Näin opit suomalaisuuden taitoja! (mm Vuodenajat)

Suomen talvi on kylmä ja kylmän kestäminen vaatii taitoa, vaikka siitä tuleekin pitkälti arkinen rutiini. Pääasia on, ettei mikää kehonosa palellu pakkasessa. Arimpia ovat poskipäät, nenänpää, korvat, sormet ja varpaat. Paleltumisvaarassa oleva osa on heti lämmitettävä, yleensä paljain käsin. Vaaran tunnistaa alkavasta tunnottomuudesta. Sen jälkeen on muistettava lämmittää kädet esim. kylkien tai kaulan lämmintä ihoa vasten ja rukkaset heti käteen. Lämpöisen sisätilan on aina oltava niin lähellä, että sinne pääsee heti tarvitessaan lämmittelyä ja ovi on saatava auki kohemisinkin sormin. Kylmässä sirmet usein menevät kömpelöiksi. Pääasia pakkasen kestämisessä ovat lämpöiset vaatteet: lämmin talvitakki, joka on ainakin keskellä talvea untuvatakki, villapaita, pitkät kalsarit tai paksut puuvillaiset (ei nylon, joka on syksyn ja kevään vaate)) sukkahousut, talvisaappaat, (pitkään ulkoillessa lämpöhousut), myssy ja paksut Thinsulate-lapaset tai lämpöiset rukkaset sekä kaulaa ja kasvoja s

Suomen sää ei ole sateinen ja räntäinen kuten Brittein saarten maine on. Suomessa ei ole kesä kuuma ja pitkä eikä terassilla istuminen ole mahdollista kuin harvoin. Hiljainen hissukka tai negatiivinen rännästä pitävä luonne ei viihdy Suomessa, sillä lämpöisessä lösiminen ja räntäsään kestäminen tulevat vain harvoin vastaan. Suomalaiset säät ovat aika mietoja ja vaihtuvat vuodenaikojen vaihtuessa vähitellen toiskseen, mutta sateiset, auringottomat ja aurinkoiset päivät ym tavalliset säät vaihtelevat jatkuvasti muutamien, ehkä kolmen, päivien samantapaisina kausina, joiden lämpötilat voivat olla erilaiset sen mukaan, mistä päin maailmaa tuulet ovat Suomeen tuoneet tietynlämpöisen ilmamassan, ja joiden välissä voi olla erilaisia päiviä, esim. myrsky tai kylmempää säätä päivän verran. Suomen sää muuttuu koko ajan, ei ole pitkiä samanlaisia kausia. Ei ole myöskään täyslaidallisia säitä. Talven pakkaset tulevat talven lähetessä tai kylmetessä vähitellen eikä talvella ole kylmä viima kuin mer

Sanonta "Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu" on tyypillinen suomalainen käytäntö. Se tarkoittaa, että pitää arvostaa ja antaa semaa sen mukaan, miten kullakin on ansioita (ja siis myös vastuuntuntoa vaadittava), ja ei saa tavan perusteella antaa asemaa sellaiselle, joka ei sitä ansaitse. Tämä ohje säästää monelta vääryydeltä ja auttaa ottamaan monta arvokasta voimavaraa ja ideaa käyttöön. Valehtelua on kun tietensä antaa väärän tai harhaanjohtavan kuvan asioista. Valehtelua ei Suomessa arvosteta vaan valheet on tapana ohittaa kuin toinen olisi puhunut vain puppua (niin kuin onkin) ja ollut ala-arvoinen. Rehellisyydelle annetaan tilaa ja huolehditaan, ettei sitä jollakin sivuvaikutuksella tai muulla kieroilulla tule estettyä. Rehellisyyttä tukee tarkistamisen mahdollisuus ja se, ettei luoteta pelkkään sanaan tai väitettyyn maineeseen. Suomalaisille ovat tyypillisiä avuliaat maailmankuvaa rakentevaqt lyhyet keskustelut, joissa jaetaan elämänohjeita. Rehellisyys ja hyvä tahto

Järki auttaa muodostamaan maailmankuvan. Sen perustana on hyvä havaintokyky ja elämänkokemus. Järjen tehtävänä on auttaa omien tavoitteiden tavoittelussa. Tunteet ja käytännön tarpeet määräävät tavoitteet yhdessä yhteiselon sujumisen ja tulevaisuuden turvaamisen kanssa. Järki on siis vain tunteen apuri. Järjen ja tunteen välillä ei ole ristiriitaa vaan niillä on eri tehtävät maailmassa, järki ei mene tunteen ylitse, mutta valheen ylitse menee totuus. Totuuteen voi perustaa elämänsä, mutta valheeseen luottava joutuu vain ansaan ja hänen käy huonosti. Mutta ihmisten ymmärryksissä on valtavia eroja. Joidenkin oma ajattelukyky ei ole kovin hyvä ja niin he luottavat koulujärkeen yli kaiken. Ne taas, joilla on hyvä arkijärki, pärjäävät yleensä sillä paremmin kuin pelkän koulujärjen varassa. Ne, joilla on paljon näkemystä ja hyvät hoksottimet, arvostavat usein taiteita, luontoa ja uskontoa, heidän järkensä ikään kuin raahautuu mukana siinä sivussa eikä ajatteluun jää puutteita niin kuin kou

Jos ja kun suomalinen kokonaiskuvallinen järkiperusteisuus jatkaa kunkin maan koulun suosittelemilla linjoilla miettiessään, millainen yhteiskunnan tulisi käytännöiltään olla, ja tarjoaa niin ratkaisuja kaupungistumisen, teknologisoitumisen ja globalisaation tuomiin ongelmiin, niin suomalaisuudesta kiinnostuneita on maailmassa luultavasti suunnilleen sen verran kuin oman maansa koulun linjauksella jatkavia, eli jos näitä olisi vaikka viidennes kaikista, niin reilu miljardi suomalaisuusharrastunutta. Silloin suomalaisuuden opettaminen ei voi enää olla Suomessa asumisen opettamista, vaan olisi luotava mahdollisuudet elää suomalaisittain maassa kuin maassa, oli se sitten suomalaishenkinen kortteli, kaupunginosa, pikkukaupunki, alakulttuuri tai vapa-ajan harastusympyrät. Siihen tarvittaisiin kai ulkomaalaisille suomalaisuudesta kiinnostuneille suunnattu lehti, sillä suomalaisuutta oppii paremmin lehteä lukemalla kuin telkkua katsomalla tai radiota kuuntelemalla. Sen sijaan, että puhuttaisi

Tämä käyttäytymisen ohjenuora, yhteiskunnan pelisääntö tarkoittaa jotakuinkin, että elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua muiden elämään - muuten kuin reilusti estääkseen näitä puuttumasta muiden elämään epäreilusti. Tämä sanonta ei ole kirjaimellinen eikä liity väkivallattomuuteen tai pasifismiin tai luovuttamiseen, vaan elelemiseen, hyvään tahtoon ja oikeudenmukaisuuteen . Parempi sanonta tähän tarkoitukseen olisi vaikka "Tilaa onnelle!". Ideana on, että saa elellä vapaasti elämänmyönteisesti, muttei tuhota toisten onnea, jolleivät nämä ole epäreilun pahaatekeviä. Oikeudenmukaisuus on tämän säännön sisältö, eli se sallii mm. puolustussodat ja moraaliset sodat ym. oikeudenmukaisuuden väkivaltaisenkin puolustamisen . Mutta yleensä tämä sääntö tekee yhteisen edun ymmärrettäväksi kenelle hyvänsä ja siistii siten kaikkien käytöksen lähes täysin moraaliseksi. Tai siis käytös ei paljoakaan muutu, mutta kunkin tekojen vaikutusalueet rajataan niin, että eläm'änmy

Suomen kansalla ei ole korkeakulttuurihistoriaa vaan suomalaiset tapasivat olla metsäläiskansa vailla kirjoitettua kieltä tai suurmiehiä. Suomalaiselle kulttuurille on olennaista luonnonrakkaus. Yleensä tämä merkitsee puistojen ja viheralueiden arvostamista sekä omakotitaloasumista ja mökkeilyä luonnon keskellä. Luonto on monin verroin monimutkaisempi kuin elementtitalot ym. rakennettu ympäristö. Siinä, missä rakennettua katsellessaan sosiaalisia suhteita miettiessään on taipuvainen ruuduttamaan ne, mikä usein saa pohtijan ymmälleen tai umpikujaan, siinä luontoa (esim. pensasmaisesti kasvava pihlaja) katseleva näkee, miten puun oksat kasvavat vähitellen tästä tuohon ja toinen osa tuonne, ja niin on siinä ihmissuhteita pohtiessa moni kehityskulku mahdollinen noin vain, ihmissuhteet hahmottuvat niin helposti, että ratkaisut tuntuvat arjesta tutuilta, vaikka yleensä olisi olut keinotekoisempi. Kun siis katselet puita ihmissuhteita pohtiessasi, ja valitset luontevilta tuntuvat ratkaisut, n

LUKIJALLE Olen akateemisen kodin kasvatti ja olen oppinut objektiivisen ajattelun varhaislapsuudessa, viiden iässä olin jo järkevämpi kuin kumpikaan vanhemmistani. Siksi olen varsin vankalla pohjalla näistä asioista kirjoittaessani. Akateemisen objektiivisen ajattelun tunnen myös oman älyllisesti vaativan koulutukseni kautta. Mitä enemmän aiheeseen perehdyn, sitä enemmän objektiivinen ajattelu alkaa muistuttaa muita elämän alueita: etenkin käsitöitä ja luonnossa liikkumista. Siksi uskon näiden ohjeiden sopivan erityisen hyvin maanviljelijöille yms. Onnea matkaan! Ystävällisin terveisin Hannele Tervola hannele.tervola@gmail.com Objektiivisen kokonaiskuvin ajattelun perusteet (Havainnoinut ja kirjoittanut Hannele Tervola) AJATTELUVIRHEIDEN KARSIMINEN Jokaisella on hyvä ajattelukyky luonnostaan. Varsin useilla vain huonot tottumukset peittävät sen alleen. Kun nuo huonot tottumukset karsii pois, jää jäljelle arkijärkinen kunnollinen ajattelu. Tavallisimpia virhe

Suomenkielisenä suomalaisena tulee jatkuvasti törmänneeksi huomioon, että muilta ulkomaalaisilta ja ulkomaalaisperäisiltä ryhmiltä, niin kuin esim. ruotsinkielisiltä suomalaisilta, puuttuu taitoja, jotka ovat olennaisia elämässä pärjäämisen ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta ja jotka ovat olennaisia suomalaisuudessa. Tämä blogi opettaa nuo taidot. * * * Tämän blogin alun tärkeiksi otsikossa merkityt kohdat ovat siis se anti, minkä toivoin tämän blogin antavan: suomalaisen kulttuurin viisautta, josta on hyötyä muissa kulttuureissa. Toisaalta se myös helpottaa sSuomessa asuvien ulkomaalaisten sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta se ei ollut niin tämän blogin idea. Jäljempänä tulin kirjoittaneeksi myös säästä ym, mutta se ei siis ole tämän blogin varsinainen aihe, ei se, mistä olisi ulkomaalaisille hyötyä laajemmin.

Maailman muuttuminen teknologian kehityksen myötä korostaa kunnollisen objektiivisen ajattelun asemaa, siis kokonaiskuvallisen järjen asemaa. Ratkaisuilla, jotka perustuvat kokonaiskuvalliseen järkeen ilman, että olettavat paljoakaan lähtötilanteesta, on paljon kysyntää nykymaailmassa, siis perinteisillä suomalaisilla ratkaisuilla, suomenkielisellä suomalaisella kulttuurilla.