, niin että tässä jotakin hiihdon alkeista:
Suksien pituus on sopiva, kun ne ovat saman pituiset kuin ylös olennettu käsi maasta katsoen. Sauvat kainaloon. Luistelusukset lyhyemmät ja sauvatkin erimittaiset. Umpihankihiihtoon leveät sukset ja mieluummin hiihtoon sopivat talvisaappaat kuin hiihtokengät eli monot. Monojen on sovittava suksien siteisiin.
Ennen hiihtoa sukset voidellaan. Katsotaan lämpömittarista lämpötila ulkona ja valitaan vaha sen mukaan, hiukan ennakoiden hiihtoretken säitä. Vahataan luistovoiteella suksien se osa, joka on maassa, kun paino on tasaisesti molemmilla jaloilla, sekä vähän yli. Jarruvoiteella voidallaan sukset siteiden alta, se osa, joka osuu maahan vain, kun koko paino on toisella jalalla. Näin suksella voi työntää vauhtia silloin, kun paino on vain yhdellä jalalla, ja liukua sitten paino molemmilla jaloilla. Sauvat apuna oman maun mukaan, etenkin ylämäissä tarpeen.
Sukset ovat liukkaat ja etenkin väärin voidelluilla suksilla aloittelijat kaatuvat useasti, samoin muut joskus mäissä. Koska sukset eivät käänny automaattisesti jalan mukana, koska ovat liian hankalat liikuttaa, niin kaatuessa pitää suojella polviaan vääntymiseltä. Monot tai saappaat ovat sen verran väljät, että niihin mahtuu lämpimät sukat ja varpaita voi liikutella lämpimikseen, ja niin jalka kääntyy hiukan kengän sisällä kaatuessa. Jos kaatuu niin, että syntyy sotku suksista ja sauvoista, niin kannattaa irroittaa monot siteistä ja nousta ylös ja sitten vasta pukea sukset uudellen jalkaan.
Suksien on jäähdyttävä hetki ulkona ennen kuin voi laskea ne lumelle, sillä muutoin lumisulaa ja jäädyttää niiden pohjat. Myös hiihtäessä joskus, etten jos voide on väärä, tarttuu lunta suksien pohjiin. Lumen ja jään saa pois sauvoilla koputtelemalla tai laittamalla sauvan poikittain lumeen ja hiihtäen edes takaisen sen yli suksenpohjia sauvaan hangaten.
Koko ajan ulkona pitää vadoa, etteivät kasvot palellu ja varpaita on liikuteltava niin että ne pysyvät lämpiminä. Ja ylipäätään liikuttava reippaasti niin, että pysyy sen vuoksi lämpimänä. Tauot eivät voi olla pitkiä ja lämpimien sisätilojen on oltava lähellä.
Metsän suojissa hiihdettäessä on luonto kovin kaunis ja sitä pääsee näkemään lähempää, jos hiihtää umpihangessa, mutta silloin on varottava koskettamasta puiden ja pensaiden oksia, sillä ne ovat kovin hauraat talvella. Umpihangessa hiihtäminen on hidasta ja raskasta, vähän kuin hangessa kävelisi, liukuen hiukan välillä.
Suksilla voi luistella kuin luistimilla, sauvoilla vauhtia antaen. Silloin niihin kai laitetaan vain luistovoidetta eikä ollenkaan pitoa.
Vaikka hiihtäisi vain lyhyen aikaa, piristää se kumminkin päivää eikä tunnu niin sisällä istumiselta koko päivä.
Hiihtämään mennessä on kiva, jos huomio ei ole vain hiihtämisessä vaan ensin kuulostellaan säätä, huolheditaan suksista ja vaatteista, hiihdetään, ollaan leikkisiä, katsellaan maisemia, huolehditaan samalla lämpimänä pysymisestä, lopettaessa huolehditaan suksista ja sisälle pääsystä, ollaan seurallisia ja kiinnitetään huomiota åorukan rytmiin, kuulostellaan oloa ja sään tuntua, mennään sisälle ja lämmitellään kunnolla, esim. juodaan heti kuumaa ym.

Talvella nukutaan täkin alla, kun kaksikaan vilttiä ei riitä. Täkkiä ei voi pestä ja niin se tarvitsee laittaa vaihdettavan pussilakanan sisään. Jos täkkikään ei riitä, laita verkkarit yöpuvun päälle nukkumaan mennessäsi ja etenkin lämpimät sukat jalkaan.

Runebergin päivästä 5.2. tuli mieleeni, että Runebergin runoista syntyy vaikutelma siitä, miten elää viisaasti helmikuu: ulkoilua reipaasti pakkassäässä luonnon ja ihmisten elämänmenon talvisesta kauneudesta ja elämänmakuisuudesta nauttien, tulla sitten sisälle lämmittelemään, kutsua ystäviä ja tuttuja kylään, keskustella myös henkeviä ja keräillä ja ihailla eri elämänalojen ja elämänviisauden helmiä pakosta sisällä vietetyn ajan piritykseksi ja tunteiden ja elintilan lämmöksi sekä ihmissuhteiden parhaaksi.


Kevättalvi

Kun talvella on kovien pakkasten jälkeen lauhempaa eli selvästi lämpimämpää ja leppoisampaa säätä, voi otta rennommin, olla ulkona sisätilamaisemmin, ehkä mittaria katsottuaan laittaa kevyemmät ulkoiluvaatteet ja syödä vähemmän tuhtia ruokaa, viettää pidempään ulkona ja huolettomammin, nauttia talviulkoilusta. Sama on hyväksi keväällä ilmojen lämmetessä. Lauhat päivät kovien pakkasten jälkeen ovat vähän samanlainen juttu kuin kesän hellepäivät syksyn ja kevään tavallisiin viileisiin säihin verrattuna: leppoisampi tahti on paikallaan, kireyttä ja kiirettä vähemmän ja ulkoilla voi rauhassa pidempään kerralla. Jos on kovia pakkasia (-20C ja yli) vielä tulossa, niin on tärkeää, ettei lauhoina (0C -8C?) päivinä käytä talven lämpimimpiä vaatteita, jottei totu pois lämmöntuotannosta ja myöhemmin palele.
Säät nollan tienoilla tai vähän plussan puolella ovat lämpöasteissa puoliväli talven kylmimpien päivien ja kesän helteiden välillä, eivät siis enää kylmää talvea vaan lämpötaloudelta erilaiset, enemmän syksyn ja kevään tyyppiset.

Kevätsiivous alkaa: Talven kevätpuolella on hyvä aika käydä läpi ja summittain järjestää paikkoja, joihin ei ole kuukausiin/ pitkään aikaan koskenut.

Hermostunut olo kevättalvella, kenties hirvitys, liittyy hangen alla talvehtiviin hyönteisiin, jotka pelkäävät niitä kovilta pakkasilta suojaavan lumihangen sulavan.

Jos kevät on aikaisessa, lue kevään osio, mutta muista että kylmiä säitä voi vielä olla tulossa.

Kevättalvella, jos lämpötila on plussan puolella ja sitten taas pakastaa, niin lumi menee jonkin verran kasaan ja taas jäätyy ja niin syntyy hankikanto: pääsee metsässäkin hiihtämään melkein minne vain hangen päällä. Näin on usein kevättalvella aamupäivisin, mutta pitää pitää huoli,e ttä ehtii hyvin hiihtäen takaisin ennen kuin lumi auringonpaisteisilta kohden sulaa ja hanki muuttuu upottavaksi ja hiihto rmpiväksi, hitaasti eteneväksi, lumi vaatteet kastelevaksi.
Nuoremmat lapset pysyvät hangen päällä kävellen, mikä on kivaa.
Kun on plussan puolella tai nollassa ja aurinko paistaa, on hangen pinnalla hiukan pöpöjä, mikä tuo kivan keväisen mielen, on jotakin, mitä kroppa ja mieli ovat kaivanneetkin. Kun sitten menee pakkasen puolelle ja on jonkin aikaa selvästi pakkasta, pöpöt kuolevat ja on taas ankea antiseptinen olo ulkoillessa niin kuin mihin on talvipakkasilla tottunut, kun sisätilojen lämpö tarjoaa ainoat terveelliset pöpöt. Eli jo pikkupakkanen tarvitsee hahmottaa pakkasmaiseksi sääksi.

Iglun rakennusohje (vaikkei se suomalaisuuteen kuulu vaan Amerikan eskimoille)
"Lapsena joskus olin mukana iglun rakentamisessa.
Iglua ei voi tehdä irtolumesta vaan hangen on oltava kiinteää, jotta siitä saa lohkareita. Siksi iglu useimmiten rakennetaan kevättalvella, kun on hanki mennyt hiukan kasaan ja kiinteytynyt.
Iglu rakennetaan jonnekin, missä on hyvä hanki ja läheltä saa paljon lohkareita. Seinän alaosan muodostaa hanki, joten varo astumasta tulevan seinän kohdalle.
Iglu on ihan pyöreä ja halkaisijaltaan ehkä 1-1,5 metriä.
Lumilohkareet irroitetaan joko suurella leipäveitsellä tai tavallisella sahalla. Lohkareet viimeistellään igluun sopivaan muotoon leipäveitsellä iglua kootessa. Muistaakseni lohkareen leveys oli noin 30cm, korkeus hangen korkeus ja pituus kätevä. Lohkareita voi kuljettaa pulkalla.
Rakennuspaikalla otetaan lohkareita (myrskyllä ensin kaarevuudellaan tuulelta suojaavan ovikäytävän kohdalta, mutta tavallisella säällä käytävä vähentää ilmanvaihtoa liikaa ja sitten) sisätilaksi jäävän 1-1,5m halkaisijaltaan olevan ympyrän alueelta. Ympyrän saa merkittyä, kun seisoo keskellä ja suksisauvan kärjellä piirtää kokoajan yhtä kaukaa ympyrän, joka ei ainskaan ole liian suuri vaan oikean kokoinen. Hangen reunan on tärkeää jäädä ehjäksi ja vahvaksi, sillä sr kannattelee iglua.
Lumitiilet ladotaan ympyrän kehälle raoitta, mutta oviaukko jätetään vapaaksi. Päätyjä viistotaan leipäveitsellä, jotta lumitiilet muodostavat ympyrän.
Seuraava kerros ladotaan aina edellisen päälle saumat eri kohtiin kuin tiiliseinää rakentaisi. Näin ladotaan kunnes suunnilleen pystysuora seinä on sopivan korkuinen, ehkä hanki plus puoli metriä. Sitten latomista jatketaan, mutta kaartaen seinää vähitellen sisäänpäin niin, että katosta tulee kaunis ympyrän kaari. Tätä varten lumitiiliä viistotaan pautsi päistä myös alapuolelta hiukan niin että syntyy kaunis holvaus.
Huom! Osaisiko kukaan rakennustaitoinen neuvoa holvauksen teossa? Kiitos!
Jokainen kerros on siis hiukan edellistä pienempi ympyrä ja tiilien päätyjen viistous estää lumilohkareita romahtamasta uglun keskelle enää srn jälkeen kun kyseisessä kerroksessa on kaikki tiilet.
Katon korkeudeksi tulee suunnilleen se, mihin seistessä hiukan taivutetuin käsin ulottaa.
Lopuksi ujutetaan ulkopuolelta yksi suuri joka puolelta viistottu pyöreä lohkare katon keskelle ja niin iglu on käytävää lukuun ottamatta valmis.
Iglun sisällä on aika lämmintä ja suojaisaa. Samalla periaatteella rakennettava suora käytävä suojaa myrskytuulelta, kaareva vielä paremmin.
Onnea uudelle iglulle!"
Iglua ei saa tilkitä vaan on jätettävä tuuletusaukkoja seiniin, jottei tukehdu tuoreen ilman puutteeseen.Tiilten reunoilta loistaa valo läpi niin, että on kaunista ja valoisaa iglussa.
Iglun halkaisija voi lapsille olla pienempi, mikä on helmpompi rakentaa. Iglun voi ehkä rakentaa myös alkutalvesta, kun nuoskalumien jälkeen on pakkasta.