Suomen lippu ja vaakuna

 Jotenkin jäi se olo, etenkin 3. kirjasen kohdista C1. ja composing a hymn, että nämä kirjaseni ehkä kuuluisivat aiheeseen Suomen lippu ja vaakuna.

"Wisdom Of Life For Christmas Elves", 1.-3.

https://learntalents.blogspot.com/2023/09/christmas-elves.html

https://learntalents.blogspot.com/2023/09/wisdom-of-life-for-christmas-elves-2.html

https://learntalents.blogspot.com/2023/09/wisdom-of-life-for-christmas-elves-3.html 

*

17. marraskuuta 2024   Suomen kartasta tuli mieleeni, että alaosan olen olettanut hameeksi ja Ahvenanmaan toiseksi kengäksi kuin vanha itäsuomalainen hyvä tanhutossu, ja olen jotenkin ajatellut, että voivathan jalat olla heinikossa tai hame niin pitkä etteivät tossut niin näy, sillä varmaan tanhutossu olisi idässä myös. Mielestäni on suomalaisempaa, että tekeminen on monimuotoista, siitä näkyy että minkätyyppistä puuhaa mutta ei ole kaavamaisesti rajattu eikä jotenkin pahoilla teillä niin ettei olisi vapaa, vaan toimittelee niitä ja näitä asiouta tervehenkisesti, juonittelematta, niin että elinympäristössä tervehenkinen elämä sujuu, ei ole vaara valheiden peitossa, vaan viisaus jotenkin korjaa tilanteet laajemminkin. 

En ylipäätään tajua, miksi kartan kanssa pitäisi olla niin kirjaimellinen. Pohjoisin, johon olen pystynyt matkustamaan ja tulemaan kai ongelmitta takaisin, on Vaasa, eli suunnilkeen Suomen puolivälissä, ja pohjoispuoliskoon minulla ei ole asiaa. Johtuukohan se osin siitä, että pohjoisessa monet ovat enemmän sisätilaorientoituneita, mistä menen liiaksi lyttyyn, etenkin social conformity vaatimukset ihan liiaksi elämästä päättäviä, siksikö etten halua sen tyypin elämää? 

Mutta perinteiset itäsuomalaiset tanhutossut oli kauheen hyvät jalkineet lapsena kesällä Helsingissä, omakotitalossa. Ne saattoi tosta noin vain sujauttaa ovella jalkaan (helposti kuin tohvelit) mutta ne oli ihan kengät ja pysy jalassa hyvin ja oli kauheen hyvät ja mukavat (tanssimaisen liikunnalliset, moneen sopivat) kulkea, keveät, pohjassa ei korkoa, aika tasapaksu taipuisa mutta suojasi jalkapohjaa mutten materiaalia tiedä vaaleanruskea tms, siis tanhuharrastusta varten hankitut, hirveen hyvät kengät, mutteivät niin kestäneet kastumista ja niin oli oltava muutkin kengät samoilla päivillä käytössä, oli kai Helsingin kauppatorilta hankitut. Niin hyvät kengät jalassa, että isäni väitti Suomen kartankin olevan carmaan tarkoitus olla kenkämainos, niin hyvät kengät! Että eikös siinä se koko vanhanajan elämäntapa jotenkin kuvastu, mihin äitini vastasi, että elämä on paljon muutakin, mutta onpa hyvät kengät, ja riensi samanlaisissa vähän isommissa tossuissaan ulos. Nämä olivat matalaa mallia, eivät jäyhät. Myöhemmin myyntiin lähinnä jäykempää korkeampaa korollista mallia, joka kuulemma oli jollekin toiselle ihmistyypille sopiva.