Ilmasto ja ruoka

Neljä vuodenaikaa: Kevät, Kesä, Syksy ja Talvi. 

Suomalaisella kulttuurilla ei ole kaikenkattavia ihanteita ulkonaon suhteen. Terve ja onnellinen on tavoitteena, mutta mita se kaytannossa kullekin tarkoittaa, on kustakin itsesta kiinni. Jos ulkonakoa arvostellaan, on kukin yleensa kiinnostunein omasta ulkonaostaan eika niin maarailemassa muiden elintapoja. Niinpa ruuastakaan ei ole montaa saantoa, mutta muutama perusasia halutaan kaikkien ottvan huomioon. Syo niin kuin itsestasi hyvalta tuntuu, mika tuo sinulle hyvan elaman mielestasi, ei toisia matkien. Syo, jos sinulla on nalka, niin paljon, etta nalka lakkaa. Ihannepaino on joka ihmiselle erilainen. Monelle sopivin on muutama kilo ylimaaraista, kun taas jotkut haluavat olla lihavia. Ruuantarpeen maara vaihtelee suuresti henkilosta toiseen ja niin ei oleteta kaikkien syovan samalla lailla. Esim. miehet ja nalkaiset syovat moninkertaisesti muihin verrattuna. Kylma lisaa ruuankulutusta kaikilla ja erityisen paljon lampimaan tai kuumaan ilmastoon tottuneilla, jotka kuulostelevat ilmaa ymparillaan ja liikkuvat rauhallisen oleskelevaisesti. Jos keho menettaa lampoa, se tarvitsee korvikkeeksi ruokaa. Kuumaan ilmastoon tottunut viilenee liikaa jo sekunnissa tai kahdessa siina, missa suomalainen kestaa 5 min. Kylmassa o9leskelusta seuraa yleensa jaytava tunne, joka katoaa heti, kun paasee sisalle lampimaan. Jollei katoa 10-15 min kuluessa sisalle tulosta kuumaa juomalla, niin se onkin suuri nalka, joka vaatii tuhtia ruokaa heti. Myos akaisyys, heikkous ja huimaus seka ruuan ajatteleminen ovat suuren nalan merkkeja ja vaativat kunnon aterian heti. Ja jollei se riita, niin vastaavasti isomman aterian kunnes nalka lakkaa. Eika muilla ole velvollisuutta syoda seuraksi. Ihmiset saavat syoda eri aikaan ja eri ruokia, eika toisen ruokiin saa koskea, ei edes hanen laukkuunsa tms.
Syoda pitaisi mielitekojen eika tapojensa tai tavallisten mieliruokiensa mukaan, silla mieliteot kertovat ravinnontarpeen. Mutta aloitetaan aina perusruualla ja makeaa yms. ylimaaraista ei nalkaan vaan vain lisukkeeksi ja mielitekoihin. Syödään siis hetken ravinnontarpeen ja kunkinhetkisen energiantarpeen mukaan joka päivä eri lailla eikä vanhasta muistista suurin piirtein niin kuin eilen tuntui hyvältä syödä.
Kovin nalkaiset syovat isojen liharuoka-annosten lisaksi lihottavia ruokia kuten kotileivonnaisia, ja ei-ollenkaan-nalkaiset ihan kevyita ruokia vcain, esim. salaattia, eivatka syo palaakaan leivonnaisia yms. esim. seuraksi.
Terveeseen elamaan kuuluu myos kaytannon toimeliaisuus ja edes jotakin mukavaa vaihtelevaista liikuntaa seka luonnon kauneuden ihailua. Elamassa tulee olla runsaasti myos muuta positiivista tunteidenmukaisuutta kuin ruoka ja juoma. "Ela ja anna toisten elaa" setvii sosiaaliset hankaluudet hyvin.
Keväällä myös valoisuus laittaa kaipaamaan kevyempää ruokaa, jottei tulisi pottuuntunut olo liian raskaasta ruuasta, vaikkei vielä ole lämmin.
Energiaa saa myös auringonpaisteesta, miellyttävästä toimeliaisuudesta, reippaasta ulkoilusta, luonnon kauneudesta, aistit auki kulkemisesta, kivoista sosiaalisista kontakteista, mielenkiintoisista tekemisistä jne.
Lämpimästä ilmastista kotoisin olevat, jotka ovat rauhallisen oleskelevaisia viileässä, menettävät paljon lämpöä ja tarvitsevat siksi paljon enemmän ruokaa jakenties lihavuuttakin, koska läski tasaa energiansaannin vaihteluita paljon energiaa tarvitsevalle ja lämmittää.
 Toimeliaisuus tuo hyvää oloa mutta vaatii taitoa enemmän kuin ruuan tuoma hyvä olo. Joss vatsassa on liikaa ruokaa tai juomaa, hölskyy se liikkuessa ja tuo hankalan olon tekemisiin, mutta se onkin aterian jälkeistä ruuan sulatteluun varattua aikaa ja toimeliaisuus alkaa vasta, kun olo sallii tekemisiin mukaan lähtemisen. Jos on jatkuvasti maha täynnä, on jotenkin pöhnäisen hidasliikkeinen ja ajan myötä pottuuntuu, kun ei ole terveellisiä luonnollisia virikkeitä. Ihminen on luonteeltaan käytännössä toimiva olento ja onnellisempi niin kuin liikaa syöneenä.

(Kirjaan tähän varmuuden vuoksi oman usein tulevan ruokamielitekoni, vaikken sitä niin usein syökään, sillä ehkä se kuvaa jotakin tästä näkövinkkelistäni ruokaan ja elämäntapaan: riisiä ja lohta sekä aina silloin tällöin appelsiinimehua tai appelsiini.)